Seurasin huhtikuulta saakka nettikameroista kalasääskien eli sääksien
saapumista sekä Hailuodon että Seilin pesille. Ensin tuli merikotka Seilin
pesälle ja otaksuin, että pesäpaikasta tulee sääksien kanssa taistelu
edellisen kevään tapaan. Lienee tapahtunut sopuratkaisu, koska sääksi-
pari ryhtyi pesänkohennukseen eikä kotkia enää näkynyt. Hailuodon
kamera käynnistettiin 8.4. Sielläkin kävi useampia katsojia, ennen
kuin viimevuotinen ärhäkkä sääksipari valtasi sen 24.4.
Sitten alkoikin seuranta montako munaa saavat aikaiseksi ja milloin ne
kuoriutuvat. Hailuodon ensimmäinen muna ilmaantui 28.4., sitten toinen,
kolmas ja vielä parin päivän viiveellä neljäs. Seilin munien lukumäärästä
ei saanut selkoa ennen kuin poikaset kuoriutuivat ja näkyivät kunnolla.
Niitä on kolme ja poikaset varttuvat silmissä. Välillä on sekä uros- että
emolintu yhtä aikaa pesällä ruokintahommissa.
Hailuodon neljättä poikasta näki harvoin, aina se oli toisten takana tai
alinna pesä-kuopassa. Kerran seurasin hyvän tovin ruokintatuokiota. Kolme
isompaa oli rivissä emon lähellä ja kukin sai vuorollaan suupalan sitä
mukaa kun emo repi isälinnun tuomaa lohta tai siikaa kappaleiksi. Pienin
poikasista yritti kurkotella toisten takaa osingolle, mutta sillä ei ollut
mitään mahdollisuuksia. Eikä emo antanut sille palaakaan toisten yli.
Aamuin illoin kävin tietokoneella katsomassa, miten perhe jakselee.
Kahteen päivään poikasta ei näkynyt lainkaan. Lopulta pesäuutisissa
mainittiin lyhyesti, että neljäs poikanen oli menehtynyt. Pari muutakin
lintuharrastajaa oli seurannut tragedian kehittymistä, mutta kukaan ei
ollut nähnyt, mitä oikeastaan tapahtui. Selvää oli, että poikanen oli
kuollut nälkään, mutta kippasiko emo sen laidan yli ja ennen vai jälkeen
menehtymisen, vai söivätkö ne sen. Eivät syö omiaan, sanoi Mies, joka on
perillä tällaisista asioista. Petolinnuilla vain on tapana kasvattaa poika-
sista vain elinkelpoisimmat, se on Luonnon Laki. Toisen tahon mukaan
esimerkiksi pöllönpesässä menehtynyt poikanen voi joutua toisten
ravinnoksi.
Television luonto-ohjelmat olisivat aivan mainioita lasten ohjelmia, ellei
niissä esitettäisi niin huolellisesti tätä Luonnon Lain toteutumista. Esimer-
kiksi ensin näytetään, miten suloisia leijonanpennut ovat ja miten hellästi
emo niistä huolehtii. Sitten yhtäkkiä, varoittamatta, menossa on säälimätön
gasellijahti. Kamera suorastaan piehtaroi aiheella, zoomaa lähikuviksi
heti kun viimeisiä henkosiaan vetelevää suloista gasellia jo revitään kap-
paleiksi. Aikuinenkin järkyttyy pikkulapsista puhumattakaan. Saaliiksi
jäävät useimmiten heikot ja elinkelvottomat yksilöt, valistaa Mies.
Olemme etääntyneet luonnosta ja tosielämästä. Omankin ravintomme
saamiseksi jonkun muun on tehtävä raaka työ. Vuosisatoja sitten ihminen
metsästi ihan eri mittakaavassa kuin nyt, mutta sittemmin ihminen oppi
kasvattamaan paistinsa ja pihvinsä navetoissa, sikaloissa ja kanaloissa.
Aikanaan sitten soitetaan auto hakemaan teuraseläimet. Kaupassa emme
enää juurikaan ajattele lihan alkuperää, teurastusta ja muita lopputoimia,
emmekä halua tietääkään. Ruokahaluhan siinä menisi.
Ihminen on ainoa elollinen olento, joka tappaa omaa lajiaan, ei kuiten-
kaan syödäkseen. Kannibalismi on kautta historian ollut erittäin harvinaista.
Sodissa on tapettu miljoonia ihmisiä eikä muutosta näytä tulevan. Tänäänkin
ihmiset tappavat toisiaan, omaa lajiaan, Libyassa, Syyriassa ja monessa
muussa paikassa, jopa Euroopassa.
Se ei kylläkään ole Luonnon Laki?
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti