KYLÄYHDISTYS JA ME. Länsi-Uusimaa 22.8.2014

Kuntaliitosten myötä tuli tarpeelliseksi kehittää lähidemokratiaa kuntalais-

ten vaikutusmahdollisuuksien li­säämiseksi varsinkin uusien kuntien reuna-

alueilla. Näin myös Lohjalla. Tavoitteena on muun muassa kunnan toimin­nan 

ja palvelujen edistäminen, kotiseutuhengen ja identiteetin vahvistaminen 

ja kuntalaisten edunval­vonta.

Pienin lähidemokratian yksikkö on kyläyhdistys. Se on avoin kaikille alueen-

sa ihmisille. Karjalohjalla yhdistyksiä on neljä. Kyläyhdistyksen tehtävä on 

valvoa kylän ja sen asukkaiden yhteistä hyvää ja tarvit­taessa herättää alue-

toimikunta asialle.

Aluetoimikunta on alueen kylä- tai asukasyhdistysten ja järjestöjen muodos-

tama elin. Sen toimikausi on valtuusto­kauden mittainen. Aluetoimikunnat -

ovat vapaata kansalais­toimintaa, ovat puolueettomia  eivätkä kuulu kaupun-

gin viralliseen organisaatioon, mutta tekevät ehdotuksia ja antavat lausun-
toja. Niillä ei yleensä ole pää­tösvaltaa, mutta pelkkiä keskustelufooru­mei-
takaan ne eivät ole. Ne järjes­tävät ko­kouksia ja asukas­iltoja, jotka on tar-
koitettu myös kesäasuk­kaille. Aluetoimikunnan mah­dollisesti tulossa olevaan 
asukaskyselyyn vapaa-ajan asukkaiden kannattaa myös ottaa kantaa.

Aluetoimikuntien yläpuolella toimii kaksi kertaa vuodessa kokoontuva aluei-

den johtokunta, johon alue­toimikunnat nimeävät kukin kaksi edustajaa. Se 

on osa kaupungin virallista organisaatiota ja sen tehtävänä on viedä aluetoi-

mikuntien esittämiä asioita eteenpäin ja ottaa kantaa talousarvion valmis­te-

luun.

Lohjan kylät ry puolestaan hallinnoi Läntistä lähidemokratiaa –hanketta, 
joka tukee ja edistää lähidemok­ratian toteutumista mm. Lohjan alueella
sekä kannustaa asukkaita oman alueensa kehittämiseen, esim. kyläsuunni-
telmien tekoon. Tässä yhteistyössä kyläyhdistykset ovat tiiviisti mukana.

Kehittämisehdotuksia tulee myös yksityistahoilta. Poliisiylijohtaja Mikko 
Paatero ehdotti äskettäin kylä­poliisien palkkaamista. Hyvä ehdotus, vaikka 
sisäministeri sen oitis tyrmäsikin. Oma kylä­poliisi olisi vähän kuin koulu ja 
kirkko keskellä kylää, luomassa turvallisuutta, me-henkeä ja identiteettiä. 
Ideaa voisi laajentaa vaikkapa kylien ympäristövastaavien suuntaan. Nythän 
kylien ja jopa kirkonkylän tienvarret ovat yhtä pusik­koa. Istutetaan pensas-
aitoja ja jätetään ne hoidotta. Tai että yksi kylän jäteasemista on aivan 
historiallisen kirkko­näkymän edessä. Tie­laitoskin olisi tarvinnut tienvar­ren 
pientareen niittokäskyn edes kunnan 400-vuotisjuhlien kunniaksi. Ihmisiä 
pitäisi opastaa luopumaan tupakkansa tumppaamisesta ranta­hiekkaan tai 
kieltää kesäasukasta kippaamasta ruohon­leikkurinsa koppaa järveen, josta 
jäteruohoa päiväkausia ajautuu hiekkarannalle.

Kerrotaan, ettei Karjalohjan ja Lohjan kuntaliitoksen seurantaryhmä ei ole 
vieläkään kokoontunut, vaikka siltä voisi odottaa jo vuosikatsausta. Yhtä 
ja toista alasajoa Karjalohjalla on jo nyt tapahtunut (Tupalan keittiö, Pik-
ku Karhu, Saaren koulu) viiden vuoden säilyttämislupauksesta huolimatta.

Edelleen on huolehdittava, ettei kuntalaisten arvoympäristöä, Pukkilanhar-
jua, tuhota kaupungin lyhyt­näköisen rahantarpeen paikkaa­miseen, eikä an-
neta onnettomien rakennusprojektien tuhota ympä­ristöä ja maisemaa, vaik-
ka kysymys olisikin yksityisestä maanomistajasta. Tai että Tupalan palvelu-
keskuk­sen ja erityisesti sen keittiön toiminta saadaan nopeasti ennalleen. 
Ei kehitystä pitäisi tietoisesti kuljettaa huonom­paan suuntaan. Saatiinhan 
kaksi taksilupaakin palautettua Karjalohjalle.

Kyläyhdistykset järjestävät myös vähän hauskanpitoakin, kulttuuritapah-
tumia ym. Tässä kohtaa niiden tehtävät risteävät iloisesti kotiseutuyhdis-
tyksen ja mahdollisen kulttuuri­yhdistyksenkin kanssa, mutta so what?  On 
tärkeää, ettei yhteiseen tekemiseen ja viihtyvyyteen liittyvä toiminta jää 
strategisen suunnittelun ja hankkeitten jalkoihin. Jo pienikin yhteinen te-
keminen ja kokeminen lisää paikallista yhteisöllisyyttä ja kyläläisten mo-
tivaatiota.

KERTTU KERÄNEN