SEHÄN ON VAIN LAINA? Länsi-Uusimaa 28.5.2010

Ensin oli sota ja sotakorvaukset. Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 Suomi määrättiin maksamaan 300 US dollarin sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Summa nousi lopulta 600 miljardiin dollariin. Heti paikalla luovutettiin yli sata laivaa kauppalaivastosta, parhaita jäänmurtajia ja matkustajalaivoja sekä myös Suomen Merivoimien lippulaiva, panssarilaiva Väinämöinen. (Mainittakoon tässäkin, että panssarilaiva Väinämöinen oli Ilmarisen sisar-laiva. 13.9.1941 Ilmarinen törmäsi Utön edustalla kahteen miinaan, kallistui ja upposi seitsemässä minuutissa. Niinpä setäni ja 270 muuta merisotilasta makaa tänäkin päivänä Itämeren pohjassa. Väinämöinen taas romutettiin 10 vuoden kuluttua).

      Sotakorvausten suuruus on nykyrahassa noin neljä miljardia euroa, ja niiden maksa-miseen meni  kahdeksan vuotta. Arkistossani on kuva, missä viimeinen sotakorvausjuna lähtee Helsingin asemalta 19.9.1952. Sotakorvausten maksamisen ansiosta Suomen teollisuus uudenaikaistui tai  suorastaan syntyi. Nyt vähätellään tätä merkitystä ja pidetään asiaa vain ilmaisena lahjana Neuvostoliitolle. Olisi voitu pitää itse sekin tuotanto. Sodan jälkeen elintarvikkeet olivat kortilla, sokeri- ja kahvikortit käytössä pitkälle viisikymmentäluvulle. Onneksi Suomi sai apua ja lainoja maailmalta, joten tästä valtavasta ponnistuksesta sel-vittiin. 

      Vasta sotakorvausten päätyttyä alkoi oma vaurastuminen. Sitten saatiin elää rauhassa monta vuosikymmentä, kunnes 1990-luvulla tuli pankkikriisi. SKOP, HOP ja STS poistuivat pankki­kartalta, KOP ja SYP yhdistyivät Meritaksi ja lopulta Nordeaksi. Osuuspankki selvisi vähimmin vaurioin. Valtio eli me veronmaksajat tuimme pankkeja lähes 100 miljardilla, eihän niitä voinut päästää konkurssiin. Tapahtui kaikkien aikojen omaisuuksien uudelleen jako. Miten lienee takaisin maksun laita? Jotain on saatu, mutta toisaalta kaikkia tukea saaneita pankkeja ei ole enää edes olemassa. Seuraamme asiaa silti. 

      Uusin ilman vakuuksia tai takuita tapahtunut rahankylvö vastatuuleen on Kreikan pank-kiireille luvatut 1,5 miljardia euroa eli 282 euroa jokaista suomalaista kohti. Se on pikku-summa omaan pankkitukeemme verrattuna mutta silti. Eikö Suomen hallituksessa ole yhtään ekonomia tai edes merkonomia, joka kertoisi ministereille, että lainan ehtona pitää olla vakuus. Tai tehdään kunnon kauppa: ostetaan muutama pieni Kreikan saari Suomelle. ”Lainan” ehtoja ei enää voi muuttaa, mutta takaisin maksua helpottamaan Suomen hallitus voisi neuvoa Kreikan veroministeriä keksimään uusia verotus­kohteita. Ainakin takavuosina kreikkalaisten, joilla oli koti rakenteilla, ei tarvinnut maksaa kiinteistöveroa. Niinpä kaupungit näyttivät suurilta rakennustyömailta, kun kenenkään ei kannattanut rakentaa kotiaan ihan valmiiksi. Ja matkailijat vaatikoot kuittia joka ouzosta ja stifadosta, vaikka kuittien ja kirjapidon yhteyttä ei voi missään taata, Suomessakaan.  

      Nyt saisi vastikkeeton mellastus verorahoilla loppua. Silmäni eivät ole enää kirkkahat eli verojen maksun ilo on kadonnut. Kirkosta voi erota, jos meno ei miellytä, mutta liitto valtion kanssa sitoo lopun ikää. Erota ei voi eikä varmaan kannatakaan, jos sitten joskus haluaa vaippansa vaihdetuksi ja vähän kaurapuuroa rinnuksille.

KERTTU KERÄNEN