MATALA ÄÄNI VAKUUTTAA, KORKEA ÄÄNI ÄRSYTTÄÄ. Länsi-Uusimaa 19.9.2014

Viime aikoina on puhuttu pääministeri Alexander Stubbin äänestä ja

puhetavasta. Hän on alun perinkin taitava esiintyjä, mutta uuden 

asemansa myötä hän on ruvennut puhumaan matalammalla äänellä 

ja hitaammin. Hän on myöskin vähentänyt aikaisemmin viljelemiään 

puhekielen ilmaisuja. Muutos on aiheuttanut sekä irvailuja että kii-

tosta. Muutos ei kuitenkaan ole niin iso kuin aikoinaan Englannin pää-

ministeri Margaret Thatcherilla, josta tuli äänenkäytön muuttamisen 

malliesimerkki. Hän puhui nuorempana nopeasti ja kimittävällä ää-

nellä. Tultuaan pääministeriksi hän puhetera­peutin avulla ryhtyi pu-

humaan hitaammin ja matalammalla äänellä. Kun puhuu rauhallises-

ti ja hitaasti, syntyy luotettava vaikutelma. Monet poliitikot osallis-

tuvatkin esiintymis- ja puhetaidon kurssien lisäksi myös äänenkäytön 

koulutukseen.

Ääntä voidaan siis koulia, eikä ikäkään välttämättä muuta ääntä. Ker-

rotaan 98-vuotiaasta tenorista ja isoäidistä, joka vielä kahdeksankymp-

pisenä lauloi. Ongelmaksi tuli alzheimerin tauti ja sanojen unohtumi-

nen. Puhe voi myös puuroutua lääketokkurassa tai hammasproteesien 

epäsopivuudesta.

Itse olen usein kiinnittänyt huomiota hiihtäjänaistemme äänenkäyt-

töön. Kun hiihtäjä on tullut maaliin, urheilutoimittajat työntävät he-

ti mikrofonia eteen. Hengästyneenä puheesta tulee kailotusta, eikä 

se kuulosta kivalta. En ole kylläkään kuullut hiihtäjien puhuvan nor-

maalitilanteessa.

Murrosiässä poikien ääni muuttuu matalammaksi. Tyttöjen ääni säi-

lyy korkeampana. Jotkut nais­laulajat laulavat teennäisesti lapsek-

kaalla äänellä. Naisten puhetapa, lähes kimitys vanhoissa koti­maisis-

sa elokuvissa kuulostaa oudolta. Joissakin maissa naiset laulavat ki-

meällä äänellä, mikä tutkimuksen mukaan kertoo naisten alistetusta 

asemasta. Kimeä tai ei – myös naisten äänekästä puhumista yleensä 

halutaan rajoittaa erityisesti muslimimaissa. Turkin presidentti Erdo-

gan jopa kielsi viikko ennen vaaleja naisia nauramasta julkisilla pai-

koilla, mutta tuli silti valituksi. Mitä hän mahtaisi tuumata nauru-

joogasta!

Monia ärsyttää lasten itku. Vauvat parkuvat halutessaan jotain, lap-

set huutavat leikkiessään ja kiljuvat riemusta. Itsekin olin tottunut 

siihen, että lapseni esittivät tietyssä iässä kaikki asiansa kovalla ää-

nellä, suorastaan huutamalla. Ollessamme maalla Papan luona käy-

mässä pojat syöksyivät kiljuen sisään. Tuumasin vain, että onpa heil-

lä hauskaa! Oli kuitenkin käynyt niin, että heti kun poikia oli kiellet-

ty avaamasta mehiläispesien takaluukkuja, he lähtivät oitis avaa-

maan niitä. Ja saivat kiukkuiset mehiläiset kimppuunsa.

Aika ajoin valitetaan pikkulasten viemisestä kirkkoon. Ne itkevät tai 

meluavat kirkkokansan harmiksi. Viime päivinä on noussut iso keskus-

telu erään ravintolan kiellettyä vauvan tuonnin ravintolaan lounas-

aikana. Työssäkäyvien lounaspalaverit halutaan pitää rauhassa.

Ravintolat ovat torjuneet asiakkaita milloin ihonvärin, iän tai herra-

seuran puuttumisen vuoksi. Kiellot viedä lapsia ravintolaan, kirkkoon 

yms. ovat samalla aikuisten – yleensä naisten – syrjimistä ja sosiaali-

sen tilan rajoittamista. Nykyäidit haluavat ihmisten ilmoille, istu-

maan kahvikupin äärelle ystävien kanssa. Annetaan lasten meluta

ja naisten nauraa!

KERTTU KERÄNEN