Tapahtui vuoto. Presidentinvaalien alla Suomen Kuvalehti sai käsiinsä valtio-
varainministeriössä laaditun kartan, jossa Suomen kunnat oli yhdistelty niin,
että jäljellä olisi vain 70 kuntaa. Sodassa, rakkaudessa ja vaaleissa ovat
kaikki keinot luvallisia?
Jo vuonna 1992 samaa kuntamäärää vaati Heikki S. von Hertzen, silloinen
sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö. Kuntia oli tuolloin 460,
eli ehdotus oli vielä rankempi kuin nyt. Aikamoinen älämölö siitä silloin-
kin syntyi.
Vuonna 2003 Tampereen yliopiston tutkimuksessa esitettiin kuntien
lukumäärän puolittamista 237:ään. Toimiva itsenäinen kunta vaatisi
vähintään 8000 asukasta. Suurin vähennystarve oli Ahvenanmaalla.
Tutkimuksen pohjana olivat väkilukuennusteet, huoltosuhde, työ-
markkinat ja taloudellinen aktiivisuus.
Sen jälkeen useampikin taho on esittänyt lukumääräksi 150 kuntaa.
On julkistettu ”kuolevien kuntien” luetteloita, kehitelty kuntien
vertailemiseksi erityinen ”talousluku” ja tarjoiltu keppiä ja porkka-
naa. Ja aina on syntynyt poliittista kärhämää.
Kuntien määrä on kyllä vähentynyt. Vuonna 1886, Venäjän vallan
aikaan, kuntia oli kuutisensataa. Karjalan luovutuksessa jäi rajan
taakse 44 kuntaa. 1966 kuntia oli yhä 545. Seuraavana kymmen-
vuotiskautena 1967-77 kuntaliitoksia tehtiin 63. Sitten tuli hiljai-
sempi kausi, mutta kymmenen viimeisen vuoden aikana kuntamäärä
väheni 112:lla, joista 90 vuonna 2009. Tänä vuonna ei yhdistymisiä
tapahdu ja vuonna 2013 on tiedossa vain Karjalohjan liittyminen
Lohjaan sekä Oulun, Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin
yhdistyminen, jolloin kuntamäärä vähenee viidellä. Nyt kuntia on
336, ja niissä keskimäärin 15 600 asukasta.
36 571 kuntaa. Asukkaita maassa on 64,4 miljoonaa ja kuntien kes-
kipinta-ala runsaat 14 km2. Väestöltään suurin on yli kaksimiljoo-
nainen Pariisi, mutta on kuntia, joissa ei ole yhtään asukasta.
Näitä ensimmäisessä maailmansodassa tuhottuja kuntia on kuusi,
muutama yhden ja kahden asukkaan kuntakin löytyy.
Ruotsissa asukkaita on noin 8 miljoonaa. Alunperin siellä oli kuntia
2498, mutta vuonna 1952 niiden määrä karsittiin 1037:ään. Seuraava
uudistus vietiin läpi valtion päätöksellä 1969, jolloin kuntien luku-
määräksi tuli 278. Sen jälkeen luku on noussut kymmenellä kuntien
jakaantumisen vuoksi. Nykyään ruotsalaisessa kunnassa on keski-
määrin 30 000 asukasta.
Suomen kuntien talousongelmat johtuvat suureksi osaksi valtion
syytämistä velvoitteista. Niinpä kuntaliitosten pontimena ovat useim-
miten kustannussäästöt. Ei ole kunnollista tietoa, ovatko hyödyt
haittoja suuremmat. Kunnatkin ovat erilaisia lähtökohdiltaan. Voi
käydä niin, että kun ”kymppi tulee niin satanen menee”. Kunta-
liitossopimuksissa noudatetaan yleensä periaatetta, ettei ketään
irtisanota viiteen vuoteen, mikä on sinänsä hyvä. Tällöin henkilöstö-
säästöjen hyötyjä joudutaan odottelemaan. – Yksinkertaiselta kuu-
lostava keino olisi, jos valtio ottaisi hoitoonsa esimerkiksi koko
maan sairaanhoidon. Saattaisi hyvinkin olla, ettei kaikkia kuntal-
iitoksia tarvittaisi.
Kun taloudelliset arvot määräävät, kuntaliitosten muut haitat jäävät
vähemmälle huomiolle: Reuna-alueiden palveluja karsitaan, väli-
matkat kasvavat, liikenne lisääntyy. Reuna-alueilta voi olla vaikea
saada edustajia valtuustoon, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet
vähenevät ja tiedonkulku vaarantuu. Tällöin lähidemokratia tulisi
jotenkin turvata. Tähtäimessä pitäisi aina olla kuntalaisten tarpeet.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti