DONNER, MUUAN TYÖNARKOMAANI. Länsi-Uusimaa 8.2.2013

Tarkka lukija huomasi lipsahduksen viimekertaisessa Ahneus-kolum-

nissani. Olin kirjoittanut Osmo Apusen olevan sitä mieltä, että ahneus

on oikeastaan hyve. Eihän isä Osmo, professorismies semmoista miel-

tä liene, vaan poikansa Matti, EVA:n johtaja. Tuli vielä sotketuksi Etla

ja EVA, vaikka tiedän hyvin, kumpi on kumpi.

 

Jörn Donnerin uusi kirja, yli tuhatsivuinen Mammutti julkaistiin Rune-

berginpäivänä eli kirjailijan 80-vuotispäivänä. En ole lukenut kirjaa,

mutta joitakin näytteitä on saatu, lähinnä juoruja julkisuu­den henki-

löistä. Saattaa olla myyntikikkakin. Donner on etukäteen torpannut

lukijoiden mahdolliset oikaisuvaatimukset ainakin osittain, poltta-

malla 3000 kirjettään. Näin ei myöhemmin päästä näke­mään, missä

kohtaa Mammutti on fiktiota tai valhetta. Ja tutkijoita harmittaa.

Donner on sentään värikäs kulttuuripersoona ja älykkö, minäkeskei-

nen mutta kriittinen.

Donnerin ansiot kirjallisuuden, elokuvan ja politiikankin aloilla ovat

mittavat. Hän on ollut niin monessa mukana, että hitaampia heikot-

taa. Hän on myös herättänyt kiinnostusta tekemisiinsä provosoimalla,

käyttäytymällä epäsovinnaisesti ja muista välittämättä. Hän oli aikoi-

naan imitaat­torien kestohahmoja: raapi itseään ja röhnötti veltosti

sohvalla. Ensimmäinen muistikuvani hänestä oli juttu lomailusta Gam-

bian hiekkarannoilla, toinen taas elokuvasta Mustaa valkoisella. Krist-

iina Halkola oli siinä kapinallisen pimun roolissa ja Donner lausui hä-

nelle Pablo Nerudan runoa ”Päivät päästään leikit kaikkeuden valolla...

Haluan tehdä kanssasi saman minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät

kes­kenään!” Runon käyttö tuossa yhteydessä oli mielestäni pyhäin-

häväistys.

Donner on ollut niin monessa mukana, että hitaampia heikottaa. Hän

on tuottanut noin 60 elokuvaa, ja ohjannut 24 elokuvaa, jotka hän on

myös käsikirjoittanut. TV1:ssä nähtiin juuri hänen 5-osainen dokument-

tinsa Mannerheimista. Hän tuotti myös ruotsalaisen Ingmar Bergmanin

ohjaaman elo­kuvan Fanny ja Alexander, joka sai Oscarin.

 

Kirjoittaminen on kuitenkin Donnerille ykkösasia. Finlandia-palkinnon

1985 hän sai kirjastaan Isä ja poika. Kirja oli kuudes 10-osaisesta An-

dersin sukutarinasta, joka käsittelee suomalaista suur­yritysmaailmaa

ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvulta lähtien. Uusi Maamme

-kirja on Donnerin kirjoista ehkä tunnetuin.

 

Politiikkaan Donner osallistui milloin minkin puolueen edustajana. 70-vuotishaastattelussaan hän sanoi, että muut porukat käyvät paitsi Kes-

kustapuolue ja Kokoomus. Helsingin valtuustossa hän oli 1969 SKDL:n

ja 1985-92 RKP:n ja 2005 alkaen SDP:n edustajana. Tammisaaren kun-

nallispoli­tii­kassa hän toimi sitoutumattomana 2001-03. RKP:n kansan-

edustajana hän oli 1987-95 ja 2007, ja SDP:n meppinä EU:ssa 1996-99.

Keväällä 2012 hän pyrki RKP:n kansanedustajaksi, jotta perussuoma­-

laiille olisi vastavoimia. Äänet eivät riittäneet ja Donner sai sanoa hy-

västit ministeritoiveelleen.

 

Lähtiessään 1995 Suomen pääkonsuliksi Los Angelesiin Donner teki myön-

nytyksen poroporvaril­lisille tavoille ja avioitui Bitte Westerlundin kanssa.

Avioliitto oli kolmas, edelliset vaimot olivat Inga-Britt Wik ja Jeannette

Bonnier. Konsulin virka ei ollut tarpeeksi haasteellinen, hänellä ei ollut

mitään tekemistä, mutta ei aikaa kirjoittamiseenkaan. Donner pelastau-

tui politiikkaan ja valittiin siis demarina EU:n parlamenttiin 1996.

 

Donner sai professorin arvonimen 2003. Hän on kokenut kaksi syöpää ja

selvinnyt niistä. Nyt 80-vuotiaana hän on yksinäinen, mutta kirjoitta-

malla hän tietää olevansa elossa. Ja elokuvakin on vireillä. Todellinen

työnarkomaani!

 

KERTTU KERÄNEN