Karjalohjan Osuuspankin mittari näytti 34 astetta, pari astetta enemmän kuin muualla. Tienvarret ja kunnantalon piha oli jo aamukymmeneltä täynnä autoja ja ihmisvirta jatkui tasaisena Seurojentaloa kohti. Myyntipöydillä oli uutta ja vanhaa tavaraa, kahvia, limua, lohta ja makkaraa, arvanmyyjät kulkivat väen joukossa ja Bel-Ami orkesteri soitti. Vaahtera-teatterikin esiintyi.
Puujärvipäivien puhuja oli prof. Pentti Arajärvi. Päällimmäisenä oli tietysti luonto ja ympäristön tila. Kaikki mitä Puujärveen päästämme, valuu lopulta Itämereen. Vastuu on kaikilla, sekä kuntalaisilla että kesäasukkailla. Ennen FM Tauno Tukkisen opastamaa kyläkävelyä kävin Seurojentalon sisätiloissa. Takaseinällä oli komea jäljennös Ferdinand von Wrightin metsotaulusta, jota tuijottelin 50-luvulla Keko-juhlissa, kun talouskatsaus ei kiinnostanut. Keko-juhlissa oli aina joku tunnettu esiintyjä, esimerkiksi George de Godzinsky. Hän soitti pianolla mm. Ukko-Nooan improvisoiden ja eri tahtilajeissa, taisi olla ainakin kuusi versiota. Toisena vuonna taikuri Solmu Mäkelä taas kutsui luokkatoverini Jaakon lavalle avustajaksi ja käski tämän räpiköidä käsillään ja kotkottaa kuuluvasti. Taikuri itse ravisteli Jaakon takana mustaa pussia ja munahan sinne putkahti! Miten noloa! En pidä taikureista vieläkään.
Näyttämöllä oli myös harvinaisiksi käyneet koivukulissit. Ne näyttivät paljon vaatimattomammilta kuin lapsuudessani, mutta ovat silti arvokasta kansanperinnettä. - Myös työväentalolla on etevän salolaisen Emil Niinistön maalaamat maisemakulissit. Sammatin työväentalon kulissit 1920-luvulta taas ovat taiteilija Matti Taskisen käsialaa.
Kyläkävely alkoi siis Seurojentalolta, jossa allekirjoittaneenkin häitä tanssittiin 1960-luvun puolivälissä. Talo rakennettiin 1911 ja siellä ovat toimineet suojeluskunta, puhelinkeskus, nuorisoseura jne. Kaarle Salmen nahkurinliikkeen rakennuksista on jäljellä mansardikattoinen asuinrakennus vuodelta 1924. Seuraavalla tontilla on suutari Vihtori Niemisen rakennukset, erittäin kaunis kokonaisuus 1880-luvun lopulta. Komea kunnantalo on rakennettu 1908. Siellä oli kirjasto ja yläkerrassa terveyssisaren asunto. Alakerran eteläpäädyssä asui kätilö.
Viereisellä tontilla sijaitsi 1960-luvulle saakka komeankaunis Osuuspankin talo. Varjoisaa koivukujaa pitkin vein sinne ensimmäiset pennoseni kasvamaan korkoa. Talo purettiin ja uusi punatiilinen liikerakennus rakennettiin lähemmäs tietä. - Outoa on, että Osuuspankki Sammatissa ja Karjalohjalla on auki vain yhtenä päivänä viikossa, kun Säästöpankki sentään palvelee viitenä päivänä.
Vastapäiselle tontille rakennettiin 1879 kauppa, jossa myöhemmin toimi Matkahuolto 1960-luvun lopulle ja on nykyään yksityiskäytössä. Matkahuollon aikaan talossa oli myös kirjakauppa ja parturi. Baari oli kaksiosainen, ja peräkammarissa miehet joivat kaljaa ja ilma oli sakeana tupakansavusta. Joskus meille lähitalojen lapsille koitti onnenpäivä, kun jäätelökaappi suli. Silloin Matkahuollon Saima huusi kovalla äänellä lapset jäätelölle. Puputin talo ennen kirkkoa on myös iäkäs ja suojeltu. Tien varressa kirkon alapuolella oli kirkkotalli, jossa Kurjen Eemeli korjasi kesäisin polkupyöriä. Joka kerta kun kuljen siitä ohi, ihmettelen, miksi se purettiin?
Ja sitten karjalohjalaisten ylpeys: 1867 valmistunut kivikirkko. Kirkon vaiheet käytiin läpi vuoden 1970 tulipaloineen, jossa jäljelle jäi vain ulkoseinät ja alttaritaulu. Valtavin ponnistuksin karjalohjalaiset ovat kunnostaneet kirkkonsa vähitellen käyttökuntoon.
Ensimmäisen oikean työpaikkani, entisen Keon kaupan kohdalla poikkesin hautausmaalle. Kahden luokkatoverini kanssa laskimme kukat rehtorimme Tauno Heikkilän haudalle. Kyläkävely jatkui tosin Nummijärven tienhaaraan asti, mutta mansikat odottivat perkaajaa…KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti