KARJALOHJAN RAITTI. Länsi-Uusimaa 27.6.2014

Enpä olisi uskonut koulutietä kepsutellessani, että Karjalohjan raitti luoki-
teltaisiin 1990-luvulla yhdeksi Suomen parhaiten säilyneistä kylänraiteista. 
Museovirasto teki tuolloin inventaarion valtakunnallisesti arvokkaasta ra-
kennusperinnöstä. Luetteloon pääsi noin 1800 kohdetta eri puolilta maata, 
mutta todella arvokkaita kohteita on vain muutama prosentti. Parhaat ym-
päristöt olivat seuduilla, joilla on asuttu kauan, kuten Uudellamaalla, Varsi-
nais-Suomessa ja Vaasan seudulla.

Valtakunnallinen kirkonkylien inventaario käsitti vain 80 kohdetta ja vain 
muutamille voitiin antaa kun­nolliset pisteet. Hyvin säilynyt kirkonkylä on 
taajama, jossa on kirkko ja palvelupisteillä selkeä historiallinen leima. Talot 
olivat sijoittuneet vanhan tieverkon, rautatieaseman, laivarannan tai kylän 
läpi virtaa­van joen mukaan. Hyvin säilyneitä kirkonkyliä Suomessa oli siis 
niukasti, pilattuja sitäkin enemmän. Sarjan kärkeen ylsi Kiskon kylänraitti, 
joka oli malliesimerkki vanhan suojelusta. Kiskon ohella Karjalohja sijoittui 
kylänraittien kilvassa kiitettävästi ja Vihtikin melko hyvin.

Karjalohjalla talot ovat ryhmittyneet vanhan, historiallisen tien varteen. 
Kirkonkylän raitti on osa keski­aikaista yhdystietä Suurelta rantatieltä Poh-
jasta ns. Yliselle Uudenmaantielle. Vain muutama tien varren 1900-luvun 
alun taloista on purettu. Tie seurailee Pukkilan harjua, joka on Lohjan-
harjun pohjoispuolinen rinnakkaisharju. Se kohoaa 30-40 metrin korkeu-
teen ja sen rinteillä oleville tonteille on tunnusomaista penkereet ja kivi-
aidat. Kivikirkko seisoo uljaana harjun päällä.

Kirkonkylän kulttuurimaisema oli uhattuna, kun raitin viereen alettiin suun-
nitella kevyen liikenteen väylää. Tienvarren puut inventoitiin ja merkittiin 
sinisellä maalilla. Siitäkös nousi hätä, pelättiin että merkityt 300 puuta kaa-
detaan. Kyseessä oli vain inventointi ja vain kolmisenkymmentä puuta kaa-
dettiin. Väylän rakentaminen aloitettiin syksyllä 1996 ja kyllähän se olikin 
jo tarpeen, sen verran oli liikenne lisääntynyt vuosien myötä. Silmäkin on 
jo tottunut väylän olemassa oloon.

2000-luvun alussa kylänraittia kohennettiin kilpailulla. Kunnassa oli toteu-
tettu maisemahanke, ja kuntalai­sille ja kesäasukkaille järjestettiin hedelmä-
puiden ja marjapensaiden leikkauskoulutusta ja pidettiin piha­suunnittelun 
ilta. Asialla olivat mm. paikkakunnan maa- ja metsätaloustuottajat, Martat, 
metsänhoito­yhdistys ja kunta. Kohennustoimet olivat vapaaehtoisia, mut-
ta kilpailuun joutuivat mukaan kaikki yleisesti nähtävillä olevat pihat. Pyrit-
tiin pihojen toimivuuteen ja siisteyteen ja metsämaisemien kauneuteen. 
Katujen kunnossa­pitolain mukaan tontinomistajan on pidettävä tonttiin 
rajoittuva viherkaista siistinä ja oja puhtaana roskista. Karjalohjan keskus-
tan tietä laki ei koske, mutta vapaaehtoinen, oman ympäristön hoito on 
sallittua.

Nyt Karjalohjan 400-vuotisjuhlien ja Puujärvipäivien lähestyessä ympäristöä 
ja pihoja ehtisi vielä hyvin kohentaa. Tienvarret ja ojat siivottiinkin jo ke-
väällä kertaalleen, mutta nyt voitaisiin vielä niittää ojan­penkat, leikata pen-
sasaidat ja siivota risukasat ja romut pois pihoilta. Pienilläkin toimilla saa-
daan ihmeitä aikaan!

KERTTU KERÄNEN