KARJALOHJAN RAITTI. Länsi-Uusimaa 27.6.2014

Enpä olisi uskonut koulutietä kepsutellessani, että Karjalohjan raitti luoki-
teltaisiin 1990-luvulla yhdeksi Suomen parhaiten säilyneistä kylänraiteista. 
Museovirasto teki tuolloin inventaarion valtakunnallisesti arvokkaasta ra-
kennusperinnöstä. Luetteloon pääsi noin 1800 kohdetta eri puolilta maata, 
mutta todella arvokkaita kohteita on vain muutama prosentti. Parhaat ym-
päristöt olivat seuduilla, joilla on asuttu kauan, kuten Uudellamaalla, Varsi-
nais-Suomessa ja Vaasan seudulla.

Valtakunnallinen kirkonkylien inventaario käsitti vain 80 kohdetta ja vain 
muutamille voitiin antaa kun­nolliset pisteet. Hyvin säilynyt kirkonkylä on 
taajama, jossa on kirkko ja palvelupisteillä selkeä historiallinen leima. Talot 
olivat sijoittuneet vanhan tieverkon, rautatieaseman, laivarannan tai kylän 
läpi virtaa­van joen mukaan. Hyvin säilyneitä kirkonkyliä Suomessa oli siis 
niukasti, pilattuja sitäkin enemmän. Sarjan kärkeen ylsi Kiskon kylänraitti, 
joka oli malliesimerkki vanhan suojelusta. Kiskon ohella Karjalohja sijoittui 
kylänraittien kilvassa kiitettävästi ja Vihtikin melko hyvin.

Karjalohjalla talot ovat ryhmittyneet vanhan, historiallisen tien varteen. 
Kirkonkylän raitti on osa keski­aikaista yhdystietä Suurelta rantatieltä Poh-
jasta ns. Yliselle Uudenmaantielle. Vain muutama tien varren 1900-luvun 
alun taloista on purettu. Tie seurailee Pukkilan harjua, joka on Lohjan-
harjun pohjoispuolinen rinnakkaisharju. Se kohoaa 30-40 metrin korkeu-
teen ja sen rinteillä oleville tonteille on tunnusomaista penkereet ja kivi-
aidat. Kivikirkko seisoo uljaana harjun päällä.

Kirkonkylän kulttuurimaisema oli uhattuna, kun raitin viereen alettiin suun-
nitella kevyen liikenteen väylää. Tienvarren puut inventoitiin ja merkittiin 
sinisellä maalilla. Siitäkös nousi hätä, pelättiin että merkityt 300 puuta kaa-
detaan. Kyseessä oli vain inventointi ja vain kolmisenkymmentä puuta kaa-
dettiin. Väylän rakentaminen aloitettiin syksyllä 1996 ja kyllähän se olikin 
jo tarpeen, sen verran oli liikenne lisääntynyt vuosien myötä. Silmäkin on 
jo tottunut väylän olemassa oloon.

2000-luvun alussa kylänraittia kohennettiin kilpailulla. Kunnassa oli toteu-
tettu maisemahanke, ja kuntalai­sille ja kesäasukkaille järjestettiin hedelmä-
puiden ja marjapensaiden leikkauskoulutusta ja pidettiin piha­suunnittelun 
ilta. Asialla olivat mm. paikkakunnan maa- ja metsätaloustuottajat, Martat, 
metsänhoito­yhdistys ja kunta. Kohennustoimet olivat vapaaehtoisia, mut-
ta kilpailuun joutuivat mukaan kaikki yleisesti nähtävillä olevat pihat. Pyrit-
tiin pihojen toimivuuteen ja siisteyteen ja metsämaisemien kauneuteen. 
Katujen kunnossa­pitolain mukaan tontinomistajan on pidettävä tonttiin 
rajoittuva viherkaista siistinä ja oja puhtaana roskista. Karjalohjan keskus-
tan tietä laki ei koske, mutta vapaaehtoinen, oman ympäristön hoito on 
sallittua.

Nyt Karjalohjan 400-vuotisjuhlien ja Puujärvipäivien lähestyessä ympäristöä 
ja pihoja ehtisi vielä hyvin kohentaa. Tienvarret ja ojat siivottiinkin jo ke-
väällä kertaalleen, mutta nyt voitaisiin vielä niittää ojan­penkat, leikata pen-
sasaidat ja siivota risukasat ja romut pois pihoilta. Pienilläkin toimilla saa-
daan ihmeitä aikaan!

KERTTU KERÄNEN

KOKKIOPPIA TUMPELOILLE. Länsi-Uusimaa 13.6.2014

Ruoanlaitto ei ole vahva puoleni, vaikka aikoinaan tein sitä joka päivä. Uskoin jopa, että 50-vuotiaana innostun siitä kovastikin, sitten kun se on vapaaehtoista. Mies omi lajin ja hyvä niin. Laitan toki ruokaa jos on tarvis, mutta yleensä ei ole.

Meidän neljän hengen perheessä oli aina joku, joka ei pitänyt joko ruoasta tai sen aineksista. Ei sieniä, sipulia, porkkanaa, rusinoita, piimätuotteita, riisiä, voita, tomaattia, ketsuppia. Anoppilan mieltymykset huomioiden kana eikä maksakaan maistuneet. Eikä kysymys ollut mistään ruoka-aineallergioista. Nykyemäntien kauhu, vegaanivieras, ei käynyt vielä edes unissa.

Nykyään TV:n eri kanavilta tulee tolkuttomasti kokkiohjelmia, tänäänkin tiistaina yhteensä 24,5 tuntia. Yksi niiden hyvistä puolista on, että nyt pojatkin ovat kiinnostuneet ruoanlaitosta, kun siinä voi tulla tähdeksi. Melkein kaikki TV-kokit ovatkin miehiä.

Näin siis tiistaina: TV2:lta tuli Keittiössä tuoksuu ruoka, TV 3:lta Mitä tänään syötäisiin (kolmesti), Jamie Oliverin 15 minuutin ateriat, Kaappaus keittiössä ja Saaristoruokaa.

Nelosella esitettiin Huikeat kakut, Sokkokokki, MasterChef Suomi ja Neljän tähden illallinen.

Subilla näytettiin Jamie Oliverin Säästöateriat. Liviltä tuli Leila leipoo, Sikke - ruokaa rakkaudella, Arvostele mun illallinen Ruotsissa ja Arvostele mun illallinen Suomessa. Jim esitti kolmesti Kuppilat kuntoon Gordon Ramsay!, Britannian paras leipomo tuli kahdesti ja MasterChef USA kerran. AVA esitti kahdesti Makuja & Elämää, Market Kitchen, Ruokaritarit Jamie ja Jimmy sekä Saaristoruokaa.

Eniten kokkiohjelmia lähetti FOX: kolmesti Sara Chafalkin Suolasta sahramiin, 24Kitchen: Turkkilainen herkkukokki, 24Kitchen: Nopeaa ja herkullista, 24Kitchen: Portugalin makuja, 24Kitchen: Kalle – Chef on the Beach ja 24Kitchen: Mummojen parhaat reseptit.

Liika on liikaa. Silti joskus sattuu mukavia sieppoja kuten tänään. Portugalin makuja -ohjelmassa laitettiin kanelia possunlihaan. 20 vuotta sitten söin ensimmäisellä Marokonmatkallani hunajalla maustettua kanaa, ei hassumpaa! Ruokaohjelmat ja matkailu monipuolistavat ruokatottumuksiamme.

Maikkarin 10-osainen Kaappaus keittiössä on mielestäni ruokaohjelmien ykkönen. Siinä huippukokki, Savoyn keittiömestari Kari Aihinen käy tavallisissa kodeissa antamassa ruoanlaitto-oppia tumpeloille. Käydään kaupassa ja suunnitellaan. Jotkut tarvitsevat neuvoja jopa veitsen käytössä tai perunankeitossa: vanhat perunat laitetaan kylmään veteen ja uudet merisuolalla ja tillillä maustettuun kiehuvaan veteen. Pääsanoma on oppia tekemään ruokaa einesten ja suoranaisen roskaruoan sijaan. Jääkaapista pitäisi aina löytyä salaattiainekset, kurkut ja tomaatit.

Ruokien valmistaminen itse on tärkeää varsinkin jos perheessä on lapsia. Tuntuu kohtuut-tomalta vaatimuk­selta raskaan työpäivän jälkeen. Ruoka pitäisi saada nopeasti pöytään, ja harrastuksiin on jo kiire. Pitää vain varata aikaa ruoanlaitolle, ihan kuin salilla käyntiin, sanoo Aihinen pienellä turkulaiskorostuksella.

Lasten ottaminen mukaan ruoanlaittoon voi häivyttää heidän ennakkoluulojaan, kun saavat maistella itse tekemänsä ruoan makua. Ja kuten huippukokki Aihinen sanoo: kaikkia ruokia kannattaa ainakin maistaa.

KERTTU KERÄNEN