MUSIIKKIA ELÄIMILLE. Länsi-Uusimaa 6.10.2012

Eläinten päivää viettiin ensi kertaa 4.10.1959. Päivä on samalla

Fransiscus Assisilaisen muisto­päivä. Fransiscus oli varakkaan kaup.

piaan poika Italian Assisista. Hän oli hilpeä, elämänhaluinen ja

hyväsydäminen nuorukainen, joka rakasti hienoja vaatteita, juhlia

ja ylhäisiä ystäviä. Nuorena hän sairastui ankaraan tautiin ja paran-

nuttuaan muuttui, vetäytyi yksinäisyyteen mietis­kelemään. Kuul­-

tuaan Jeesuksen sanat, joilla tämä lähetti opetuslapsensa saar-

naamaan evankeliumia, Fransiscus luopui sauvastaan, kengistään

ja evässäkistään alkaakseen elää kerjäläisten kanssa ”apos­tolisessa

köyhyydessä” ja saarnata parannusta ja Jumalan rakkautta kaikkia

luotuja kohtaan. Monet seu­rasivat hänen esimerkkiään, antoivat

tavaransa pois. Heitä kutsuttiin fransiskaanimunkeiksi.

 

Fransiscus Assisilainen kuoli 1226 ja pian hänet julistettiin pyhimyk-
seksi. Eräässä Giotton kirkkomaalauk­sessa Assisissa Pyhä Fransiscus
saarnaa linnuille. 1989 paavi Johannes Paavali II julisti hänet luonnon
ja eläinten suojeluspyhimykseksi.

 

Tavaranpaljouden lisäksi ihmisillä on nykyään yhä enemmän lemmikki-

eläimiä kodeissaan. Niitä hankitaan itselle ja lapsille seuraksi, ja mo-

nesti ne saavat parempaa kohtelua ja hoitoa osakseen kuin köyhät ja

kerjäläiset. Ne ovat usein ihan perheenjäsenen asemassa, vaikkeivät

tuottaisi muuta kuin mielihyvää omistajilleen, mutta niitä kohtaan on

myös velvoitteita. Lemmikistä on huoleh­dittava vuoden jokaisena päi-

vänä.

Tuotantoeläimiinkin voi kiintyä, ja luopuminen niistä aikanaan voi mer-

kitä suurtakin surua hoi­tajalle. Kaikki eivät voi esimerkiksi syödä joulu-

kinkkua, jos tietävät sen olevan omasta karsinasta, Nasua, josta jo

pienenä vaaleanpunaisena porsaana tuli koko perheen lemmikki.

 

Helsingin yliopiston tilalla Viikissä tutkittiin viime kesänä klassisen

musiikin vaikutusta maidon­tuotantoon. Ensin lehmille soitettiin nau-

halta viulunsoittoa. Lehmät tykkäsivät selvästi enemmän rauhallisista

ja surullisistakin sävelistä, esim. Bachin d-molli partitan Allemandesta.

Maidontuo­tantoon soitto ei vaikuttanut sitä eikä tätä, mutta lehmien

todettiin kyllä käväisevän lypsyautomaa­tilla useammin.

 

Seuraavaksi viulisti meni oikein iltapuvussa pellonreunalle ja alkoi soit-

taa klassista musiikkia. Lehmät kuuntelivat ja katselivat tarkkaavaisesti.

Viulistin luokse saapuivat ensin rohkeimmat lehmät. Soitto piti lopulta

keskeyttää, kun muutamat niistä ryhtyivät nuoleskelemaan viulua.

 

Seuraavaksi soitettiin selloa. Lehmien mielestä sello vaikutti olevan

soittimena mieluisampi. Kaikki tulivat kuuntelemaan Bachin 3. sello-

sarjan preludia. Ehkä sellon matalampi ääni sopi lehmien korvaan

paremmin. - Musiikki lehmille ei ole uusi keksintö. Navetoissa on pi-

detty matka­radioita äänessä jo kauan sitten. Lieko sitten tarkoitus

viihdyttää lehmiä vai lypsäjiä. Ehkäpä molempia. Mutta lemmikin,

miksei lehmänkin silittämisestä ja paijaamisesta saa endorfiineja!

 

Ensimmäinen oma kissani ei pitänyt ainakaan laulamisesta. Laulaes-

sani se hyökkäsi vihaisena jalkoihin, ilmeisesti korkeat äänet sattui-

vat sen korviin.

 

Laurie Andersson on säveltänyt 20 minuuttisen kappaleen Musiikkia

koirille. Osaa äänistä ei ihmi­nen kuule, mutta koira kuulee. Kappa-

leen ensiesitys oli Sydneyssä 5.6.2010 ja sitä oli Sydneyn ooppera-

talon portailla kuulemassa noin tuhat koiraa. Uutinen ei kerro, ryh-

tyivätkö koirat laulamaan mukana. Koiranhaltijaystäväni ei ole huo-

mannut mitään erityistä koiransa musiikkimaussa – ihan sama, tuu-

maa heidän hauvansa.

 

KERTTU KERÄNEN