22. maaliskuuta 2012

VUOKRATYÖ - AHNE VÄLISTÄVETO. Länsi-Uusimaa 23.3.2012

Finnair, sinivalkoinen ylpeytemme on ollut mediassa lähes joka päivä. Kansa-
laisia närästää toimitusjohtajan saama allekirjoituspalkkio ja asuntokauppa
sekä palkkiot 18 johtajalle ja avain­henkilölle, jotta he pysyisivät talossa.
Samanaikaisesti Finnair on edellyttänyt talousvaikeuksien vuoksi työntekijöiltä
palkkojen alentamista, mihin nämä ovatkin suostuneet. Ulkomaisten lento-
emäntien palkkaaminen, Catering-toimintojen ja matkalaukkujen käsittelyn
ulkoistaminen eivät myöskään ole parantaneet ilmapiiriä.


Lisää Jobinpostia: Finnair tiedotti 12.3., että se alkaa vuokrata ulkopuolista matkustamohenkilö­kuntaa, useita kymmeniä työntekijöitä jo ensi kesänä.
Sopimus on pidempiaikainen ja sillä katsotaan muutenkin, kuinka paljon
Finnair voi hyödyntää sitä poissaolojen ja ruuhkahuippujen paikkaamiseen.



Vuokratyövoiman käyttö Suomessa on vielä suhteellisen pientä, vain parisen
prosenttia koko työvoimasta. Nyt käyttö on kasvamaan päin. Henkilövuok-
rausta harjoittavat yleensä isot yritykset, joissa on henkilöstöjohtaja, jopa henkilöstöosasto. Näiden palkka ei pienene, vaikka ulkoistaisi­vatkin työ-
voiman rekrytoinnin henkilöstöpalveluyritykselle. Vuokraus siis tulee kalliim-
maksi, koska vuokrafirma ei palvele ilmaiseksi ja vuokratyöntekijälle on mak-
settava samansuuruista palkkaa kuin muillekin.



Ihmisten vuokraaminen - onneksi ei myyminen – kuulostaa kammottavalta.
Ei ihminen saisi olla kauppatavaraa. Asioilla on usein kaksi puolta. Opiskeli-
joille sopii mainiosti tehdä silloin tällöin keikkaa opintojen rahoittamiseksi.
Ravintola-alalla on suuri vaihtuvuus sekä yrittäjien että työntekijöiden kes-
kuudessa. Uuden henkilön palkkaaminen on aina työlästä, kun hakemuksia
saattaa tulla kymmenittäin. Niiden läpikäynti, yhteenveto ja vertailu vie-
vät aikaa.



Vuokratyön käytössä on kuitenkin ongelmia, joita on yritetty ratkaista
vuosikausia. Valtaosa vuokratyöntekijöistä on määräaikaisia. Heidän työterveydenhuollostaan vastaa vuokrafirma. Kun työntekijä sairastuu
tai tulee vaikkapa raskaaksi, palvelun ostanut yritys voi ilmoittaa vuokra-
yri­tykselle, ettei työntekijää enää tarvita. Tai vuokrattu työntekijä on s
aattanut työskennellä samalla työpaikalla vuosia, mutta työsuhdetta ei
ole vakinaistettu. Työnantaja saattaisi palkatakin, mutta sopimus vuokra-
firman kanssa edellyttää rekrytointimaksua. Vuokratyöntekijän ja vuokra-
yrityksen välistä suhdetta koskee yleinen kilpailukieltosääntö, mikä se-
kään ei edistä uuden, pysyvän työpai­kan saantia. Työ- ja elinkeinominis-
teriön vuokratyöopas on välttämätön pätkätöihin joutuneelle.



Oma lukunsa on, kun esimerkiksi Tallinnassa sijaitseva vuokratyöyritys
toimittaa rakennus- ym. miehiä Suomeen, jopa Helsingin kaupungin työ-
maille. Kukaan ei tiedä millaista palkkaa tälle työvoimalle maksetaan.



Kuntien lääkäripulaa käytetään myös hyväksi. Terveydenhuollon palvelun-
tuottajat ry ylläpitää vuokralääkärijärjestelmää. Lääkärikunta voisi itse
ryhdistäytyä, luopua vuokratyöstä ja kääntää selkänsä välittäjille. Selvi-
tysten mukaan vuokratyö ei ole tuonut terveydenhuoltoomme tehokkuutta
eikä muutakaan hyvää.



Vuokratyövoiman välitys lienee varsin tuottoisaa. Suomen tunnetuimman henkilöstöyrityksen Eila­kaislan johtaja Tom Kaisla osti viime joulukuussa
useita miljoonia maksaneen Rysäkarin, joka on historiallisesti arvokas
sotilassaari Helsingin edustalla. Eikä mikään kari vaan lähes 10 ha:n saari.



Henkilöpalveluyritysten toiminta on toki laillista, mutta liikeidea eettisesti
epäilyttävä. Olisi parempi, jos yritykset työllistäisivät työntekijänsä suoraan
ilman välikäsiä tai julkisen työnväli­tyksen avulla. Kukin rikastukoon omalla
työllään.


KERTTU KERÄNEN

8. maaliskuuta 2012

MAAILMAN VARANAPA JA MUITA OIVALLUKSIA. Länsi-Uusimaa 9.3.2012

MAAILMAN VARANAPA JA MUITA OIVALLUKSIA


Maailman varanapa sijaitsee Ylivieskasta Ouluun vievän tien varrella ja on
lähes 30 metriä korkea. Jos se olisi korkeampi, siinä pitäisi olla huipulla
valo lentoliikennettä varten. Monumentti on tehty graniitista ja runkona
on Rautaruukin kierresaumaputki. Monumentin on tehnyt taiteilija Ilkka-
Juhani Takalo-Eskola (s. 5.9.1937 Keminmaalla).


Takalo-Eskolan taidenäyttely on parhaillaan Lohjalla Galleria Juha Wik-
holmissa. Takalo-Eskola on äärimmäisen kiin­nostava taiteilija. Ensimmäiset
havaintoni hänestä olivat Lohjan kauppaoppilai­toksen saksantun­neilta 60-
luvun alussa. Hän ei vielä silloin ollut löytänyt taitelijaa itsestään, mutta
kirjoitti runoja ja opiskeli saksaa. Hän toimi parikymmentä vuotta vienti-
miehenä ja monenmoisissa konttorihom­missa, oman ilmaisunsa mukaan
”konttorirottana”. Runojen kirjoittaminen vaihtui maalaamiseen; kuva oli
sanaa tärkeämpi ilmaisukeino. 1970-luvulla hän kuului Elonkorjaajat-ryh-
mään, joka piti näyttelyitään J.O.Mallanderin Halvat Huvit galleriassa.
Siellä Takalo-Eskola piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1971. Hän oli
myös perustamassa 1980-luvulla Lohjan Taiteilija­seuraa ja osallistui vuo-
sittain sen näyttelyihin.


Takalo-Eskola on hyvin monipuolinen. Valokuvat, kollaasit ja performans-
sit alastomine ihmisineen ovat ravistelleet tabuja ja närkästyttäneet joi-
takin, mutta ei hän tahallaan pyri ärsyttämään. Hän filosofoi ja luennoi
taiteestaan ja teostensa synnystä, ja on pitänyt satoja taidenäyttelyä ym-
päri maailmaa: Euroopassa, Japanissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa,
puhumattakaan  näyttelyistä kotimaassa.


Hänen maalauksensa ovat rohkeita, värikkäitä, joskus primitiivisiä, mys-
tisiä, naiveja, rajua tajun­nanvirtaa puhtaine väreineen. Useissa varhai-
semmissa ja uudemmissakin töissä on varmuuden vuoksi tekstiä, kuten
esimerkiksi ”SANON TALOUSELÄMÄN IRTI TODELLISUUDESTA. SYY: RAHAN
SYMBOLIARVON VÄÄRINKÄYTTÖ TAJUNTAA SUPISTAVANA VALLAN VÄLINEE-
NÄ”, tai ”HENGEN ASEVARUSTELUA IHMISARVON TUHOAMISKONEISTOJA
VASTAAN KIIHDYTETTÄVÄ”. Ja signeerauksena joskus pelkkä ”Juhani”.


Takalo-Eskolalla ei varsinaisesti ole taiteellista koulutusta. Hän opiskeli
saksaa yliopistossa, toimi opettajana ja muutaman vuoden Retretin joh-
tajana ja Hämeen läänin läänintaiteilijana. Tultuaan valituksi Outi Heiska-
selta kesken jääneeseen Kuvataideakatemian rehtorin virkaan, hän piti
virkaanastujais­esitelmänsä suoraan iholle maalatussa frakissa. Takalo-
Eskola on sekä Suomen Taidemaalariliiton että Kirjailijaliiton jäsen ja
saanut elämäntyöstään Ars Fennica palkinnon.


Luettelin yllä muutaman adjektiivin korvaamaan syvällisempiä ajatuksia
hänen töistään. Parasta kuitenkin siteerata tanskalaista Bent Peterseniä:
”…paradoksi, jonka olin kokenut olevan hänen omassa elämässään älyllis-
en taiteilijan, kuntourheilijan ja liikemiehen välillä …haihtui - olen ym-
märtänyt että hänen taiteensa ja kaikki mitä hän tekee on täysin sopu-
soinnussa hänen elämän­asenteensa ja elämänfilosofiansa kanssa”...
 ”Hänen elämäänsä kuuluu syvä yhteenkuuluvuuden tunne niin luonnon
kuin ympäröivän yhteiskunnan kanssa.” ..”Juhani on taiteilija, joka suo-
malaisen kulttuurinsa pohjalta on maailmankansalainen”.


Tavallinen katsoja tuntee itsensä taidenäyttelyssä monesti avuttomaksi.
Tulee ehkä pelko siitä, ettei ymmärrä, mitä taitelija on halunnut sanoa
pantuaan ilmiselvästi sielunsa näytille. Tulee tarve luokitella eikä osaa.
– Huoli on turha, riittää kun menee katsomaan avoimin mielin, ja antaa
mielleyhtymien ja intuitioiden tulla.



KERTTU KERÄNEN