6. maaliskuuta 2014

PUSSIKALJAA JA RISTIVETOA. Länsi-Uusimaa 7.3.2014

 

Lukemisen ylellisyyteen ei kotona tahdo löytyä aikaa. Niinpä parin viikon
lomamatkalla etelässä oli mukana kolme kirjaa: Mikko Rimmisen Pussikalja-
romaani ja Finlandia-palkittu Nenäpäivä. Nimi Nenäpäivä ei oikein hou­ku-
tellut lukemaan, mutta sain sen joululahjaksi ja hyvä niin. Kirja on rikkaan suomenkielensä ansiosta aika erikoinen. Molemmissa romaaneissa kerrotaan
lämpimällä huumorilla vähäosaisista ihmisistä tarinoiden edetessä kiihtyvällä
vauhdilla – yleensä katastrofista toiseen.

 
Kolmas kirja oli Päivi Istalan 2012 ilmestynyt 540-sivuinen Ristivetoa. Se
on kerta kaikkiaan mahtava tietopaketti 1960-luvulle, yleisradion lähihisto-
riaan, kurkistus radiotoimittajan työhön sekä Istalan yksityiselämään, väki-
valtaiseen lapsuuteen ja alkoholismiin.

 
Istala valmistui dramaturgiksi ja toimi useammassakin teatterissa, mm.
Kemin teatterin johta­jana. Elämäntyö oli kuitenkin yleisradiossa ja siihen
hän suhtautui intohimoisesti ja teki työnsä tunteja laskematta. Yleisradion
jatkuvassa muutoksessa Istala ja muutkin toimittajat olivat voimat­tomia,
kun suurista kuuntelijamääristä huolimatta ohjelma toisensa jälkeen lope-
tettiin: Ristivetoa, Naisten tunti, Tänään iltapäivällä. Radion millään kana-
valla ei ole enää yhtään naisille suunnat­tua puhe­ohjelmaa.
 

Tunsin isoa sympatiaa yleläisten joutumisesta jatkuvaan organisaatiorum.
baan. Olin luullut itse olleeni aikoinaan ainutlaatuisessa uudistusmyllyssä,
mutta yleisradion vastaava vie kyllä voiton. Eivätkö organisaatiouudistajat
lainkaan ymmärrä, milloin haitat ovat hyötyjä suuremmat? Loput­tomat uu-
det järjestelyt ja muutokset syövät luovuutta, energiaa ja aikaa varsinaisel-
ta työltä. Mitä ongelmia seuraa esimerkiksi atk-tuen ulkoistamisesta, kun
uudet sovellukset eivät vielä toimi? Uusi tilaaja - tuottaja mallikin edellytti
7-portaista johtajistoa (TV:n puolella 11) ja merkitsi siirtymistä pelkkään
suorittamiseen. 700 työntekijän lopputiliä 2003 ei edes uutisoitu.

 
Pidän hiukan liian suorasukaisina kuvauksia entisistä työtovereista ja jokai-
sesta pääjohtajasta. Varmaan vihamiesten määrä lisääntyi, mutta Istala
nyt vaan on niin avoin ja rehellinen. Hänhän on sekä hyvin pidetty että in-
hottu persoona. Eikä omien vanhempien riitoja ja avioeroa kuuluisi levi­tellä,
ei ehkä sitäkään, että isä saatuaan itse lapsena ratsupiiskasta, löi omien las-
tensa selät juomuille vyöremelillä. Toisaalta isä oli viisas ja laittoi tytön luke-
­maan pitkän saksan, kun ”englantia oppii joka tuutista muutenkin”. Kun yli-
opistossa jokin suoritus edellytti latinan opiskelua, Istala opiskeli sitä ja sai
näin pohjan romaanisiin kieliin, ruotsin­kielen taito oli Kokkolan ajan peruja.
Kotoa versoi kiihkeä rakkaus runouteen, kirjallisuuteen ja historiaan. Risti-
vetoa pääsee listalleni ”hyvä että luin”. Rohkea likka.

 
Päivi Istala toimi myös Pelastetaan Vuosaari-liikkeen puheenjohtajana kun
Suur-Vuosaarta suunni­teltiin ja kiisteltiin sataman sijoittamisesta Vuosaa-
reen tai Kirkkonummelle. Yhtenä perusteena Vuosaaren sataman vastusta-
miselle oli, että alueella sijaitsee Uudenmaan ainoa lehtoluonnon suojelu-
alue Mustavuori. Uudenmaan ainoa? Onhan meillä Karkalinkin luonnonsuo-
jelualue! Mutta siitä joskus myöhemmin.

 
KERTTU KERÄNEN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti