Maailman varanapa sijaitsee Ylivieskasta Ouluun vievän tien varrella ja on
lähes 30 metriä korkea. Jos se olisi korkeampi, siinä pitäisi olla huipulla
valo lentoliikennettä varten. Monumentti on tehty graniitista ja runkona
on Rautaruukin kierresaumaputki. Monumentin on tehnyt taiteilija Ilkka-
Juhani Takalo-Eskola (s. 5.9.1937 Keminmaalla).
Takalo-Eskolan taidenäyttely on parhaillaan Lohjalla Galleria Juha Wik-
holmissa. Takalo-Eskola on äärimmäisen kiinnostava taiteilija. Ensimmäiset
havaintoni hänestä olivat Lohjan kauppaoppilaitoksen saksantunneilta 60-
luvun alussa. Hän ei vielä silloin ollut löytänyt taitelijaa itsestään, mutta
kirjoitti runoja ja opiskeli saksaa. Hän toimi parikymmentä vuotta vienti-
miehenä ja monenmoisissa konttorihommissa, oman ilmaisunsa mukaan
”konttorirottana”. Runojen kirjoittaminen vaihtui maalaamiseen; kuva oli
sanaa tärkeämpi ilmaisukeino. 1970-luvulla hän kuului Elonkorjaajat-ryh-
mään, joka piti näyttelyitään J.O.Mallanderin Halvat Huvit galleriassa.
Siellä Takalo-Eskola piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1971. Hän oli
myös perustamassa 1980-luvulla Lohjan Taiteilijaseuraa ja osallistui vuo-
sittain sen näyttelyihin.
Takalo-Eskola on hyvin monipuolinen. Valokuvat, kollaasit ja performans-
sit alastomine ihmisineen ovat ravistelleet tabuja ja närkästyttäneet joi-
takin, mutta ei hän tahallaan pyri ärsyttämään. Hän filosofoi ja luennoi
taiteestaan ja teostensa synnystä, ja on pitänyt satoja taidenäyttelyä ym-
päri maailmaa: Euroopassa, Japanissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa,
puhumattakaan näyttelyistä kotimaassa.
Hänen maalauksensa ovat rohkeita, värikkäitä, joskus primitiivisiä, mys-
tisiä, naiveja, rajua tajunnanvirtaa puhtaine väreineen. Useissa varhai-
semmissa ja uudemmissakin töissä on varmuuden vuoksi tekstiä, kuten
esimerkiksi ”SANON TALOUSELÄMÄN IRTI TODELLISUUDESTA. SYY: RAHAN
SYMBOLIARVON VÄÄRINKÄYTTÖ TAJUNTAA SUPISTAVANA VALLAN VÄLINEE-
NÄ”, tai ”HENGEN ASEVARUSTELUA IHMISARVON TUHOAMISKONEISTOJA
VASTAAN KIIHDYTETTÄVÄ”. Ja signeerauksena joskus pelkkä ”Juhani”.
Takalo-Eskolalla ei varsinaisesti ole taiteellista koulutusta. Hän opiskeli
saksaa yliopistossa, toimi opettajana ja muutaman vuoden Retretin joh-
tajana ja Hämeen läänin läänintaiteilijana. Tultuaan valituksi Outi Heiska-
selta kesken jääneeseen Kuvataideakatemian rehtorin virkaan, hän piti
virkaanastujaisesitelmänsä suoraan iholle maalatussa frakissa. Takalo-
Eskola on sekä Suomen Taidemaalariliiton että Kirjailijaliiton jäsen ja
saanut elämäntyöstään Ars Fennica palkinnon.
Luettelin yllä muutaman adjektiivin korvaamaan syvällisempiä ajatuksia
hänen töistään. Parasta kuitenkin siteerata tanskalaista Bent Peterseniä:
”…paradoksi, jonka olin kokenut olevan hänen omassa elämässään älyllis-
en taiteilijan, kuntourheilijan ja liikemiehen välillä …haihtui - olen ym-
märtänyt että hänen taiteensa ja kaikki mitä hän tekee on täysin sopu-
soinnussa hänen elämänasenteensa ja elämänfilosofiansa kanssa”...
”Hänen elämäänsä kuuluu syvä yhteenkuuluvuuden tunne niin luonnon
kuin ympäröivän yhteiskunnan kanssa.” ..”Juhani on taiteilija, joka suo-
malaisen kulttuurinsa pohjalta on maailmankansalainen”.
Tavallinen katsoja tuntee itsensä taidenäyttelyssä monesti avuttomaksi.
Tulee ehkä pelko siitä, ettei ymmärrä, mitä taitelija on halunnut sanoa
pantuaan ilmiselvästi sielunsa näytille. Tulee tarve luokitella eikä osaa.
– Huoli on turha, riittää kun menee katsomaan avoimin mielin, ja antaa
mielleyhtymien ja intuitioiden tulla.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti