AHNEUS, VIIDES KUOLEMANSYNTI- Länsi-Uusimaa 25.1.2013

 

En tykkää, jos joku tulee poimimaan mustikoita samalta mättäältä. Lottosin

kolminkertaisesti sen mitä tavallisesti, kun jaossa oli 12.5 milj.euroa. Ja naa-

purin hautajaisissa oli ihanaa voileipä­kakkua ja minähän kävin santsaamassa.

 

Ahneus on kristillisen opetuksen mukaan yksi seitsemästä paheesta, kuoleman-

synnistä. Paheiden lista laadittiin 1200-luvulla, Tuomas Akvinolainen lajitteli

ne ja määritteli vastaavat eettiset hyveet. Kuolemansynnit ja hyve-etiikka

muodostivat pohjaa katolisen (ja luterilaisenkin) kirkon arvomaail­malle. Lis-

talla ovat pahimmasta päästä lähtien: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus,

ylensyönti ja himo. Tiettyjä syntejä pidettiin eri ihmisryhmien ja säätyjen pa-

heina: ylpeys aateliston, kateus ta­lonpoikien, viha hallitsevien ruhtinaitten,

hengellinen laiskuus papiston, ahneus porvariston, mäs­säily ja juoppous ke-

nen tahansa ja irstaus erityisesti ylioppilaiden synti.

 

Pahe on kuolemansynti jos kolme ehtoa täyttyy: teko on vakava, tekijä tie-
tää sen vakavuuden ja teko on vapaaehtoinen. Kuolemansynti tuhoaa ihmi-
sen suhteen Jumalaan. Tämä suhde palautetaan anteeksiannolla joko kas-
teessa tai ripissä, ja ihminen pelastuu armosta.

 

Vuonna 2008 katolisen kirkon arkkipiispa Gianfranco Girotti toi julki uuden

syntilistan. Vanhakin jäi voimaan, mutta uudet synnit vastaavat paremmin

nykyaikaa. Niihin kuuluvat yletön omaisuuden hankkiminen, ympäristön saas-

tuttaminen, geenimanipulaatio, huumeiden käyttäminen ja kauppa, abortti,

pedofilia sekä köyhyyden aiheuttaminen. ”Ei ole hyväksyttävää, että muu-

tamat yksilöt rikastuvat päätähuimaavaa tahtia samalla, kun kokonaiset kan-

sakunnat rypevät köyhyydessä ja kurjuudessa!” julisti Girotti. (Tähän väliin

tuore väite FaceBookista: 100 Intian rikkaimman henki­lön omaisuus vastaa

neljännestä Intian BKT:stä. Ja Intiassa on sentään 1200 000 000 asukasta!)

 

Nykysuomen sanakirja määrittelee ahneen kiihkeästi omaisuutta haluavaksi,

ahnaaksi, rahanhimoi­seksi. Ahne voi olla myös vallalle, työlle, kunnialle, voi-

tolle ja vaikkapa viinalle. Selkeimmin ih­misten ahneus näkyy rahan hamuami-

sessa. Ahneet pankkiirit aiheuttivat Euroopan pankkikriisin. Ahneet yritysjoh-

tajat hamuavat järisyttävän suuria palkankorotuksia, mutta haluavat muiden

palk­koja laskettavan.

 

Ahneus ei ole rikos vaan moraali- ja arvokysymys. Pekka Pihlannon, Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessorin mielestä ahneutta on, kun kohtuu-

den raja on ylitetty. ”Kohtuus muuttuu ahneu­deksi, kun siitä aiheutuu hait-

taa muille. Se ilmenee usein lyhyen aikavälin voitontavoitteluna kuten yli-

suurina optioina. Toisaalta esimerkiksi hissiyhtiö Koneen omistajien rikas-

tumisesta ei ole ollut haittaa kenellekään; Herlinit ovat tuottaneet yhteis-

kunnalle ja ihmisille rahaa”, muistuttaa Pihlanto.

 

Prof. Timo Airaksisen mukaan termi oman voiton pyyntö kuvaa oman edun

ajamista ahneutta paremmin. Se on kapitalistisessa yhteiskunnassa täysin hyväksyttävää, kunhan ei mennä hyvän tavan ja moraalin ulkopuolelle,

Airaksinen sanoo.

 

Ahneuden puolestapuhujia riittää. Ahneus on ensin välttämätön paha, sit-

ten normaali tapa ja lopulta hyve. Siis ei mikään kuolemansynti enää. Matti

Apunen, EVA:n johtaja perustelee näin: ”Itsek­kyys on tyhmyyttä, mutta

ahneus voi olla hyvästäkin. Ahneushan tarkoittaa, että ihminen jatkaa ta-

loudellisen hyvän muodostamista senkin jälkeen, kun hänellä itsellään on

riittävästi. On äärim­mäisen itsekästä, ”jos ihminen tekee vain sen verran,

että oma pussukka on täynnä. Pitää jatkaa, jotta nekin, jotka eivät pysty

tekemään työtä sen vertaa, tulisivat toimeen.

 

Apunen provosoi. Tasavallan presidentti on sentään huolissaan ja varoitti uudenvuodenpuheessaan itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden noususta.

”Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta. Tarkoitus on saada itselle

eniten hyötyä.” Niinpä.

 

KERTTU KERÄNEN