AHNEUS, VIIDES KUOLEMANSYNTI- Länsi-Uusimaa 25.1.2013

 

En tykkää, jos joku tulee poimimaan mustikoita samalta mättäältä. Lottosin

kolminkertaisesti sen mitä tavallisesti, kun jaossa oli 12.5 milj.euroa. Ja naa-

purin hautajaisissa oli ihanaa voileipä­kakkua ja minähän kävin santsaamassa.

 

Ahneus on kristillisen opetuksen mukaan yksi seitsemästä paheesta, kuoleman-

synnistä. Paheiden lista laadittiin 1200-luvulla, Tuomas Akvinolainen lajitteli

ne ja määritteli vastaavat eettiset hyveet. Kuolemansynnit ja hyve-etiikka

muodostivat pohjaa katolisen (ja luterilaisenkin) kirkon arvomaail­malle. Lis-

talla ovat pahimmasta päästä lähtien: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus,

ylensyönti ja himo. Tiettyjä syntejä pidettiin eri ihmisryhmien ja säätyjen pa-

heina: ylpeys aateliston, kateus ta­lonpoikien, viha hallitsevien ruhtinaitten,

hengellinen laiskuus papiston, ahneus porvariston, mäs­säily ja juoppous ke-

nen tahansa ja irstaus erityisesti ylioppilaiden synti.

 

Pahe on kuolemansynti jos kolme ehtoa täyttyy: teko on vakava, tekijä tie-
tää sen vakavuuden ja teko on vapaaehtoinen. Kuolemansynti tuhoaa ihmi-
sen suhteen Jumalaan. Tämä suhde palautetaan anteeksiannolla joko kas-
teessa tai ripissä, ja ihminen pelastuu armosta.

 

Vuonna 2008 katolisen kirkon arkkipiispa Gianfranco Girotti toi julki uuden

syntilistan. Vanhakin jäi voimaan, mutta uudet synnit vastaavat paremmin

nykyaikaa. Niihin kuuluvat yletön omaisuuden hankkiminen, ympäristön saas-

tuttaminen, geenimanipulaatio, huumeiden käyttäminen ja kauppa, abortti,

pedofilia sekä köyhyyden aiheuttaminen. ”Ei ole hyväksyttävää, että muu-

tamat yksilöt rikastuvat päätähuimaavaa tahtia samalla, kun kokonaiset kan-

sakunnat rypevät köyhyydessä ja kurjuudessa!” julisti Girotti. (Tähän väliin

tuore väite FaceBookista: 100 Intian rikkaimman henki­lön omaisuus vastaa

neljännestä Intian BKT:stä. Ja Intiassa on sentään 1200 000 000 asukasta!)

 

Nykysuomen sanakirja määrittelee ahneen kiihkeästi omaisuutta haluavaksi,

ahnaaksi, rahanhimoi­seksi. Ahne voi olla myös vallalle, työlle, kunnialle, voi-

tolle ja vaikkapa viinalle. Selkeimmin ih­misten ahneus näkyy rahan hamuami-

sessa. Ahneet pankkiirit aiheuttivat Euroopan pankkikriisin. Ahneet yritysjoh-

tajat hamuavat järisyttävän suuria palkankorotuksia, mutta haluavat muiden

palk­koja laskettavan.

 

Ahneus ei ole rikos vaan moraali- ja arvokysymys. Pekka Pihlannon, Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessorin mielestä ahneutta on, kun kohtuu-

den raja on ylitetty. ”Kohtuus muuttuu ahneu­deksi, kun siitä aiheutuu hait-

taa muille. Se ilmenee usein lyhyen aikavälin voitontavoitteluna kuten yli-

suurina optioina. Toisaalta esimerkiksi hissiyhtiö Koneen omistajien rikas-

tumisesta ei ole ollut haittaa kenellekään; Herlinit ovat tuottaneet yhteis-

kunnalle ja ihmisille rahaa”, muistuttaa Pihlanto.

 

Prof. Timo Airaksisen mukaan termi oman voiton pyyntö kuvaa oman edun

ajamista ahneutta paremmin. Se on kapitalistisessa yhteiskunnassa täysin hyväksyttävää, kunhan ei mennä hyvän tavan ja moraalin ulkopuolelle,

Airaksinen sanoo.

 

Ahneuden puolestapuhujia riittää. Ahneus on ensin välttämätön paha, sit-

ten normaali tapa ja lopulta hyve. Siis ei mikään kuolemansynti enää. Matti

Apunen, EVA:n johtaja perustelee näin: ”Itsek­kyys on tyhmyyttä, mutta

ahneus voi olla hyvästäkin. Ahneushan tarkoittaa, että ihminen jatkaa ta-

loudellisen hyvän muodostamista senkin jälkeen, kun hänellä itsellään on

riittävästi. On äärim­mäisen itsekästä, ”jos ihminen tekee vain sen verran,

että oma pussukka on täynnä. Pitää jatkaa, jotta nekin, jotka eivät pysty

tekemään työtä sen vertaa, tulisivat toimeen.

 

Apunen provosoi. Tasavallan presidentti on sentään huolissaan ja varoitti uudenvuodenpuheessaan itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden noususta.

”Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta. Tarkoitus on saada itselle

eniten hyötyä.” Niinpä.

 

KERTTU KERÄNEN

TIETO LISÄÄ TUSKAA. Länsi-Uusimaa 11.1.2013

Intiassa kuusi miestä raiskasi 23 vuotiaan fysioterapiaa opiskelevan tytön,

pahoinpiteli hänen poika­ystävänsä ja yritti vielä ajaa uhrin kuoliaaksi bus-

silla. Yksi miehistä omisti bussin. Tapahtumasta on syntynyt iso kansanliike

naisten aseman parantamiseksi ja mm. tytön isä vaatii tekijöiden hirttä-

mis­tä. Kuolemanrangaistus murhasta on mahdollinen paitsi yhdelle syyte-

tyistä, joka on alaikäinen.

 

Poliisille ilmoitetaan raiskauksista joka 20s minuutti. Hallitus on tapauksen

herättämänä luvannut parantaa naisten turvallisuutta ja perustanut kaksi

komiteaa. Koska pari kansanedustajaa ja kuusi osavaltioiden edustajaa

odottavat parhaillaan raiskaussyytteittensä käsittelyä, tuomioita vetkutel-

ta­neen pitkään.

 

Naisten asema arabimaissa ei ole häävi muttei Aasiassakaan. Intiassa nainen

on isänsä tytär, mie­hensä vaimo ja poikansa äiti, miesten omaisuutta ja

kauppatavaraa. Perheväkivalta on yleistä, myös miehen sukulaiset saavat

kurittaa naista. Naisen asema paranee, jos hän onnistuu synnyttä­mään

pojan. Leskeksi jäätyään hän on taas hyljeksitty taakka perheelleen. Iki-

vanhan perinteen mu­kaan naislesket poltettiin kuoliaiksi miesvainajansa

mukana. Näitä tapauksia tulee maaseudulla yhä ilmi silloin tällöin.

 

Yli puolet Intian naisista on lukutaidottomia. Tyttöjä ei lähetetä kouluun

kun naisopettajia on har­vassa ja tytär voisi joutua miesopettajan lähente-

lemäksi. Niinpä tytöt joutuvat jopa kymmenvuoti­aina töihin, kotiapulaisiksi

varakkaisiin perheisiin. He ovat halpaa työvoimaa, moni työskentelee ruo-

kapalkalla ja kohtelu on huonoa. Tehtaissa lapsityövoiman käyttö on lailla

kielletty.

 

Vuoden 1860 avioliittolaki salli 10 vuotiaiden tyttöjen naittamisen, nyky-

ään ikäraja on 18. Vaikka laki kielsi jo 40 vuotta sitten myötäjäisten anta-

misen ja vastaanottamisen, tapa on vain voimistunut. Myötäjäiset ovat

usein naisen ainoa perintö, mutta voivat viedä vanhemmat vararikkoon.

Jos myö­täjäisiä ei häiden jälkeen ala kuulua, miniälle kostetaan (nk.

lavastetut myötäjäismurhat). Rahat voivat myös päätyä petollisen sulha-

sen taskuihin, ja näitä kunniansa menettäneitä, hylättyjä vaimoja on joka

kylässä.

 

Intiassa kuten Kiinassakin tyttöjä syrjitään myös abortoimalla, vaikka

sikiön sukupuolen selvittä­minen on laitonta. Pohjois-Intiasta puuttuu

miljoonia tyttölapsia (Kiinassa 50 miljoonaa), eikä tyttöjen vähäisyys

suinkaan paranna heidän asemaansa, päinvastoin. Poikalasten odote-

taan turvaavan vanhempiensa vanhuuden. Tyttöjen merkitys paranisi,

jos he voisivat kouluttautua, saisivat ammatin ja omaa rahaa. Koulu-

tettu tytär on arvokas avioliittomarkkinoilla, kunhan ei ole aviomies-

tään koulutetumpi.

 

Lainsäädäntö on monessa asiassa kohdallaan jo 1800-luvulta lähtien,

mutta uskonnot, ikivanha kulttuuri ja tietämättömyys varsinkin maa-

seudulla pitävät vanhat tavat kunniassa. Intia on neljän suuren uskon-

non, hindulaisuuden (80% väestöstä), buddhalaisuuden, sikhiläisyyden

ja jainalai­suuden kehto. Islamilaisuus levisi Intiaan 1000-luvulla hävit-

täen sieltä buddhalaisuuden. Maassa on muslimeja kolmanneksi eniten

maailmassa. Myös kristittyjä on.

 

Kastilaitos on kehittynyt hindulaisuudessa. Toisaalta hindulaisuudesta

juontaa kunnioitus toisia ihmisiä ja suvaitsevaisuus muita uskontoja ja

kulttuureja kohtaan. Kastijärjestelmään liittyvä syr­jintä kiellettiin In-

tian perustuslaissa 1950, mutta se määrittelee edelleenkin lukematto-

mia asioita varsinkin maaseudulla.

 

Intia on yksi maailman johtavista talousmaista. Väitetään, että naisten

asema kaupungeissa on hyvä ja naisia on korkeissa asemissa myös ta-

louselämässä. Intian edellinen presidenttikin oli nainen.

 

Silti, jos tästä ei mene yöunet, niin mistä sitten?

 

KERTTU KERÄNEN