KAKRUT KURIIN. Länsi-Uusimaa 19.10.2012

Eräässä radio-ohjelmassa kerrottiin pahoista lapsista. Alakoululaiset

kiusaavat, potkivat, purevat, homottelevat ja huorittelevat toisiaan

ja opettajia. Suuri osa lapsista ja vanhemmista on aivan kunnollisia,

mutta ”pahat” saavat huomiota ja palstatilaa kuten tässäkin.

 

Opettajien keinot väkivaltaisia lapsia kohtaan ovat heikot. Ei saa tut-

kia laukkuja, ei takavarikoida puukkoja eikä huumeita. Raivoavan lap-

sen hillitseminen on vaarallista, mutta hoitoon häntä ei saa. Kyseessä

on myös toisten lasten turvallisuus. Tappouhkauksia tulee vanhemmil-

ta, jotka ovat usein alkoholi- ja mielenterveysongelmaisia itsekin. Ei

kasvatusvastuuta pidä jättää kouluille, mutta ei sen pitäisi olla sairai-

den lasten säilytyspaikkakaan.

 

Edes parivuotiaan ei pidä antaa lyödä äitiään. Kun naapurin lapsi rie-

hui ja hakkasi äitiään, tämä vain väisteli ja sanoi, että kenelle lapsi

purkaisi kiukkuaan jos ei äidilleen? Olin lukenut A.S.Neill´in Summer-

hillin, joka oli 60-luvulla monen kasvattajan raamattu. Miller vastusti

lasten ruumiil­lista kurittamista ja autoritaarista kasvatusta, joka tu-

kahduttaa luovuuden. Nyt tukkapöllykin on onneksi kriminalisoitu, mut-

ta yhä minua kiusaa ohje: ”Lapsi ei saa joutua ristiriitaan taloudellisten

seikkojen kanssa.” Siis jos lapsi haluaa hakata nauloja pianoon, niin isi

antaa lisää nauloja? Summerhillin ilmestymisen aikoihin myös kalja-

örvellyksestä tuli maan tapa, eivätkä kaikki jätä juomista edes odotus-

aikana.

 

Syytetään vapaata kasvatusta. Vanhempien tulisi kuitenkin olla vanhem-

pia eikä lastensa kavereita, vetää kasvatusasioissa yhtä köyttä myös

opettajan kanssa. Hyvien tapojen juurruttamiseksi voi esim. vähentää

viikkorahaa toisten v-h-h – nimittelystä. Meidän lapset eivät kironneet

kotona emmekä mekään; olin saanut lapsena kuulla ärräpäitä kylliksi.

Isän kiroilu ei ollut harmitonta puheen tehostusta vaan pelottavaa,

sodasta palanneen miehen tunneilmaisua.

 

TV:ssä loppui äskettäin ranskalainen sarja Opettaja ohjaimissa. Aiheena

oli aina jokin ongelma ja lapset käyttäytyivät hyvin ja kunnioittivat opet-

tajaansa. Sarjaa esitettiin arkiaamuina, joten sitä eivät nähneet opettajat,

työssäkäyvät vanhemmat eivätkä koululaiset.

 

Ranskassa lapsi opetetaan jo kotona odottamaan vuoroaan, esimerkiksi

äiti ei heti keskeytä puhelua, kun lapsi nykii helmasta. Puistossa lapset

leikkivät keskenään ja äidit siemailevat kahvia. Ja ilta on vanhempien

yhteistä aikaa. Lapsi ei ole perheen keskipiste vaan osa sitä. Ranskalais-

lapsi pääsee (!) kouluun 3 vuotiaana, jos ei enää käytä vaippoja. Opetta-

jia pitänee vieläkin teititellä ja tervehtiä kunnioittavasti. Ranska on aina

pannut oman kulttuurinsa ja kielensä etusijalle. Ehkä Neill ei sen vuoksi

saanut maassa kovin suurta jalansijaa. Ja onko joku nähnyt ranskankie-

listä Aku Ankkaa? (Heillähän on Tintti). Aku Ankasta opitaan jo pienenä,

kuinka kivaa toisten kiusaaminen on. TV on täynnään väkivaltaohjelmia.

Suomalainen Angry Bird pelikin perustuu toisten tuhoamiseen.

 

Kiusaamisen torjumiseen tarvitaan kaikki keinot. FaceBookissa kiertää

tarina newyorkilaisesta opettajasta, joka jakoi oppilaille puhtaat paperi-

arkit. Paperi piti rypistää mytyksi, sitä piti polkea ja lyödä, mutta ei repiä

palasiksi. Seuraavaksi paperi piti oikoa ja katsoa, kuinka likainen ja täynnä

jälkiä ja taitteita se oli. Sitten lasten käskettiin pyytää anteeksi paperilta.

”Nuo jäljet eivät koskaan häviä, vaikka kuinka yrität poistaa niitä. Se on

sama, mitä kiusaaja tekee muille. Vaikka hän pyy­täisikin anteeksi, arvet

eivät ikinä katoa”. Lasten ilmeet kertoivat, että tarina tehosi. – Vaikuttai-

siko se suomalaiseen pikku raggariin?

 

KERTTU KERÄNEN

Kommentit Länsi-Uusimaan verkkolehdessä

22.10.2012 14:51

   Erittäin hieno ja hyvä kirjoitus .... kannattais pullamössö äitien ja isien ottaa vähän mallia ja oppia

kuinka kakarat muualla päin maailmaa kasvatetaan !

    Erska (nimimerkki)

23.10.2012 17:18

  Toivon kolumnia hyvin käyttäytyvistä lapsista. Heitä nimittäin on paljon. Sitä ei

ehkä tunnusteta etteivät muut leimaituisi..... mikä on käsittämätöntä. Tuttavapii-

rissämme ei  ole yhtä ainoaa huonosti käyttäytyvää lasta. Johtunee siitä, että lapsil-

la on jämäkät vanhemmat ja lapsilla on täysin selkeä rooli perheessä: he ovat lap-

sia ja he eivät todellakaan pyöritä perheen arkea saatikka tee mitään päätöksiä.

Vanhemmuus ei ole kaveruutta vaan vastuuta lapsesta ja hänen kasvatuksestaan.

    yksinkertaista (nimimerkki)

24.10.2012 12:47

  Kyllähän se kodista lähtee muiden ihmisten huomioiminen. Jos vanhemmat ovat

täysiä typeryksiä ja opettavat lapsistaan samanlaisia, ei sitä voi koulussa korjata

tai missään muuallakaan. Itse olin opettajana 32 vuotta ja noin 95% (tuulesta tem-

mattu luku, parempi olis sanoa lähes kaikki) oppilaistani olivat hyvin käyttäytyviä

ja muutenkin kunnioitettavia ihmisen alkuja. Monet heistä olivat meikäläistä pa-

rempia, niin opiskelussa kuin toisten huomioonottamisessakin. Näitä "pahoja"

lapsia on vähän. Heihin pitäisi jollain tapaa pureutua ajoissa.

Miten, sitä en osaa neuvoa.

    Wanda  nimimerkki)

 Lisäksi

+ 10 suosittelee,  ja FaceBookissa 8 tykkää, yksi maininta ”mie oon täysin samaa mieltä”

+ tekstari 20.10.  "Todella asiallinen kirjoitus perjantain lewhdessä, Kerttu
   Keränen. Kiitos.  nimim. JepJep


LISÄÄ KOMMENTTEJA:

25.10.2012 22:18
Kolumnin ajatus siitä, ettei vanhempi ole lapsensa kaveri, on mielestäni täysin perus-
teltavissa sillä, että vanhempi on lapsestaan kasvatuksellisesti vastuussa toisin kuin
kaverit. Kasvatusvastuu ei myöskään mielestäni kuulu koululle tai päivähoidolle, vaan
hyvien käytöstapojen tulisi kuulua lapsen jokapäiväiseen elämään jo siinä vaiheessä
kun hän on kouluikäinen. Vaikkakin lapsen perusluonne rakentuu pitkälti ympäristön,
muun muassa kasvatuksen, vaikutuksesta, ei tule unohtaa että myös geenit ohjaavat
temperamenttiämme, eikä täten ole aina vanhempien päätettävissä tuleeko lapsesta
''vaikea''. Temperamentti kun on vaikeasti muutettavissa oleva yksilöllinen ominaisuus,
joka reagoi ympäristön ärsykkeisiin täysin omalla tavallaan, joten vaikka kotikasvatus
olisi ensiluokkaista, voidaan silti törmätä näihin ''vaikeisiin tapauksiin''. Myös mielen-
terveysongelmat ovat piirre, johon emme voi välttämättä kasvatuksella vaikuttaa. 
Mielestäni kasvatuksessa tulisi täten paneutua nimenomaan yksilöllisten temperament-
tipiirteiden huomioimiseen, ei vain vanhoillisiin kasvatusmetodeihin.
EmiliaH (nimimerkki)                      

25.10.2012 22:45

Opettajan pitäisi saada katsoa oppilaan laukkuun. Opettajat ovat aikuisia, koulutettuja
ja yleensä mukavia ihmisiä, jotka eivät (kai) lapsia kiusatakseen laukkuihin yhtä mittaa
kurkistele. Kun kyse on lasten turvallisuudesta niin opettajalla pitäisi olla oikeus puut-
tua siihen. Jos joku lapsi ottaa vaikkapa toisen lapsen päiväkirjan ja piilottaa sen lauk-
kuunsa niin opettaja voi ottaa sen sieltä pois ja antaa takaisin.
Hyvä kolumni, mutta Aku-Ankan suhteen mielestäni liioittelua. Aku on symppis ja Aku-
Ankan lukijat mukavia ;D
MeeriN (nimimerkki)

25.10.2012 23:54

Onko paha jos vanhempi on kasvatuksen ohella lapsensa kaveri ? Hyvä kasvatus voi on-
nistua silti, sillä vanhemman kaverisuus ei välttämättä tarkoita, että lapsella ei olisi
rajoja ja tämä saisi tehdä mitä haluaa. Itse nään tärkeämmäksi avoimuuden, ymmär-
täväisyyden ja vilpittömän tuen. Näiden avulla uskoisin lapsesta "muovautuvan" kun-
non järkeään käyttävä kansalainen.
Teksti kaikenkaikkiaan kuitenkin oli melko hyvä ja asiaa puhuva. Ja että opettaja ei
saa tutkia laukkuja, vaikka täällä olisi lapsella hallussa huumeita tai esimerkiksi ase ?
Tämä on jo liioiteltua yksityisyyden suojaamista ja tässä kohdassa ainakin sitä maa-
laisjärkeä pitäisi käyttää ja toimia sen mukaan, mikä oikeasti on oikein eikä sen mu-
kaan, mitä säännöissä lukee, ja lopuksi sitten jonkun miettiä, onko sääntö edes täysin
pätevä.
amandap (nimimerkki)
                

26.10.2012 08:38

Suurin osa lasten oppimista asioista on kotoa opittua ja siksi vanhempien pitäisi
miettiä, että mitä kaikkea tekevät ja sanovat pienen lapsen kuullessa. Niinkuin
tekstissä sanotaankin, että nykyajan monet lasten ohjelmatkin ovat yllättävän
väkivaltaisia ja pelit myös. Erityisesti minua ihmetyttää tuo, että pienetkin lapset
käyttäytyvät todella törkeästi opettajia kohtaan ja kyllä opettajien pitäisi käyttää
omaa järkeäkin jos on epäilys, että lapsella on repussa vaikka puukko, niin silloin
kyllä se reppu pitäisi tarkistaa, vaikka se ei olisikaan sallittua.
Kaiken kaikkiaan teksti oli hyvä ja hyvin puhuttava ja varmasti keskustelua herät-
tävä.

JuhaS

26.10.2012 09:24
Kun puhutaan kunnioituksesta, se ei mielestäni ole pelkkää teitittelyä tai kunnioit-
tavasti tervehtimistä vaan ylipäätänsä hyvin käyttäytymistä kenelle tahansa. Lei-
mautuuko lapsesta pakosti epäkunnoittava ihminen jos hän ei teitittele opettajaan
niinkuin ranskalaisiin tapoihin kuulunee? Kasvatuksessa kaverillinen opetus voisi o
lla jopa tehokkaampaa kuin liiallinen aikuismainen auktoriteetin ja vallan käyttö.
Huomaahan sen muutenkin kuinka paljon pienet lapset oppivat kavereiltaan, niin
hyvässä kuin pahassakin. Ystävilta saadut neuvot voivat ollakin helpompi omaksua,
kuin vanhemmilta ja opettajilta saadut opit. Tekstissä mainittu asia, että oppilai-
den reppuihin ei saa kurkistaa, on ehkä hieman liikaa. Opettajat tuskin katselevat
reppuihin huvinvuokseen tai urkkiakseen oppilaiden yksityisasioita, vaan kaikkien
turvallisuuden eduksi. Jos herää epäilys jostain hämärästä, se pitäisi saada tar-
kistaa.
Teksti oli mielenkiintoinen ja kirjoitettu hyvin tärkeästä aiheesta!

MUSIIKKIA ELÄIMILLE. Länsi-Uusimaa 6.10.2012

Eläinten päivää viettiin ensi kertaa 4.10.1959. Päivä on samalla

Fransiscus Assisilaisen muisto­päivä. Fransiscus oli varakkaan kaup.

piaan poika Italian Assisista. Hän oli hilpeä, elämänhaluinen ja

hyväsydäminen nuorukainen, joka rakasti hienoja vaatteita, juhlia

ja ylhäisiä ystäviä. Nuorena hän sairastui ankaraan tautiin ja paran-

nuttuaan muuttui, vetäytyi yksinäisyyteen mietis­kelemään. Kuul­-

tuaan Jeesuksen sanat, joilla tämä lähetti opetuslapsensa saar-

naamaan evankeliumia, Fransiscus luopui sauvastaan, kengistään

ja evässäkistään alkaakseen elää kerjäläisten kanssa ”apos­tolisessa

köyhyydessä” ja saarnata parannusta ja Jumalan rakkautta kaikkia

luotuja kohtaan. Monet seu­rasivat hänen esimerkkiään, antoivat

tavaransa pois. Heitä kutsuttiin fransiskaanimunkeiksi.

 

Fransiscus Assisilainen kuoli 1226 ja pian hänet julistettiin pyhimyk-
seksi. Eräässä Giotton kirkkomaalauk­sessa Assisissa Pyhä Fransiscus
saarnaa linnuille. 1989 paavi Johannes Paavali II julisti hänet luonnon
ja eläinten suojeluspyhimykseksi.

 

Tavaranpaljouden lisäksi ihmisillä on nykyään yhä enemmän lemmikki-

eläimiä kodeissaan. Niitä hankitaan itselle ja lapsille seuraksi, ja mo-

nesti ne saavat parempaa kohtelua ja hoitoa osakseen kuin köyhät ja

kerjäläiset. Ne ovat usein ihan perheenjäsenen asemassa, vaikkeivät

tuottaisi muuta kuin mielihyvää omistajilleen, mutta niitä kohtaan on

myös velvoitteita. Lemmikistä on huoleh­dittava vuoden jokaisena päi-

vänä.

Tuotantoeläimiinkin voi kiintyä, ja luopuminen niistä aikanaan voi mer-

kitä suurtakin surua hoi­tajalle. Kaikki eivät voi esimerkiksi syödä joulu-

kinkkua, jos tietävät sen olevan omasta karsinasta, Nasua, josta jo

pienenä vaaleanpunaisena porsaana tuli koko perheen lemmikki.

 

Helsingin yliopiston tilalla Viikissä tutkittiin viime kesänä klassisen

musiikin vaikutusta maidon­tuotantoon. Ensin lehmille soitettiin nau-

halta viulunsoittoa. Lehmät tykkäsivät selvästi enemmän rauhallisista

ja surullisistakin sävelistä, esim. Bachin d-molli partitan Allemandesta.

Maidontuo­tantoon soitto ei vaikuttanut sitä eikä tätä, mutta lehmien

todettiin kyllä käväisevän lypsyautomaa­tilla useammin.

 

Seuraavaksi viulisti meni oikein iltapuvussa pellonreunalle ja alkoi soit-

taa klassista musiikkia. Lehmät kuuntelivat ja katselivat tarkkaavaisesti.

Viulistin luokse saapuivat ensin rohkeimmat lehmät. Soitto piti lopulta

keskeyttää, kun muutamat niistä ryhtyivät nuoleskelemaan viulua.

 

Seuraavaksi soitettiin selloa. Lehmien mielestä sello vaikutti olevan

soittimena mieluisampi. Kaikki tulivat kuuntelemaan Bachin 3. sello-

sarjan preludia. Ehkä sellon matalampi ääni sopi lehmien korvaan

paremmin. - Musiikki lehmille ei ole uusi keksintö. Navetoissa on pi-

detty matka­radioita äänessä jo kauan sitten. Lieko sitten tarkoitus

viihdyttää lehmiä vai lypsäjiä. Ehkäpä molempia. Mutta lemmikin,

miksei lehmänkin silittämisestä ja paijaamisesta saa endorfiineja!

 

Ensimmäinen oma kissani ei pitänyt ainakaan laulamisesta. Laulaes-

sani se hyökkäsi vihaisena jalkoihin, ilmeisesti korkeat äänet sattui-

vat sen korviin.

 

Laurie Andersson on säveltänyt 20 minuuttisen kappaleen Musiikkia

koirille. Osaa äänistä ei ihmi­nen kuule, mutta koira kuulee. Kappa-

leen ensiesitys oli Sydneyssä 5.6.2010 ja sitä oli Sydneyn ooppera-

talon portailla kuulemassa noin tuhat koiraa. Uutinen ei kerro, ryh-

tyivätkö koirat laulamaan mukana. Koiranhaltijaystäväni ei ole huo-

mannut mitään erityistä koiransa musiikkimaussa – ihan sama, tuu-

maa heidän hauvansa.

 

KERTTU KERÄNEN