YKSIN OOT SINÄ IHMINEN. Länsi-Uusimaa 20.2.2015

Kuvittele, että olisit pieni tyttö eikä kukaan koulutovereistasi kut-

suisi sinua syntymäpäivilleen. Eikä kukaan tulisi, kun itse pidät 

syntymäpäivät ja olet lähettänyt pinon itse tekemiäsi kutsukort-

teja. Miten paljon pahaa mieltä ja surua, kenties ikuisia traumoja 

lapsen mielessä se aiheuttaakaan. Kysymys on kiusaamisesta, jonka 

syy voi olla ehkä väärän väriset vaatteet, ujous, puhe­vika, naama

ym. Joskus kiusaamista tapahtuu ilman syytä, jos joukon kingi niin 

päättää. Kaiken lisäksi yksinäinen hakee syytä itsestään, miettii, 

miksei ”kelpaa kenellekään”. Kiusaamisen kohde eristäytyy eikä 

helposti luota kehenkään myöhemminkään.

Opiskelijat voivat tuntea yksinäisyyttä muutettuaan pois kotoa uu-

delle paikkakunnalle. Omaiset jäävät eikä uusia ystäviä heti löydy. 

Opiskelijaelämään liittyy usein alkoholihuuruista bilettämistä. Jos ei 

halua alko­holipitoisia juomia, jää helposti yksin. Eronneiden ystävät 

jäävät puolison ystäviksi. Vanhukset kotonaan tai laitoksissa tuntevat 

yksinäisyyden kenties muita voimakkaammin, kun puoliso ja ystävät 

ympäriltä kuolevat pois. Omaisten tai läheisten ihmisten puuttumisen 

tuottamaa yksinäisyyttä nimitetään sosiaaliseksi yksi­näi­syydeksi. Se

on erityisen päälle­käyvää jouluina, joka on perinteisesti perheiden 

keskinäistä aikaa. Silloin ei ulkopuolisia kaivata. Kaupungissa yksinäi-

syys voi saada huikeat mittasuhteet, kun ihmisiä kuitenkin on, ne vain 

kulkevat ohi. Moni tuntee, ettei hänellä ole yhtään ystävää.

Ihmiset ovat erilaisia, on ujoja ja seurallisia, ulospäin suuntautuvia. 

Kaikki tuntevat yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Toiset eivät 

tunne sitä haitaksi lainkaan, vaan se on heille voimavara. Monet naut_

tivat perhe-elämästä, toiset omissa oloissaan elämisestä ja kaikkea 

siltä väliltä. Meitä on joka lähtöön. Olisikin hyväksyttävä itsensä sellai-

sena kuin on. Sitä paitsi sosiaalisuutta voi harjoitella.

Suomessa on yli miljoona yksinelävää. Heistä jo nyt kolmannes on yli 

65-vuotiaita. Jos vanhuksen liikunta­kyky heikkenee ja haittaa lopulta 

harrastuksissa käymistä, hän jää neljän seinän sisälle. Hän on silloin ko-

konaan sen va­rassa, käykö kukaan hänen luonaan. Moni vanhus tuntee 

kroonista yksinäi­syyttä, ja valittelee, ettei ”tänäänkään ketään ei tä-

näänkään käynyt” tai että ”kukaan ei koko päivänä soittanut”, vaikka 

hoitajia olisi käynyt päivän mittaan useitakin. Usein omaisten on vai-

kea pitkien välimatkojen ja työssä käynnin vuoksi käydäkään päivittäin.

Ja niinpä vanhukselle syntyy tunne, että kukaan ei käynyt. Moni kodin-

hoitaja huiskii työlistan läpi kymmenes­sä minuutissa eikä heillä ole 

aikaa rupatella. Seuraavat mummot ja vaarit odottavat. Mitä tekee 

neuvokas vanhus silloin? Hän ”ostaa” juttuseuraa, varaa esimerkiksi 

ajan lääkärille tai palkkaa siivoojan, jos on varaa.

Mitä me voimme tehdä? Voimme osaltamme huolehtia siitä, ettei ke-

tään kiusata eikä yksikään nuori syrjäydy, sillä se tulee ajan mittaan 

valtiolle todella kalliiksi. Jos mahdollista annamme aikaamme omaisil-

lemme, erityisesti vanhuksille, jotka vielä ovat elossa. Pidämme huol-

ta toisistamme!