MYÖTÄHÄPEÄÄ. Länsi-Uusimaa 5.4.2013

Olen NIIN samaa mieltä! Minullakin on monesti ollut myötähäpeän 

tunne, kun olen katsonut jotain tv-ohjelmaa. Toimittaja Anna-Kaisa 

Hermunen puki sanoiksi tämän tuntemukseni Arto Nybergin ohjel-

massa arvostellessaan rankasti nykytoimittajia yleissivistyksen ja 

tiedon puutteesta. Hermunen tunsi myötähäpeää katsoessaan hömp-

päjuontajia muun muassa Vappu Pimiää tämän höpö-höpö-höttöi-

sestä juontamisesta ja hihityksestä. Samalla saivat kyytiä pari muu-

takin toimittajaa, vaikka eiväthän ne kaikki mitään oikeita toimit-

tajia olekaan. Olenkin sitä mieltä, että toimittajaksi ei saisi titulee-

rata ihan ketä tahansa. Mikko Leppilampi esimerkiksi on näyttelijä

ja Tuomas Enbuske netin mukaan ylioppilas ja radiotoimittaja Laaja-

salon opistosta. Viivi Avellan on esiintynyt toimittajana jo kauan, 

mutta hänen tutkinnoistaan ei ole tietoa. Ei ekonomiksikaan saa 

kuka tahansa ruveta.

Jos Hermunen ei olisi maininnut nimiä, asia olisi varmasti laimen-

tunut itsestään, mutta nyt oli mihin tarttua. FaceBookiin tuli muu-

tamassa tunnissa 600 kommenttia ja ylivoimaisesti suurin osa oli 

samaa mieltä kuin Hermunen. Viimeinkin joku  sanoo, missä men-

nään. Minua ei suuresti häiritse nämä television pintaliitäjät, joi-

den ponnahduslautana ovat chat-juonnot ja ehkä hauska ulkonäkö. 

Tietysti jos Yleisradion ohjelmatoiminta alittaa rimaa koko ajan, 

siitä kannattaa tavalli­senkin katsojan huolestua. Verovarojahan 

siinä palaa. Myös alko- tai jokin muu mittari voisi olla hyvä ottaa 

käyttöön ennen studioon tai ohjelmaan pääsyä. Näytti siltä, että 

Nybergin ohjelmassa esiintynyt punkkari oli pilvessä, puhe oli epä-

selvää puuroa paitsi v-välimerkkien kohdalla.

Hermunen toi myös esiin viikonlopun ohjelmat. Silloin tulee joka 

kanavalta ohjelmaa nuorille. Eikö Yleisradio tiedä, että nuoriso 

bailaa viikonloppuna ja TV:n äärellä ovat aikuisemmat, keski-ikäi-

set ja vanhat ihmiset? Onneksi Ranskan TV:stä tulee ilmaiseksi 

lauantai-iltaisin upea musiikkishow, jota on ilo katsoa, vaikkei 

puhetta täysin ymmärräkään.

Ylenmääräiset ruoka-, selviytymis- ja monet tosiTV-jutut saisivat 

jo vähentyä, niiden aika alkaa olla ohi. Hauskaa pitää olla mutta ei 

niin, että katsojaa hävettää. Duudsoneita olen tietoisesti vältellyt, 

mutta satuin näkemään juuri sen pätkän, jossa he kehuivat kehi-

tysapukeikkaansa Afrikassa. Polt­taessaan jalkapallokenttää pikku-

pojille, tuli karkasi mutta onneksi ei seuraava kylä palanut. Oi että

oli kivaa!

Nybergin ohjelmassa oli vielä sanaleikki, jossa pitää vastata yhdellä 
sanalla Nybergin sanoihin. Sanaan ”konsultti” Hermunen heitti ku-
vauksen ”huijari”, samoin sanaan ”idoli”. Olikohan Hermu­nen ko-
lumneissaan ottanut kantaa konsultteihin, kun sana oli valittu 
mukaan. Nimittäin Hanna Kuuselan ja Matti Ylösen tutkimus Kon- 
sulttidemokratia on juuri valmistunut. Sen mukaan konsultteja ei 
kilpailuteta ja bisnes sujuu. Valtiosta on tehty konsulttien avulla 
tyhmä ja tehoton verorahojen haas­kaaja, virkamiehiä on vähennet- 
ty rankasti ja palkattu tilalle konsultteja. 

Erityisen vapaa temmel lyskenttä ovat kunnat ja kuntaliitokset. 
Eräskin konsultti­firma lähetti samana vuonna kolmelle eri kunnalle 
samat paperit säästöarvioista ja ehdotti  kuudelle kunnalle kunta-
liitosta täsmälleen samalla virkkeellä.  Aikaisemmin konsultit ovat 
rahastaneet Yhdysvalloista tuoduilla johtamistaidon ja työhyvin-
voin­nin opeilla.  Jos on hienoja termejä ja näyttävä sabluuna niin 
täydestä menee?  Joskus tosin tarvitaan ulkopuolista näkökulmaa, 
mutta muutoin olisi parempi antaa virkamiesten tehdä työt.

Itsestäänselvyyksillä rahastaminen ainakin on myötähäpeän paikka.

KERTTU KERÄNEN