OLEN TÄNÄÄN KIITOLLINEN. Länsi-Uusimaa 23.1.2015

On aamuja, jolloin kaikki lähtee menemään päin prinkkalaa. Huomaa 

nukkuneensa liian pitkään ja uimakaveri joutuu odottamaan, ja sitten 

on ruuhka vesijuoksuradalla. Muut radat ovat tyhjillään.

Sitten tuli postiluukusta lappu, että ikkunaremontti viivästyy kolmella 

päivällä. Kaikki sopimukset ja suunnitelmat oli peruttava.

Uutisissa kerrottiin, että tapaturma-asemilla oli viikonloppuna ollut kol-

minkertainen määrä itsensä liukastumalla teloneita, nilkka, ranne tai 

lonkka murtuneena. Useimmilla kaatumiseen oli ollut syynä alkoholi. 

Olen itse aikoinani mennyt nurin juuri siinä, missä kuvittelin olevan kaik-

kein turvallisinta. Talon seinustalla, missä asvaltti näytti sulalta, olikin 

mustaa, liukasta liukkaampaa jäätä. Räpiköin hetken kuin varis, mutta 

kellelleen menin. En edes satuttanut päätäni!

Kun miettii, mistä kannattaa olla kiitollinen, ensimmäiseksi tulee mie-

leen yli 60 vuotta jatkunut rauhantila Suomessa. Se on harvinaista maail-

massa, jossa soditaan kymmenissä kohteissa koko ajan.

Jo Bosnian sota 1992-95 tuntui epäuskottavalta, eihän Euroopassa pitä-

nyt enää koskaan sotia. EU oli perustettu ikuiseksi rauhan takeeksi. Nyt 

aseet paukkuvat ja pommit lentelevät vielä lähempänä, jopa kahden 

tunnin lentomatkan päässä: Ukrainassa. Ihmisiä tapetaan sekä yksitellen 

käsityönä että pommituksilla isompina määrinä. Syyriassa muslimit ovat 

sotineet pian viisi vuotta, eikä ole väliä, ovatko kohteena naiset, lapset, 

vanhukset tai sotilaat. Maailman kulttuuriperintökohteita on pom­mitettu 

maan tasalle. Viikko sitten järkytti Pariisissa tapahtunut terrori-isku satii-

rilehden Charlie Hebdon toimi­tukseen. Pariisi muuttui hetkessä maailman 

pääkaupungiksi, kun pääministerit ja presidentit marssivat eturivissä ter-

roria vastustavien mielenosoituksessa. Kukaan ei marssinut Nigerian-Ka-

merunin sisällissodan tuhansien uhrien ja panttivankien vuoksi.

Koko maailman asioiden murehtijaksi ei kannata ruveta. Niihin suhteu-

tettuna omat vastoinkäymiset tuntuvat mitättömiltä, vaikka ovatkin saa-

neet hetkeksi jättimäiset mittasuhteet.

Jos vielä nukkumaan mennessäkin on tyytymätön päivän kulkuun, voi miet-

tiä esimerkiksi kymme­nen hyvää asiaa, joista kannattaa olla kiitollinen. 

Isoin asia tietysti on rauha, ei tarvitse pelätä. On katto pään päällä ja ter-

veydentilakin on kohtuullinen. En liukastunut ja loukannut itseäni. Uinti-

mat­kalla tapasin pitkästä aikaa vanhan työtoverin, mutta ennen kaikkea 

kannattaa olla kiitollinen ystä­vistä. On ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystä-

vää. Illalla saatoin istua Miehen valmistaman ilta-aterian ääreen. Maail-

massa on miljoonia nälkää näkeviä, erityisesti lapsia, joita äiti ei tänään-

kään huutanut syömään.

Pohjois-Amerikassa vietetään erityistä Kiitospäivää marraskuun neljäntenä 

torstaina. Se on palkal­linen vapaapäivä ja amerikkalaisille joulua tärkeäm-

pi juhla. Silloin kokoonnu­taan yleensä suvun kesken ja nautitaan ateria, 

tavallisesti paahdettua kalkkunaa, karpalohyytelöä ja bataatti- tai peruna-

 muusia sekä kurpitsapiirakkaa. Ennen ateriaa luetaan kiitosteksti.

Ehkä meille riittää kiittäminen ilman erityistä päivääkin. Aiheita kyllä on.

KERTTU KERÄNEN