MÖKKILÄISTEN HARMEJA. Länsi-Uusimaa 25.7.2013

Mitä mietit, kysyi Facebook tänäänkin. Päivi Räsäsen juttu alkaa olla 

loppuun kaluttu, mutta sanon­pa vielä, että kirkosta eroajat ovat epä-

loogisia. Jos hän olisi piispa, niin ero kirkosta olisi viesti oikeaan suun-

taan. Nyt kannanotto äänestyskopissa olisi parempi, koska uskonto-

puolueiden valta on pelottavaa ilmansuunnasta riippumatta.

Alkoholiongelmammekin on taas nostettu pöydälle. Kännääminen on 

monilla kestotavoite eikä muuksi muutu. Mummut ja papat ovat alka-

neet lipittää viiniä aterioilla ja eiköhän moni skoolannut Britannian 

uudelle pikkuprinssillekin. Ja kulutuslukemat kasvavat.

Keskustelua käydään myös mökkinaapureiden vähemmän herttaisista 

väleistä. Eräs mökkiläinen oli harmistunut, kun naapuri lähti ennen 

aamukuutta moottoriveneellä kokemaan verkkojaan ja päristeli paa-

tillaan naapurin kesäpaikan edestä. Koko perheen yöunet loppuivat 

siihen.

Toista mökkiläistä harmitti, kun naapuri pesi hampaansa, hiuksensa,

vaatteensa ja mattonsa ran­nassa. Veden virtaus vei likavedet naapu-

rin puolelle. Lapsenlapsia ei voinut päästää uimaan, kun rannassa vaah-

tosivat naapurin likavedet.

Minua itseäni harmittivat taannoin useampiheppaiset moottoriveneet. 

Kesäpaikkamme oli Oulujoki­varressa, ja hupiveneilijöitä riitti. Heillä 

ei varmaan ollut aavistustakaan, millaiseksi velliksi ranta­vesi muuttui 

kaahailun jälkimainingeista. Aallot velloivat rannassa monta minuuttia 

ohiajon jälkeen irrottaen maa-ainesta eikä vähään aikaan voinut men-

nä uimaan eikä nostaa saunavettä. Kun yksi vene oli mennyt, tuli toi-

nen. Lähinaapurimme kiljutti lapsiaan ajamalla joella ympyrää. Luuli, 

että se oli lapsista kivaa ja saattoi ollakin. Minusta pikku kyytiläiset 

kiljuivat kauhusta.

Vesirajassa pesiville linnuille kaahailu oli keväisin suorastaan tuhoisaa, 

samoin vedenkorkeuden vaihtelu, jota yläjuoksulla oleva voimalaitos 

sääteli. Korkean veden aikaan venevalkaman veneet kolkkasivat toi-

siaan vasten, kun joku hupiveneilijä kiiti ohi liian läheltä. Ranta-asuk-

kaat yrittivät lehtikirjoittelulla saada veneiden nopeuksia hillityksi. 

Turhaan. Sitten oululainen vesijet-kerho aikoi ryhtyä harjoittelemaan 

joella. Asukkaiden vastarinnan vuoksi lupaa ei myönnetty. Ihmettelen-

kin vesijettien SM-kisojen järjestämistä Lohjanjärvellä, kun meren-

rantaa olisi tuhansia kilometrejä Virolahdelta Tornioon. Montako euroa

kisat toivat Lohjan kaupungin kirstuun, roskien siivoamisen jälkeen 

tietenkin?

Toisten huomioon ottaminen, järjen käyttö ja keskustelu ovat avai-
mia em. harmien ratkaisuun. Veneily on jokamiehen oikeus. Ely-keskus 
voi rajoittaa vesillä liikkumista, mutta kalastuslaki ei kiellä verkoille 
lähtöä aamutuimaan, eikä perheen aamu-unien menetys riitä rajoitus-
perusteeksi. Kalastajan on kuitenkin vältettävä aiheuttamasta haittaa 
tai häiriötä rannalla asuville ihmisille. Laki naapuruussuhteista ei auta; 
asia on rinnastettavissa töihin lähtöön. Pitäisi siis keskustellen saada 
naapuri soutamaan tuonnemmas ennen moottorin käynnistämistä.

Peseytyminen vesistöissä ei ole kiellettyä, jos siitä ei ole haittaa tai 

tarpeetonta vahinkoa. Ympä­ristösuojelulaissa ja haja-asutusalueiden 

jätevesilaissa on omat säännöksensä. Kunnat voivat antaa tarkempia 

määräyksiä mattojen, veneiden ja autojen pesusta. Jos keskustelu naa-

purin kanssa ei suju, sopua voi yrittää ely-keskuksen viranomaisten 

avulla. Lakeja ainakin on jo tarpeeksi, suorastaan liikaa.

Loistoesimerkki järjenkäytöstä on Karjalohjan Puujärven suojeluyh-

distys. Se perustettiin jo 1967 ja niinpä järven vesi on nykyäänkin 

kirkasta ja laadultaan erinomaista. Lohjanjärven puhtaim­man osan, 

Karjalohjanselän, varjelusta huolehtii oma suojeluyhdistys.

KERTTU KERÄNEN