Vaikka esikoulua on vielä muutama päivä jäljellä, Mummin kullannuppu, Otso, 6 v. oli saanut jo esikoulusta todistuksen. Itse tekemänsä, sanoi äiti. Mutta minä sain siihen apua, lisäsi Otso. Esikoulutodistus oli ihana! Ensimmäinen otsikko oli Missä olen hyvä. Otson listalla on monta asiaa, muun muassa taiteilu. Otso arveli olevansa hyvä kaveri, koska ei kiusaa ketään. Mitä haluaisin oppia –kohdassa Otso ilmoitti halunsa oppia lukemaan. Isona Otso aikoo ryhtyä poliisiksi. Kirkkain silmin, innosta hehkuen poika selosti taustoja todistukselleen. Kukaan ei kaivannut numeroita, ei edes arvosanoja. Lopuksi toki oli opettajankin arvio.
Tällaisesta lähtee hyvä itsetunto! Kysytään lapselta itseltään mielipiteitä, kuunnellaan vastauksia arvostaen ja tukien. Ei sanelua eikä komentelua, mikä monesti syntyy pelkästä kiireestä, ja jos on erimielisyyttä, ratkaisuun olisi päästävä keskustelemalla ja perustele-malla. Äärimeininkiä olivat 1970-luvun Summerhillin vapaan kasvatuksen opit, joita aikoinaan naama punaisena luin. Lapsen piti saada hakata vaikka nauloja pianoon, jos halutti. Nyt isovanhempana on jo etäällä arjen ongelmista, ja suhde lapsenlapsiin on vapautuneempi.
Ihmistä mitataan eri tavoin jo syntymästä lähtien. Vastasyntynyt pisteytetään oitis, mittaaminen ja arviointi jatkuu neuvolassa, koulussa, armeijassa ja työpaikalla. Tutkitaan sekä henkisiä että fyysisiä ominaisuuksia. Yhdysvalloissa aloitettiin 1918 alokkaiden älykkyyden mittaaminen. 2000-luvulle tultaessa amerikkalaisten keskimääräinen ÄO oli noussut 24 pisteellä. Sama kehitys on havaittu muuallakin teollistuneessa maailmassa. Nousu johtuu ravitsemuksen paranemisesta, koulunkäynnin yleistymisestä ja pidentymisestä, ke-hittävistä tietokonepeleistä ja leluista sekä perhekoon pienenemisestä. Vain puolet ÄO:sta selittyy geeneistä. - Oma lukema on kiva tietää varsinkin jos se on kunnolla yli 100, mutta ei sillä pitkälle pötkitä. Ja nimenomaan ihmisarvo ei riipu älykkyysosamäärästä.
Kouluarvosanat, älykkyys ja tietotaito eivät enää riitä työelämässä. Mitä vaativam-masta työstä on kyse, sitä tärkeämpiä ovat aloitekyky, empatia ja sopeutumiskyky. Huip-pumenestykseen tarvitaan ennen muuta yhteistyökykyä ja muutoksen sietämistä. Itse-hillintä, taito motivoitua, optimismi turhauttavissakin tilanteissa, kyky ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia ja ottaa ne huomioon ovat ominaisuuksia, joista on jo vuosia puhuttu luonteena, persoonallisuutena, pehmeinä kykyinä ja pätevyytenä.
Tutkimustiedon myötä niille on annettu nimi: tunneäly. Tunneäly säätelee muiden kykyjen toteutumista ja merkitsee myös persoonallisuuden eheyttä: ajattelu, tunne ja tahto kulkevat käsi kädessä.
Kun ÄO kasvaa, tunneäly heikkenee. Näin on kaikissa sosiaaliryhmissä, joka puolella maailmaa. Moniin nykynuorten ongelmiin pidetään ainakin osasyyllisenä älykkyyden liiallista korostamista.
Tunneäly ei tarkoita, että ollaan mukavia. Oikealla hetkellä sanotaan suoraan ja asiallisesti, antautumatta tunteiden valtaan. Naiset eivät ole tunneälyn suhteen miehiä parempia eikä päinvastoin. Naiset ovat paremmin selvillä tunteistaan, empaattisempia ja sosiaalisempia, miehet taas itsevarmempia, optimistisempia ja heillä on enempi stres-sinsietokykyä. Tunneäly ei ole geenien sanelema eikä muovaudu lapsuuden varhaisina vuosina. Toisin kuin ÄÖ, joka ei juuri muutu teini-iän jälkeen, tunneäly näyttäisi olevan oppimisen tulosta ja kasvavan elämänkokemuksen myötä. Kehittyneelle tunneälylle on nimikin: kypsyys. Siihen näyttää Otsolla olevan hyvä perusta.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti