VESIVESSAN IHANUUS JA KURJUUS. Länsi-Uusimaa 31.10.2014

Muutaman lämpimän syyspäivän ansiosta harava on heilunut ja komposti 

on kukullaan puiden lehtiä. Huonosti maatuvat vaahteran- ja tammenleh-

det on kasattu strategisiin paikkoihin. Kunnon vaahteran­lehtipeitteen alta 

ei keväällä ponnista edes nokkonen. Nokkosista tulikin mieleen lähikadulla 

oleva kyltti koiranomistajille:

”Herkkä kallioketokasvullisuus kärsii koiranjätösten aiheuttamasta liiasta 

lannoituksesta ja on vaarassa tuhoutua kokonaan. Luonnonkukkien tilalle 

kasvaa nokkosta ja korkeata heinää. Kerää siis lemmikkisi jätökset roska-

astioihin jotta muutkin voivat nauttia kauniista ympäristöstä.”

Olinkin havainnut lähimetsän kävelytien varren valtavat nokkospöheiköt. 

Ihmiset keräävät koiriensa jätökset melko hyvin kadulta, mutta jättävät 

puistotiellä keräämättä. Itsekin olen ollut sitä mieltä, että koirankakka 

vain lannoittaa maaperää, maatuu pian ja joutuu näin luonnon kiertokul-

kuun. Ja nokkoset estävät tehokkaasti lähikapakan asiakkaita tulemasta 

takapihallemme pissille.

Monia kesämökkiläisiä askarruttaa huussin eli ihmisten käymäläjätteen 

kompostointi ja voiko sitä levittää kasvimaalle ja voiko ollenkaan. Voi, 

mutta käymäläjäte on kompostoitava kunnolla vähintään yli talven, mie-

luusti parikin vuotta. Eri-ikäisiä komposteja voi olla vierekkäin. Kompos-

tin lämpötila pyritään nosta­maan heräteaineilla tai ilman yli 60 asteen. 

Se riittää tappamaan ihmisen kehon lämpöön sopeutuneet taudin­aiheut-

tajat, patogeenit. Ihmislanta soveltuu kompostoitavaksi hyvin, koska ruo-

kavaliomme on moni­puoli­sempi kuin karjalla. Sekakomposti on rikas ravin-

nelähde, koska siinä syntyy enemmän kasvin kasvua vauh­dittavaa typpeä. 

Pelkästä lehti- ja ruohokompostista tulee kyllä ravinteikasta multaa, mut-

ta se edistää vain kasvien lehtien kasvua. Itse sirottelen kompostimullan 

mieluimmin kukkapenkkeihin.

Vesikäymälät tunnetaan jo antiikin ajoilta. Niiden haitallisuus ympäris-

tölle on huomattu ajat sitten, vaikka tuotokset päätyisivätkin puhdistus-

laitokselle. Eivätkä ne aina päädy. Kun kaikkialla ei edes ole puhdasta 

juomavettä, tuntuu WC-pöntön huuhtelu puhtaalla vedellä ihan järjen-

vastaiselta. Vanhemmissa vessoissa säiliöiden koko oli yhdeksän litraa, 

nykypöntöissä vain kuusi. Puolen litran pullo vesisäiliössä vähentää kulu-

tusta lisää. Pikkupojatkin voivat pissiä mummin kukkapenkkiin.

Maaseudulla ja kesämökeillä ovat kuiva- ja kompostikäymälät hyvä vaih-

toehto. Niissä jätöksien päälle laitetaan kariketta tai käytetään sähköä. 

Kaupungeissa vesivessoista ei voi noin vain luopua.

Maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, Intiassakin 1.2 miljardia, joten ih-

misten ulostusjäte on valtaisa on­gelma. Intian presidentti Mukherjee ker-

toi äskettäin käydessään Suomessa, että Intian tavoitteena on 2019 men-

nessä rakentaa sisävessa jokaiselle intialaiselle. Käymälöiden saaminen 

siellä edes kouluihin on aika­moinen haaste. Vesivessojen merkitys tervey-

delle on selvä mutta ympäristön kannalta iso uhka, vähän samalla tapaa 

kuin että jokainen kiinalainen hankkii auton. Meillä ei kuitenkaan ole oi-

keutta vaatia kummankaan asian, ei autojen eikä sisävessojen epäämistä 

kehitysmaiden ihmisiltä. On vain kehitettävä teknisiä ratkaisuja jotta maa-

pallo pelastuisi.

KERTTU KERÄNEN