KONFOIJARIT JOUKOSSAMME. (Pöytälaatikkoon) Helmik. 2015

PRKL! Meidän rapun hissistä on kadonnut jakkara! Se oli tuiki tärkeä niille

asukkaille, jotka juuri ja juuri olivat jaksaneet raahautua kaupungilta ko-

tiin, ehkä juuri sillä tiedolla, että pääsee hississä istumaan. Hissin jakka-

ralle saattoi myös laskea 20 kiloa painavat ruokaostokset ja tarkastella 

punaisia painaumia käsissä hissimatkan ajan. Simo-katti  on myös tottunut 

hissinkäyttäjä. Se koikkelehtii aina itse rappuja pitkin neljännestä kerrok-

sesta alas, mutta ylös meno hissillä on itsestään selvää. Nyt hän katsoo 

minua joka hissimatkalla syyttävästi, missä on jakkara? Oletko piilottanut 

sen? Simolla oli tapana hypätä heti jakkaralle pesemään itseään tai katse-

lemaan hissin takaseinän ikkunasta, kun kerrokset vilahtivat ohi. Tai ei 

ne mitään vilahtaneet, meidän talon viipalehissi on maailman hitain.

Hissijakkaran teki 1990-luvun lopulla Tillanderin pappa, 90v. Hänellä lie-

nee ollut autotallissaan pieni puutyö­nurkkaus, jossa oli sahat ja höylät ja 

muut tarvittavat vekottimett.  Pappa teki jakkaraan myös puiset kahvat 

molemmille sivuille ja kun se oli puu­valmis, hän petsasi sen ruskealla läpi-

kuultavalla puuöljyllä. Lopputulos oli kerrassaan kaunis!

Jakkara oli tarkoitettu Iida-vaimolle, joka oli myös melko iäkäs ja hyvin 

sairas. Iida pääsi päivittäin ulos juuri hissin ja jakkaran avulla. Ulkona

pappa nosti hänelle pyöräkellarista ­tuolin etupihan seinustalle. Siinä Iida 

istuskeli kesäaikaan tunnin tai puolitoista ja jutusteli liikkeellä olevien 

naapureiden kanssa maailman me­nos­ta. Etupihalla oli varjoisaa ja kuiten-

kin lämmintä ja vasta ilta-auringon säteet paistoivat sinne suoraan.

Tillanderien jälkeen jakkaran oli tarkoitus jäädä hissiin ikiaikaisesti mui-

den asukkaiden avuksi ja iloksi. Ainakin kerran se joutui muuttokuormaan, 

kun se oli lastauksen ajaksi nostettu käytävään ja muuttomiehet luulivat 

sen olevan muuttotavaraa. Parin päivän päästä muuttajat palauttivat sen. 

Nyt sitä ei ole palautettu. Jakkara kuuluu meidän talon hissiin aina maail-

man tappiin saakka!

Samaan aikaan hissijakkaran myötä hävisi toisenkin rapun hissituoli, par-

haillaan ikkunaremonttia tekevien työmiesten suojamatto, lattiaharja ja 

rikkalapio ja pari polyuretaaniruiskua. Kenties muutakin.

Vuosi sitten vohkittiin käyttämästäni uimahallista hiustenkuivaaja. Kun 

tilalle tuotiin uusi, sekin kelpasi. Kun uimahallin väki keksi kiinnittää kui-

vaajan johdon ruuveilla seinään, laite pysyi paikoillaan.  Herttoniemen 

terveysasemalla oli koppi asiakkaille verenpainemittausta varten. Saman-

lainen ruuvikiinnitys piti tehdä sielläkin. Ei ole tiedossani, montako veren-

painemittaria ehdittiin viedä, mutta sanotaan että muutama.

Mistä tämä epärehellisyys, vähäarvoisten esineiden varastelu ja näpistely 

johtuu?  Niillä ei voro todellakaan pääse rikastumaan, mutta kiusaa siinä 

syntyy.  Tämmöisille nilkeille on Lohjan seudulla oma nimitys: konfoijari. 

Eeva Joenpellon kirjassa Vetää kaikista ovista konfoijari luon­neh­ditaan 

näin: ”…se on semmoinen vähän halveksittava ihminen, joka näpistelee tai 

ottaa jotain pientä,  kun tilaisuus tulee. Sen verran kuin jaksaa kantaa, 

jotain pientä. Varas, tavallaan, mutta ei mikään suuri varas …”  Ymmär-

ryksen puute ja kyky erottaa omat ja toisten tavarat näyttää puuttuvan  

täysin. Tulee mieleen, onko tämä osoitus äskettäin todetusta suomalaisten älykkyysosamäärän laskusta?

KEPA KIITTÄÄ

Tässä viimeinen kolumnini Länsi-Uusimaassa. Lehti uudistuu ja muuttuu
tabloid-kokoon ja samalla poistuvat kolumnistien palstat. Olen kirjoittanut
lehteen vuodesta 2009 lähtien vuorotellen Jukka Keiteleen, Tarmo Ropposen 
ja Heli Ilaskarin kanssa. Myös Johannes Koroman kirjoituksia on ollut lehdessä
lähes viikottain.
     Ensimmäiset kolumnit 2009 - 2012 julkaisin omakustanteena nimellä Pata-
luha ja umpimähkä. Samanniminen kolumni on ollut kaikkien aikojen suosituin 
ja luetuin. Kirjan painos on käytännöllisesti katsoen loppu. Vuosien 2013-2015 
kolumnit ilmestyvät viimeistään syksyllä. Sitten ovat kaikki 136 kolumnia kan-
sissa. Lukijoita blogissani on neljä ja katselukertoja tähän mennessä 8870. 
Lukijoita toivoisin olleen enemmän.

KIITOS JA KUMARRUS LUKIJOILLENI KOMMENTEISTA, 

NIITÄ JOKAINEN KIRJOITTAJA KAIPAA!

.

Hiukan haikeana   Kepa

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI. Länsi-Uusimaa 6.3.2015

Kevät keikkuen tulevi sanos Valgreeni ja lensi persiilleen! Liukastuivat-
ko karjalohjalaiset kuntaliitoksessa? Miten idea kuntaliitoksesta Lohjaan 
saatiin aikoinaan läpi? Mitkä ovat hyödyt, joita siitä on tullut? Pätkä ke-
vyen liikenteen väylää? Ei heti juolahda muuta mieleen. Pelkästään kun-
nan­toimiston siirto Lohjalle oli heikennys. Palveluja karsitaan, vaikka 
niillä piti olla viiden vuoden suoja liittymisestä lähtien. Saaren koulu on 
lopetettu, rakennustarkastajan vastaanotto siirretty Monkolaan ja pal-
velupisteen siirto kirjastoon on vireillä. Jos näin käy, esimerkiksi Tupa-
lan ruokalippujen osto merkit­see taksikyytiä kirjastoon eli 8 € yhteen 
suuntaan. Luontevinta olisi lippujen myynti Tupalassa. Kassan käyttöön-
otto siellä ei ole lain­vastaista.

     Kuntalaiset joutuvat käyttämään paljon aikaa ja energiaa puolus­ta-

essaan palvelujaan. Mutta kuinka monta miestyövuotta onkaan virka-
mieskunta kuluttanut palavereissa ja työpöytiensä äärellä mahdotto-
mien suunni­telmien laatimiseen?

     Kuntalaisille järjestettiin 2014 palveluverkkokysely. Palveluverkko- 

ja organisaatiotyöryhmä käsit­telee parinkymmenen eri palveluverkon uudistussuunnitelmat. Esitykset koulu-, terveys­keskus- ja kirjastover-

koista on jo tehty, esitykset muiden palveluiden osalta valmistuvat 

maaliskuun aikana. Käsittely jatkuu lautakunnissa, uudelleen palvelu-

verkko- ja organisaatiotyöryhmässä ja menee sitten tiedoksi kaupun­gin-

hallitukselle. Valtuustoseminaari verkko­uudistuksista on 22.5.

     Tärkeimmät kunnan palvelut asukkailleen ovat koulut, terveys­kes-
kus ja kirjasto. Palvelujen uudistaminen on synonyymi lopetuksille ja 
supistamisille, vaikka kantava idea pitäisi olla palvelujen parantaminen. 

”Uudis­tuksista” seuraa usein itseään ruokkiva huonon kehityksen spiraa-

li, joka vaikuttaa muillekin aloille. Esim. neuvolaverkon supistus edel-

      Koulu­työryhmän tavoitteena ”…on koululaisten tasapuolinen koh-
telu, oppimisympäristön laatu unoh­tamatta henkilökuntaa.” Kouluverk-
koa väitetään selvitetyn psykologisten ja sosiaalisten näkökul­mien sekä 

taloudel­listen faktojen kautta. Näyttää siltä, että perusteena ovat 

vain talou­delliset faktat. Lopetuslistalla on viimei­nenkin Karjalohjan 

koulu ja yhdeksän muuta. Työryhmä tekee syksyllä kuulemiskierros-

ten jälkeen omat ehdo­tuksensa kouluverkon kattavuuteen, kannat­-

tavuuteen ja säästökohteisiin. Ehkä silloin on ehditty ottaa mukaan 

sosiaaliset ja psykologiset näkökulmat. Kun lapsista on kysymys, rahaa 

pitäisi ajatella viimeksi.

     Koululaisten tasapuolisuus: jo koulu­matkat ovat eri pituisia, toiset tarvit-
sevat koulukuljetuksia ja toiset eivät. Eka- ja tokaluokka­laisten koulupäivä 
on lyhin ja juuri heille tulisi pisimmät koulu­kyytien odotusajat. Onko 
laskelmissa otettu huomioon näiden lasten iltapäivähoito? Pienten kou-
lu­laisten koulun on parasta sijaita lähellä kotia. ”Lasten ei pidä joutua 
tutustumaan isompien koulujen lieveilmiöihin ja isompien kiusatta­vak-
si”, sanovat Asemanpellon koulun puolustajat. Tämä pätee Karjalohjal-
lakin. Yläkoululaisten ruotsinope­tukseen ei myöskään kannata siirroissa 
vedota, kuljetetaan opettaja paikalle!     
     Lautakunnan luopuminen 100 oppilaan rajasta oli viisasta. Sammatti-
laisten kanssa voisi myös ajatella yläkoulun osalta yhteistyötä, toimihan
se kunnallisen keskikoulun aikaankin.
     Karjalohjan aluetoimikunta on selkeästi perustellut 29.1. muistios-
saan koulun, mutta myös muiden palve­luiden säilyttämisen tärkeyden
Karjalohjalla. Lisäksi joka virkamiehellä tulisi olla Lohjan kartta. Siitä 
selviää yhdellä vilkaisulla, että Karjalohjalla, joka on järven takana ja 
30 kilometrin päässä keskustasta, on oltava muun muassa oma koulu, 
kirjasto ja terveyskeskus.

PS. Tämä on 136. kolumnini. Uudet tuulet puhaltavat, lehti uudistuu ja kolumnit jäävät pois. 
Toivotan hyvää menestystä Länskärille edelleenkin ja  kiitän lukijoitani sekä risuista että 
ruusuista!