KARTANORETKIÄ. Länsi-Uusimaa 4.9.2014

Alkukesästä Mies käväisi Unkan baarissa, kysyi tilaa pöydästä esitellen 

itsensä Salmisen kartanon isäntärengiksi. Tuoli löytyi ja ilta jatkui muka-

vasti. Mutta voiko kartano-nimitystä käyttää noin vain?

Tarkkaa juridista määritelmää ei ole, mutta kartanoihin luetaan rälssi-

säterit eli verovapaat tilat, kruununkartanot sekä muunlaiset suuret tilat, 

jotka ovat olleet aatelisten tai säätyläisten, myöhem­min jopa talonpoi-

kien omistuksessa. Myös ensimmäisiä 1600—ja 1700-luvulla perustettuja 

rautaruukkeja voidaan pitää kartanoina. Suomessa oli 1700-luvulla noin 

243 rälssisäteriä.

Jokaisella kartanolla on historiansa; kiintoisia tarinoita perustamisesta 

ja asukkaista. Esim. Kaarle IX perusti Mäntsälään Frugårdin kartanon ja 

lahjoitti sen Henrik Wreden leskelle, Gertrud von Ungernille. Wrede 

oli antanut Kirkholmenin taistelussa hevosensa kuninkaalle ja kaatunut 

itse. Kuningas pelastui. Myöhemmin kartanon omistivat Nordenskiöldit, 

ja Koillisväylän löytäjä A.E. Nordenskiöld vietti siellä lapsuutensa. Nyky-

ään Frugård toimii museona.

Merkittävä 1600-luvun kartanolinna on Louhisaari, jonne Flemingit raken-

nuttivat uuden, komean päärakennuksen. Varojen puutteessa linna myy--

tiin Mannerheimin suvulle ja niinpä siitä tuli marsalkka Mannerheimin -

synnyinkoti. 1961 valtio osti Louhisaaren marskin ratsastajapatsas­keräyk-

sestä yli jääneillä varoilla ja se toimii museona.

Lohjalla on useita kartanoita, mm. kuninkaankartanot Laakspohja ja Kirk-

niemi 1500-luvun puoli­välistä. Laakspohja on erikoistunut hevostalouteen.

Kartanoon johtaa kilometrin mittainen tammi­kuja. Kirkniemi on Metsä-

Groupin omistuksessa ja yrityksen edustustilana. Erik Fleming muodosti 

1530 Koivulan kartanon ostamalla useita Karnaisten kylän taloja. Hiiden-

veden rannalla sijaitsee Vaanilan kartano. Sen kärry- ja vaunukokoelmaa 

säilytetään Lohjan museon vintillä. Vohloisten ratsutila muodostui 1630 

muutaman talon yhdistämisestä. Ojamo puolestaan on kuuluisa Suomen 

ensimmäisen rautakaivoksen johdosta. Kartanon omistaa Vanha Lohja 

säätiö. Sammatin Luskala on vuodelta 1648, jolloin kuningas lahjoitti 

everstiluutnantti Joakim Schmidtille useita taloja Luskalan kylästä.

 - Lohjan kartanot Ojamoa lukuun ottamatta ovat yksityisomistuksessa.

Mikä kartanoissa kiehtoo? Kartanoretket ovat kurkistus historiaan, eri 

tyylisuuntiin arkkitehtuurissa ja aikansa kulttuuriin yleensä. Olen osallis-

tunut kolmelle retkelle Varsinais-Suomeen, Itäiselle Uudellemaalle ja 

Etelä-Hämeeseen. Päivässä ehtii tutustua kolmeen-neljään kartanoon.

Tämänkesäinen kohteeni oli Kärkelän kupariruukin ja kartanon maisemat 

Salon rajalla, jonne ys­täväni kanssa ajoimme. Kartanon pohjoispuoli kuu-

luu nykyään Salon kaupunkiin ja etelänpuoleiset maat Karjalohjaan. Kär-

kelässä toimi 1765-1883 kupariruukki. Alueella on toistakymmentä työ­väen-

asuntoa, pääosa niistä sijaitsee lehmuskujan varrella. Ne ovat nykyisin hy-

vin hoidettuja kesä­asuntoja. Kujalta käännytään oikeaan P-paikalle, josta 

puolestaan on muutama askel Kärkelän­kosken yli johtavalle sillalle. Satei-

den vuoksi koskessa on tänä kesänä valtavasti vettä, joka syöksyy raken-

nettua uomaa alas mahtavasti jylisten! Koskessa piti olla pieni voimalaitos, 

mutta ainakaan sillalta sitä ei näkynyt. Yksityisomistuksessa oleva kartano 

pilkottaa puiden ja pensaiden takaa.

Kaukana ei ole myöskään Mustion linna, joka on näkemistäni kartanoista 

ehdottomasti ykkönen. Ehkä se johtuu linnan mainiosta esittelijästä, si-

sustuksesta ja Linderien suvun vaiheista.

KERTTU KERÄNEN