SOPUA KISSA- JA KOIRASOTAAN. Länsi-Uusimaa 27.07-.2011

Eläinten hautausmaalla on kivi, jossa lukee: Tässä lepää Murri, ainoa ystäväni. Väinö.

Yhä useammalla ei ole omaisia eikä ystäviä, on vain pyyteetön lemmikki. Se tuottaa ihmiselle mielihyvää, endorfiineja; ei suutu eikä kanna kaunaa. Koirat tosin haukkuvat, mutta se on niiden tehtävä.

      Toiset pitävät enempi kissoista, toiset koirista. Hupaisaa, miten nämä kaksi ihmislajia ottavat yhteen. Kiistellään, kumpi on älykkäämpi, kissa vai koira. Keväällä lumen alta paljastuneet koiranjätökset kiukuttivat ihmisiä suunnattomasti ja tekstaripalstat täyttyvät. Kesään tultaessa on päästy jo kissan­jätöksiin. Ehkä ne ovat vain ylireagointia. Ei kissa sentään yhtenään kaki. Ennen kuin päästän oman kattini ulos, se on ehkä jo ehtinyt käydä laatikollaan. Lasten hiekkalaatikot ulkona voi peittää muovilla, ja kääntää sivuun lasten leikkien ajaksi. Siinähän voivat muutkin otukset käydä yöllä. Koirien kakat taas ovat paitsi esteettisesti vastenmielisiä myös hygieeninen ongelma ennen maatumistaan. Kissat sentään peittävät tuotoksensa. Lauri Viitakin runoili: ”Siisti pitää aina olla, sanoi kissa hietikolla. Kaapi päälle tarpeenteon, pienen sievän santakeon”.
      Myönnän siis olevani enempi kissaihminen. Jotkut koiratkin ovat toki ihania, mutta isoja koiria pelkään. Pelko syntyi jo lapsuudessa. Naapurilla oli saksanpaimenkoira Tipy, joka pistäytyi usein meidän pihalla. Sillä oli tapana nousta päälle, ja ruveta nuoleske-lemaan naamaa, ellei alle kymmenvuotias koiramaisuuden kohde tuupertunut sitä ennen. Sitä paitsi koiran suu haisi pahalle... – Jotkut koirarodut ovat taistelu- tai vartijakoiria, toiset kohdeltu vihaisiksi.
nhan kissalla sietämättömiä ominaisuuksia. Se on vähän ylellinen, ei tottele, ei alistu autoritaariseen komentoon. Moni perustelee kielteiset tuntemuksesta sillä, että kissa tappaa lintuja. Näin perustelee myös Pentti Linkola, joka on varmaan kissanvihaajien ykkönen. Hämmästyttävää, hänhän on kuitenkin jonkin sortin luonnon ystävä. Kissa on hyödyllinen, se metsästää hiiriä, myyriä ja rottia. Useista linnunpöntöistämme varttuu monta kertaa enemmän pikkulintuja kuin yksi kissa onnistuu tuhoamaan. Pääsy pönttöihin on estetty rautalankaverkolla, eikä kissa edes syö linnunmunia, niin kuin suloinen orava, varis tai harakka.

      Taluttaessani kissaani puistotiellä, on usein tullut vastaan koira irrallaan, ja omistaja vasta aikojen päästä perässä. Ymmärrän, että moni koira tarvitsee liikuntaa enemmän kuin isäntänsä kunto sallii. Kissa ei hyökkää koiran kimppuun, mutta pakon edessä se voi puolustautua hyvin ikävällä tavalla. Aamuisin päästän katin takapihalle ja pikkumetsik-köön. Onhan siinä riskinsä, mutta heitteillä se ei ole. Eikä se koskaan ole ollut yötä ulkona.

      Koiria minun käy sääliksi. Monet niistä on jalostettu sairaiksi tai niillä harjoitetaan pentutehtailua. Kuten kissoillakin. Moni koira haukkuu ikäväänsä pitkin päivää yksin jätettynä. Kissa vähät välittää. Mutta molemmat ilahtuvat kun palvelijansa saapuu kotiin.
      Kissoilla on suurempi vaara tulla hylätyksi kesän jälkeen. Lomat loppuvat ja suloiset kesäkissat saavat jäädä oman onnensa varaan. Ne villiintyvät, tekevät lisää poikasia ja tuhoavat luonnonvaraisia eläimiä. Syksyn jälkeen tulee talvi ja huonostihan siinä käy.  Kissa ei pärjää Suomen luonnossa talvella.
       Olisiko mahdollista valjastaa opettajat kysymään alakoulussa, kenellä oli kesäkissa ja mitä sille tapah­tui. Lapsethan sen kesäkissan usein haluavat. Näin saataisiin koteihin viestiä vastuusta, jos sitä ei vanhemmilla muuten ole.

KERTTU KERÄNEN