3. lokakuuta 2013

TURVAA PIMEÄLLÄ. Länsi-Uusimaa 4.10.2013


Kuljin kerran Marokon illassa heijastin keikkuen hihassani. Siellähän pimeys 
tulee jo iltakuuden-seitsemän aikaan. Erään kultasepänliikkeen ovella not-
kuva kauppias sai suorastaan hepulin nähdessään heijastimeni. Hän halusi 
ostaa sen melkein mihin hintaan tahansa. Kun kysyin tietääkö hän, mikä se 
on, hän vastasi tietävänsä. Olisin voinut antaa sen hänelle muuten vaan, 
mutta se ei käynyt, vaihtokauppa kylläkin. Valitsin hopeisen sormuksen ja 
vaihtokauppa oli tehty.

Lokakuu pyörähti käyntiin. Kuukauden ensimmäinen päivä oli myös ensim-
mäinen valtakunnallinen heijastinpäivä ja se on jo tätä kirjoittaessani lopuil-
laan. Ulkona on sysipimeää ja voi vain toivoa, että pimeässä vaeltajilla on 
heijastimet. Heijastimia on myytävänä kaupoissa ja kioskeissa. Myös yrityk-
set edistävät kulkijoiden näkyvyyttä jakamalla logoillaan varustettuja heijas-
timia. Monissa ulkoi-luvaatteissa ja jalkineissa on heijastinpintaa jo valmiiksi, 
heijastinliivejäkin on. Kuinkahan monta ihmishenkeä onkaan jo pelastunut 
heijastimien ansiosta?

Heijastinpäivänä Facebookissa oli sivukaupalla ”tykkääjiä” ja ”osallistujia” 
sekä kannanottoja heijastimien käytön puolesta. Eräs heijastinlaikkaaja 
(like, tykkää) kommentoi, että myös lemmikeillä kannattaa olla oma heijas-
tin tai heijastinliivi ja erityisesti heijastava hihna. Ei yhtään pöllömpi idea, 
onhan tällä viikolla myös Maailman eläinten päivä ja samalla Fransiskus Assi-
si­laisen, eläinten suojeluspyhimyksen muistopäivä (4.10.).

Toinen kantaa ottava toivoi polkupyöriin valot! Juuri edellisiltana olin itse-
kin havainnut, että kaikissa polkupyörissä ei ole nykyään valoja. Vastaani 
tuli iltapimeällä aikuinen mies – kapealla jalkakäytävällä ajaen – ilman valo-
ja. Ehdin onneksi hypähtää orapihlaja-aitaan eikä sen pahempaa sattunut. 
Kun kerroin tapahtumasta uintikaverilleni, hän sanoi ettei hänenkään pyö-
rässään ole valoja. Ne varastettiin jo silloin kun pyörä oli uusi.

Sen lisäksi, että pyöristä varastetaan valot, koko pyörä saattaa häipyä vain 
muutaman sadan metrin matkan vuoksi. Ja sitten se paiskataan pöpelikköön. Jyväskyläläisen sanomalehden Keskisuoma­laisen verkkoversiossa on osasto 
polkupyörille, eli luettelo varastetuista tai löydetyistä polkupyö­ristä tunto-
merkkeineen ja valokuvineen. Mikä mainio vaihtoehto tekstareille!

Pyöriä katoaa paljon varsinkin viikonloppuisin. Moni ajattelee, ettei polii-
seja juuri kannata vaivata varkausilmoituksilla. Pitää silti ilmoittaa, ja sitä 
varten polkupyörän valmistusnumero kannattaa olla tiedossa ja toinen avain 
tallella. Vakuu-tusyhtiöille ja poliisille ilmoitettujen varkauksien määrä on 
suunnilleen 10 000 vuodessa, mutta se on varmasti vain murto-osa. Pyörä 
kannattaa pitää kunnolla lukittuna esimerkiksi pylvääseen tai muuhun kiin-
teään rakenteeseen tai säilyttää pyörää lukitussa tilassa. Kotivakuutus 
yleensä korvaa, jos pyörä on ollut lukittuna. Omavastuun suuruus vaihte-
lee yhtiöittäin.

Varsinaisesti pyörävarkaudet lisääntyvät keväällä, mutta kyllä syyspimeät-
kin ovat otollista aikaa. Osa pyöristä taas katoaa ammattivorojen toimesta. 
Silloin tällöin tekstaripalstoilla näkyy varoituksia valoisaan aikaan kaduilla 
hitaasti ajelevista pakettiautoista. Ne ovat ilmiselvästi kartoittamassa alu-
eilla ja pihoilla lojuvia arvotavaroita, polkupyöriä, arvokkaampia leluja ym. 
Yöllä sitten ajetaan varsinainen keräilykierros ja aamulla ollaankin jo pyö-
räkuorman kanssa satamassa.

Toisin sanoen: heijastimet heilumaan ja polkupyörät lukkoon!


KERTTU KERÄNEN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti