Kuvittele, että olisit pieni tyttö eikä kukaan koulutovereistasi kut-
suisi sinua syntymäpäivilleen. Eikä kukaan tulisi, kun itse pidät
syntymäpäivät ja olet lähettänyt pinon itse tekemiäsi kutsukort-
teja. Miten paljon pahaa mieltä
ja surua, kenties ikuisia traumoja
lapsen mielessä se aiheuttaakaan. Kysymys on
kiusaamisesta, jonka
syy voi olla ehkä väärän väriset vaatteet, ujous, puhevika, naama
ym. Joskus
kiusaamista tapahtuu ilman syytä, jos joukon kingi niin
päättää. Kaiken lisäksi
yksinäinen hakee syytä itsestään, miettii,
miksei ”kelpaa kenellekään”.
Kiusaamisen kohde eristäytyy eikä
helposti luota kehenkään myöhemminkään.
Opiskelijat voivat tuntea yksinäisyyttä muutettuaan pois
kotoa uu-
delle paikkakunnalle. Omaiset jäävät eikä uusia ystäviä heti löydy.
Opiskelijaelämään
liittyy usein alkoholihuuruista bilettämistä. Jos ei
halua alkoholipitoisia
juomia, jää helposti yksin. Eronneiden ystävät
jäävät puolison ystäviksi. Vanhukset
kotonaan tai laitoksissa tuntevat
yksinäisyyden kenties muita voimakkaammin,
kun puoliso ja ystävät
ympäriltä kuolevat pois. Omaisten tai läheisten ihmisten
puuttumisen
tuottamaa yksinäisyyttä nimitetään sosiaaliseksi yksinäisyydeksi.
Se
on erityisen päällekäyvää
jouluina, joka on perinteisesti perheiden
keskinäistä aikaa. Silloin ei
ulkopuolisia kaivata. Kaupungissa yksinäi-
syys voi saada huikeat mittasuhteet,
kun ihmisiä kuitenkin on, ne vain
kulkevat ohi.
Moni tuntee, ettei hänellä ole yhtään ystävää.
Ihmiset ovat erilaisia, on ujoja ja seurallisia, ulospäin
suuntautuvia.
Kaikki tuntevat yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Toiset
eivät
tunne sitä haitaksi lainkaan, vaan se on heille voimavara. Monet
naut_
tivat perhe-elämästä, toiset omissa oloissaan elämisestä ja kaikkea
siltä
väliltä. Meitä on joka lähtöön. Olisikin hyväksyttävä itsensä sellai-
sena kuin
on. Sitä paitsi sosiaalisuutta voi harjoitella.
Suomessa on yli miljoona yksinelävää. Heistä jo nyt kolmannes
on yli
65-vuotiaita. Jos vanhuksen liikuntakyky heikkenee ja haittaa lopulta
harrastuksissa käymistä, hän jää neljän seinän sisälle. Hän on silloin ko-
konaan
sen varassa, käykö
kukaan hänen luonaan. Moni vanhus tuntee
kroonista yksinäisyyttä, ja valittelee, ettei
”tänäänkään ketään ei tä-
näänkään käynyt” tai että ”kukaan ei koko päivänä
soittanut”, vaikka
hoitajia olisi käynyt päivän mittaan useitakin. Usein
omaisten on vai-
kea pitkien välimatkojen ja työssä käynnin vuoksi käydäkään
päivittäin.
Ja niinpä vanhukselle syntyy tunne, että kukaan ei käynyt. Moni
kodin-
hoitaja huiskii työlistan läpi kymmenessä
minuutissa eikä heillä ole
aikaa rupatella. Seuraavat mummot ja vaarit
odottavat. Mitä tekee
neuvokas vanhus silloin? Hän ”ostaa” juttuseuraa, varaa
esimerkiksi
ajan lääkärille tai palkkaa siivoojan, jos on varaa.
Mitä me voimme tehdä? Voimme osaltamme huolehtia siitä,
ettei ke-
tään kiusata eikä yksikään nuori syrjäydy, sillä se tulee ajan mittaan
valtiolle todella kalliiksi. Jos mahdollista annamme aikaamme omaisil-
lemme,
erityisesti vanhuksille, jotka vielä ovat elossa. Pidämme huol-
ta toisistamme!