MUSTIA PILVIÄ LOHILAMMEN MUSEON YLLÄ, Länsi-Uusimaa 9.8.2013

Kun pienenä koululaisena kävin luokkaretkellä Lohilammen museossa, 
matka tehtiin Sammalon kuorma-auton lavalla, ilman korotettuja kaitei-
ta. Museosta muistan kaksi asiaa: vanhan polkupyörän, jossa etupyörä 
oli mahdottoman iso ja takapyörä pieni, ja puisen arkun, joka oli täyn-
nä kirjeitä.

1981 samainen arkku varastettiin kirjeineen päivineen. Kirjeitä oli kaik-
kiaan 3200 vuosilta 1878-1936 ja suuri osa niistä oli Johannes Lohilammen 
(vuoteen 1906 Johan Bergman) veljeltä Kaarlo Vanamolta, (ent. Karl Berg-
man), tunnetulta puutarhurilta, mutta kirjoittajia olivat myös ajan merk.
kimiehet sekä palkolliset mm. isoäitini. Vain kolmisensataa kirjettä on 
löytynyt.

Filatelistit olivat tietysti innoissaan leimojen ja postimerkkien vuoksi. 
Vuonna 1901 Venäjän keisari oli kieltänyt suomalaisten postimerkkien 
käytön, joten uudemmissa kirjeissä on venäläiset merkit. Tutkijoita taas 
kiinnostaisi kirjeiden paikallis- ja henkilöhistoriallinen sisältö, mitä varas 
tuskin ymmärsi. Virkavaltakin lienee pitänyt asiaa pikkujuttuna.

Lohilampi ei ole mikä tahansa tönö. Se on vanha rustitila, joka oli muo-
dostettu ruotujaossa kylän taloista ja sen isännät olivat samaa sukua 1500
-luvun puolivälistä saakka. Tila jaettiin 1781 kahden Enqvistin veljeksen 
kesken, mutta yhdistettiin uudelleen 1901. Tilan vanha kaksikerroksinen 
pää­rakennus oli rakennettu 1770-luvun lopulla suuren tulipalon jälkeen. 
Lisäksi museoon kuuluu syy­tinkirakennus, luhtiaitta, talli, ajokaluvaja, 
viljamakasiini ja kivinavetta.

Talon alakerrassa ovat iso tupakeittiö, emännän huone, isännän makuu-
huone ja toisessa päätyhuo­neessa kirjasto. Yläkerrassa ovat sali, kirkko-
huone, joka oli myös kappalaisen käytössä, kiertokou­luluokka ja vierai-
den makuuhuoneet. Salissa ja kirkkohuoneessa on useita esineitä Elias 
Lönnrotin huutokaupasta 1884. Karjalohjan kirkon huutokaupasta ovat 
peräisin kaksi kookasta keskiaikaista puuveistosta, joista toinen lienee 
nykyään Sammatin kirkossa, ja muutakin kirkkokalustoa. Kaiken kaikki-
aan museossa on noin 1500 esinettä kivikirveistä ulkomaisiin posliiniesi-
neisiin, on kivi- ja asekokoelma. Keräilyn oli aloittanut jo veljesten isä 
Johan Bergman.

Johannes Lohilampi ja Kaarlo Vanamo perustivat museon 1911. Johannes 
Lohilammen kuoltua perikunta myi Museon Sammatin kunnalle ehdolla, 
että se pitää siitä hyvän huolen ja kartuttaa ko­koelmia mahdollisuuksien 
mukaan. Museosta onkin pidetty hyvää huolta osin vapaaehtoistoimin.

Museo kertoo myös poikkeuksellisesta miehestä. J.Lohilampi teki opiske-
lujen jälkeen tilanhoidon ohella perunkirjoituksia ja toimi isänsä tapaan 
meklarina. Hän osallistui kunnan hallintoon, perusti Sammattiin osuuskas-
san, jonka kassalipas ja tilikirjat olivat Lohilammella. Hän osallistui puhe-
lin­osuuskunnan ja osuusmeijerin perustamiseen 1906 ja toimi sen johtajana.

Mutta nyt: Lohjan yhdistymishallituksen 1.11.2012 päivätyssä Lohjan talou-
sarviossa 2013 Lohi­lammen museolle ei ole varattu määrärahaa eikä myös-
kään taloussuunnitelmassa 2014-15. Museon sulkemisesta kaupungin sääs-
tämistoimena liikkuu huhuja. Säästöjä kertyisi vaivaiset 10000 € vuo­dessa.

Valtion budjettineuvottelut alkoivat tiistaina Königstedtin kartanossa. 
Museovirastonkin määrä­rahoja pienennettäneen ensi vuonna. Siis kat-
seiden kääntäminen valtiovallan puoleen voi olla turhaa ja Lohilammen 
Museo on suuremmassa vaarassa kuin Paikkarin Torppa kaksi vuosi sitten.

Lohilammen Museo on arvokas kulttuuriperintökohde. Näyttää siltä, ettei-
vät kaikki ole täysin ymmärtäneet tätä asiaa – vielä. Auttaisiko oman tuki-
yhdistyksen perustaminen?

KERTTU KERÄNEN