POPULISTISTA PEKULAATIOTA. Länsi-Uusimaa 20.5.2011

Luulin, että vaalien jälkeen voi rauhassa palata arkeen ja tietysti voikin, mutta säpinä politiikassa sen kun jatkuu! Suomeen piti saada hallitus, mutta sitten Soini heitti uuden jytkyn: Mää en leiki teidän kanssa! Siis etukäteen. Hiekkalaatikollakin lapsi yrittää aikansa ja vasta kun sukset menevät kokonaan ristiin, hävinnyt luopuu leikistä. ”Mää en enää leiki sun kanssa!
      Moni (mies) lyö kantansa kaksikymppisenä lukkoon joka asiaan ja pysyy kannassaan maailman tappiin saakka. Ja jos se ei muille kelpaa, niin tuosta poikki ja pinoon. Meillä on kaksi jäärää, toinen puhuu ”vaikka Kiinan keisarin kanssa” ja toinen ”Minä teen juuri niin kuin teen”. Nykymaailmassa pitäisi olla tuntosarvet herkkänä joka suuntaan ja olla valmiina arvioimaan mielipiteensä uudestaan, aina kun uutta faktaa tulee.
      Moni äänestäjä halusi edellisen hallituksen talouspolitiikkaan muutosta: nyt jätetään neljäksi vuodeksi kehitysapu maksamatta, rajoilla pannaan portit kiinni elintasopako-laisilta, romaneille laitetaan postimerkki takapuoleen ja lähetetään sinne missä pippuri kasvaa. Kreikalle ja Portugalille lainata ropoakaan. Jos Soini olisi ruvennut 800-päisen työ- ja elinkeinoministeriön päälliköksi, hän olisi työministerin avulla järjestänyt työttömille töitä, pannut ruotuun käsittämättömän yritys- ja aluetukien viidakon ja lopettanut aikoinaan väliaikaiseksi tarkoitetun lähialueyhteistyön. Hän olisi myös oikonut verotukseen epäoikeudenmukaisuutta ja parantanut toimeentuloturvaa. Ja mitä kaikkea muuta hän lupasikaan. Yli puoli miljoonaa ihmistä perusti toivonsa häneen. – Oppositiosta voi tietysti huudella ja voihan se vaikuttaakin, mene tiedä.
     Vai katsoiko Soini sittenkin uusia kansanedustajiaan ja päätti peruuttaa ajoissa. Vai murskasiko oma ryhmä Soinin ministeriunelman? Alkoiko vastuu hirvittää? Perussuoma-laisten ryhmässä on vain viisi eduskuntakokemusta jo omaavaa, eivätkä loputkaan ehkä ihan pystymetsästä tulleet. Monenlaista pallontallaajaa joukkoon silti mahtuu. On korkeasti oppineita, on loikkareita, joilla on toinen tai jopa kolmas puolue menossa, moni on käynyt raastuvassa ja tuomioita on tullut monenmoisista tekosista. Nyt se vasta paimennus alkaa. Ja pysyykö puolue Soinin hyppysissä?
     Soini piti liikuttavan, tunteisiin vetoavan puheen, miksi ei lähtenyt hallitusneuvot-teluihin. Saattoi suorastaan luulla, että siinäpä suoraselkäinen mies, pitää kiinni arvoistaan ja periaatteistaan. Onko semmoisia vielä? Politiikassa on neuvoteltava, soviteltava, tehtävä lehmänkauppoja ja tarvittaessa takinkääntöjä. On osattava asettua toisen asemaan ja varsinkin vähäosaisen.
      560 075 suomalaista äänesti perussuomalaisia. Se on kumminkin vain 20 prosenttia äänistä, eli perussuomalaiset paransivat 15 prosenttia edellistä tulostaan, ja olivat siinä mielessä suurvoittajia. Urheilumaailmassa tällä laskutavalla ei välttämättä ”voiteta”. Elon laskuopin mukaan kokoomus voitti vaalit, sosialidemokraatit tulivat toiseksi ja perus-suomalaiset kolmanneksi.
      Olen ja en ole koskaan ymmärtänyt EU:ta vastustavien ja EU -kriittisten henkilöiden tunkua EU:n parlamenttiin. Jos vastustaa niin vastustaa. Meneekö semmoinen ihminen naimisiin, joka vastustaa avioliittoa? Pyrkiikö papiksi jos on ateisti? Jos oli juutalainen, liittyikö Gestapoon? Suoraselkäinen 2009 Soini pyrki EU:n parlamenttiin ja pääsi. Kotipesä löytyi EU-vastaisten ryhmästä. Miksi? Voidakseen vaikuttaa asioihin. Kotimaassa Soini piti parempana vaikuttaa oppositiosta.

KERTTU KERÄNEN

KUULES OSKU PAJAMÄKI. Länsi-Uusimaa 6.5.2011

Olet taas kirjoittanut kirjan ahneista eläkeläisistä. Edellisessä kirjassasi olit huolissasi, kun suuret ikäluokat tuhlaavat perintönsä etukäteen. Tämä ei ole kritiikki kummastakaan, tuonpahan esiin ajatuksia, joita niistä virisi. Eiväthän suuret ikäluokat noin keskimäärin peri paljoa­kaan, isiltä meni parhaat vuodet sodassa ja maan jälleenrakentamiseen. Siinä sivussa syntyivät suuret ikäluokat. joiden elättämisessä oli kova työ. Lapsethan oikeastaan estävät vanhempiaan vaurastumasta. Eikö jokaisen sukupolven pitäisi haalia itse omai­suutensa, jos se tuntuu tarpeelliselta?

      Suurten ikäluokkien väitetään maksattavan eläkkeensä seuraavilla sukupolvilla. Veroja ja työ­eläkemaksuja koko ikäni maksaneena katson kuitenkin maksaneeni eläkkeeni itse.  Ihmettelin, kun Jan Erolakin lausahti viime perjantain Jälkiviisaissa, että se (että olisi itse maksettu) on vale! Suuret ikäluokat aloittivat työnteon heti kansakoulusta, keskikoulusta, lukiosta tai opistosta pääs­tyään. Työeläkemaksua alettiin kerätä palkasta vasta 22 vuotiaana, eli jos jaksaa olla työssä 62 vuotiaaksi, on maksanut työeläkemaksuja yli 40 vuotta. Toivottavasti vain eläkerahastojen isopalkkaiset johta­jat huolehtivat varojemme sijoittamisesta kunnolla. 
     Nykynuorista yhä useampi pääsee opiskelemaan ja aloittaa säännöllisen työnteon yli kolmikymp­pisenä. Jos on aloittanut työelämän kymmenen vuotta myöhemmin, kai sitä voi jatkaakin myöhem­pään. Siis jos on terve. Kertyisi heilläkin sitä eläkettä.
     1990-luvun lopulla puhuttiin aina vaan isommalla äänellä lähestyvästä eläkepommista. TV:n eräässä suuressa eläkekeskustelussa Kirsi Piha käänsi kasvonsa kameraan päin ja sanoi: ”Äiti, ethän nyt suutu, mutta mielestäni sinun ikäluokkasi pitäisi viimeinkin ruveta säästämään.”
     Siis sen sukupolven, joka joutui sotakorvauksien takia elämään lapsuutensa nuukasti ellei suoras­taan puutteessa! Samainen sukupolvi opiskeli ilman opintolainoja ja työhön päästyään ryhtyi asuntosäästäjäksi ja jos lopulta sai asuntolainaa, korot olivat 9-12%. Inflaatio toki tuli avuksi. Tehtiin 6 päiväistä työviikkoa, vasta 1970 lähes kaikilla aloilla oli siirrytty 40-tuntiseen ja sen sivutuotteena 5-päiväiseen työviikkoon. Lasten päivähoito-paikkoja oli vähän eikä subjektiivisesta oikeudesta päivähoitoon ollut vihiäkään.
      Kaikesta huolimatta tämä sukupolvi teki omille lapsilleen  kaiken niin helpoksi kuin kykeni, maksoi kalliit lukukausi­maksut ja huvit, uuden nuorisokulttuurin jne. Näistä lapsista kasvoi pullamössö­sukupolvi, joka sai kaiken ilmaiseksi, muttei tiennyt minkään arvoa. Paitsi oman arvonsa, joka esti ottamasta vastaan paskaduunia. Ja vaati, että vanhempien pitäisi ryhtyä säästämään. Sitähän nämä vanhemmat, monesti yksinhuoltajat olivat tehneet koko ikänsä!
      Osa tästä oikeesti ahneesta sukupolvesta odottaa perintöä ja elelee opiskelijastatuk­sella erilaisten tukien ja etujen varassa niin pitkään kuin mahdollista. Säästääkö kukaan edes asuntoa nykyään, otetaan vaan pika­vippejä tai suorastaan valtavia lainoja, jos perintöä ei ala kuulua. 
      Osku Pajamäen käsitys on, että hänen sukupolvensa maksaa edellisen ikäpolven eläkkeet, hirmuisen valtionvelan ja vanhusten hoivapommin. Pienellä lisäponnistuksella hän saisi aiheesta gradun ja toivottavasti päätyisi toisiin aatoksiin. Aihe on kyllä kiinnostava. Etenkin se, miten koko ikänsä työtä tehneet, veroja ja eläkemaksuja maksa­neet pärjäävät pikkuriikkisillä eläkkeillään. Sillä ei juhlita eikä matkustella, hyvä kun saa lääkkeet maksetuksi. Vanhus voi lopulta joutua myymään työllään hankkimansa asunnonkin hoitomaksujen vuoksi.
      Kyllähän siinä perintö hupenee, valitettavasti.

KERTTU KERÄNEN