MÖKKILÄISTEN HARMEJA. Länsi-Uusimaa 25.7.2013

Mitä mietit, kysyi Facebook tänäänkin. Päivi Räsäsen juttu alkaa olla 

loppuun kaluttu, mutta sanon­pa vielä, että kirkosta eroajat ovat epä-

loogisia. Jos hän olisi piispa, niin ero kirkosta olisi viesti oikeaan suun-

taan. Nyt kannanotto äänestyskopissa olisi parempi, koska uskonto-

puolueiden valta on pelottavaa ilmansuunnasta riippumatta.

Alkoholiongelmammekin on taas nostettu pöydälle. Kännääminen on 

monilla kestotavoite eikä muuksi muutu. Mummut ja papat ovat alka-

neet lipittää viiniä aterioilla ja eiköhän moni skoolannut Britannian 

uudelle pikkuprinssillekin. Ja kulutuslukemat kasvavat.

Keskustelua käydään myös mökkinaapureiden vähemmän herttaisista 

väleistä. Eräs mökkiläinen oli harmistunut, kun naapuri lähti ennen 

aamukuutta moottoriveneellä kokemaan verkkojaan ja päristeli paa-

tillaan naapurin kesäpaikan edestä. Koko perheen yöunet loppuivat 

siihen.

Toista mökkiläistä harmitti, kun naapuri pesi hampaansa, hiuksensa,

vaatteensa ja mattonsa ran­nassa. Veden virtaus vei likavedet naapu-

rin puolelle. Lapsenlapsia ei voinut päästää uimaan, kun rannassa vaah-

tosivat naapurin likavedet.

Minua itseäni harmittivat taannoin useampiheppaiset moottoriveneet. 

Kesäpaikkamme oli Oulujoki­varressa, ja hupiveneilijöitä riitti. Heillä 

ei varmaan ollut aavistustakaan, millaiseksi velliksi ranta­vesi muuttui 

kaahailun jälkimainingeista. Aallot velloivat rannassa monta minuuttia 

ohiajon jälkeen irrottaen maa-ainesta eikä vähään aikaan voinut men-

nä uimaan eikä nostaa saunavettä. Kun yksi vene oli mennyt, tuli toi-

nen. Lähinaapurimme kiljutti lapsiaan ajamalla joella ympyrää. Luuli, 

että se oli lapsista kivaa ja saattoi ollakin. Minusta pikku kyytiläiset 

kiljuivat kauhusta.

Vesirajassa pesiville linnuille kaahailu oli keväisin suorastaan tuhoisaa, 

samoin vedenkorkeuden vaihtelu, jota yläjuoksulla oleva voimalaitos 

sääteli. Korkean veden aikaan venevalkaman veneet kolkkasivat toi-

siaan vasten, kun joku hupiveneilijä kiiti ohi liian läheltä. Ranta-asuk-

kaat yrittivät lehtikirjoittelulla saada veneiden nopeuksia hillityksi. 

Turhaan. Sitten oululainen vesijet-kerho aikoi ryhtyä harjoittelemaan 

joella. Asukkaiden vastarinnan vuoksi lupaa ei myönnetty. Ihmettelen-

kin vesijettien SM-kisojen järjestämistä Lohjanjärvellä, kun meren-

rantaa olisi tuhansia kilometrejä Virolahdelta Tornioon. Montako euroa

kisat toivat Lohjan kaupungin kirstuun, roskien siivoamisen jälkeen 

tietenkin?

Toisten huomioon ottaminen, järjen käyttö ja keskustelu ovat avai-
mia em. harmien ratkaisuun. Veneily on jokamiehen oikeus. Ely-keskus 
voi rajoittaa vesillä liikkumista, mutta kalastuslaki ei kiellä verkoille 
lähtöä aamutuimaan, eikä perheen aamu-unien menetys riitä rajoitus-
perusteeksi. Kalastajan on kuitenkin vältettävä aiheuttamasta haittaa 
tai häiriötä rannalla asuville ihmisille. Laki naapuruussuhteista ei auta; 
asia on rinnastettavissa töihin lähtöön. Pitäisi siis keskustellen saada 
naapuri soutamaan tuonnemmas ennen moottorin käynnistämistä.

Peseytyminen vesistöissä ei ole kiellettyä, jos siitä ei ole haittaa tai 

tarpeetonta vahinkoa. Ympä­ristösuojelulaissa ja haja-asutusalueiden 

jätevesilaissa on omat säännöksensä. Kunnat voivat antaa tarkempia 

määräyksiä mattojen, veneiden ja autojen pesusta. Jos keskustelu naa-

purin kanssa ei suju, sopua voi yrittää ely-keskuksen viranomaisten 

avulla. Lakeja ainakin on jo tarpeeksi, suorastaan liikaa.

Loistoesimerkki järjenkäytöstä on Karjalohjan Puujärven suojeluyh-

distys. Se perustettiin jo 1967 ja niinpä järven vesi on nykyäänkin 

kirkasta ja laadultaan erinomaista. Lohjanjärven puhtaim­man osan, 

Karjalohjanselän, varjelusta huolehtii oma suojeluyhdistys.

KERTTU KERÄNEN

SEURAAVA POTILAS. Länsi-Uusimaa 12.7.2013

Ennen vanhaan kun ihminen tuli sairaaksi, hän meni lääkärin vastaanotolle. 

Ei ollut ajanvaraussys­teemeitä eikä vuoronumeroita, lääkäri vain huusi 

ovelta ”Seuraava potilas”. Ei ole tiedossa, mitä tapahtui, jos useampi po-

tilas oli mielestään seuraava, tuliko käsirysy vai miten homma hoitui. 

Joka tapauksessa lääkäri tutki potilaan, määräsi lääkkeet, lähetti sairaa-

laan tms. Ja sitten: Seuraava potilas!

Teknisen kehityksen riemukulun myötä terveyskeskuslääkärin vastaan-

otolle pääsy on vaikeutunut lähes ylivoimaiseksi mm. Helsingissä. Ensiksi 

on soitettava tiettyyn kellonaikaan ajanvaraukseen. Aina jonoon ei edes 

päässyt. Nyt systeemi on kehittynyt siten, että puhelimeen vastataan aika 

pian ja kysytään Haluatteko suomenkielistä palvelua, valitkaa 1, jos haluat-

te ruotsinkielistä palvelua, valitkaa 2. Jos asianne koskee ajanvarausta, 

painakaa 3 jne. Sitten sys­teemi huomaa, että kaikkien hoitajien linjat on 

varattu, joten odottakaa hetki, tietonne tallentuvat nauhalle ja me soitam-

me teille mahdolli­simman pian.

Sairaanhoitaja soittaa iltapäivällä ja kun lääkärin vastaanotolle pyrkimisen 

syy (pari kuukautta kestänyt kova kipu oikeassa jalassa) on selostettu, hoi-

taja kysyy henkilötunnuksen, joka kertoo potilaan iän ja äänestä onkin jo 

voinut päätellä onko soittaja mies vai nainen.

Potilas alkaakin hakea vikaa itsestään: hän on nainen ja ikääkin on. Sietä-

mätön kipu lonkasta jalka­terään taitaa ollakin vähäpätöistä ja niinpä hoita-

jan ei tarvitse käyttää potilaantorjuntataitojaan hyväksi ainakaan täysillä. 

Kun muutama purkillinen vahvaa tulehduskipulääkettä (Burana800) on käy.

tetty, jonkin verran helpot­taen, munuaisten ja maksavaurion pelko ajaa 

kyselemään apua terveyskeskuksesta. Sairaanhoi­taja kehottaa vaihtamaan 

lääkkeen parasetamoliin (Panadol), vaikka potilas kertoo huomanneensa 

sen tehotto­maksi. Hoitajan päätöksellä aika lääkärille merkitään kuukau-

den päähän.

Kolmas kuukausi kipujen kanssa on menossa. Itku pääsee jo parinkymme-

nen metrin kävelystä, vesijuoksu sattuu, tavallinen uinti sattuu. Ei voi 

mennä nukkumaankaan kun minuutin päästä alkavat kivut, mikään asento 

ei käy.

Suoraan Peijaksen sairaalan ortopedin vastaanotolle on turha pyrkiä, tar-

vitaan terveyskeskuslääkärin lähete. Miksi? Yksityisen lääkäriaseman orto-

pedille pääsee ilman lähetettä parin päivän odotuksella. Siellä ortopedi 

pistää kortisonipiikin kaikkein kipeimpään paikkaan, kun potilas on vähän 

vihjaillut sen ehkä tehoavan ja kirjoittaa lisää vahvaa tulehduskipulää-

kettä (Burana800), vaikka muiden lääkkeiden vuoksi juuri sitä ei saisi 

lainkaan käyttää. - Pistoskaan ei auttanut.

Viikkojen kuluessa potilas napsii lisää lääkkeitä, lueskelee Internetin kes-

kustelupalstoilta toisten kokemuksia ja taudinmäärityksiä ja tekee itsel-

leen joka päivä uusia diagnooseja. Lopulta koittaa terveyskeskuspäivä. 

Tohtori näyttää niin nuorelta, että hänellä tuskin on omakohtaista koke

musta siitä, mitä on kipu. Tutkimuksen ja oireiden perusteella kyseessä 

lienee iskias, vaikka kipu ei tunnukaan selässä. Lääkäri määrää röntge-

niin, lääkkeeksi toista tulehduskipulääkettä (Panacod) ja lupaa soittaa 

röntgen­lääkärin lausunnosta kahden viikon kuluttua. Kahden viikon? 

Jokainen tuntikin on liikaa.

Kipujen nujertama potilas ei jaksa vaatia eikä kaikilla ei ole tomeraa 

omaista. Kuitenkin olisi täysin mahdollista saada kivut pois, ainakin lie-

vitystä. On opiaatteja ja ”kipulaastareita”. Uraansa aloitteleva lääkäri 

ei mielellään niitä kirjoita, ennen kaikkea niiden vaarallisuuden ja vää-

rinkäytön mahdollisuuden vuoksi. Hän ei helpolla kirjoita lähetettä eri-

koislääkärillekään väärän tai turhan diagnoosin välttämiseksi. Kivun 

syyn tutkimus vie aikansa, mutta kunnollinen kivunlievitys pitäisi saada 

heti.

(Olen lisännyt käytettyjen lääkkeiden nimet selvyyden vuoksi tähän blogiin. 

Länsi-Uusimaassa toivottiin, etten mainitse nimiä)