Kaupan ylätasanteella asteli kolme komeaa varista. Ei mitään ikäkuluja raakkeja vaan selvästi niillä oli parhaat vuotensa meneillään. Kroppa kuin sileän harmaan damaskin peittämä, mustat siivet ja pyrstö kuin frakkiherralla. Takapihalla hyppi harakka, kaunis lintu sekin. Ilkeästi nauraen se pilkkasi Simoa, oranssin väristä kissaani. Simo on muutoin pätevä, mutta kovaa remuräkätystä se pelkää. Ja kuinka ollakaan, naakkaparvi lensi ylitse naakattaen. Eri tiaislajejakin näkyy ruokintapaikoilla, mutta missä ovat varpuset tänä talvena?
Joka kevät, 22. huhtikuuta takapihan metsikköön ilmaantuu sepelkyyhkypari. Siinä ne muhivat pari-kolme päivää ja jatkavat sitten matkaa jonnekin. Mielenkiintoisin havaintoni viime kesänä oli, kun kunnon sateen jälkeen näin kolme selkälokkia kunnantalon nurmikolla harmaa- ja naurulokkien kanssa. Selkälokkikanta on viime aikoina taantunut niin, että sen pesimisestä erityisesti saaristossa on pyydetty ilmoituksia. Taantumisen syynä ovat ilmeisesti ympäristömyrkyt ja pesinnän häirintä.
Bongaus on kiva harrastus varsinkin pikkulasten kanssa. Olen bongaillut useita vuosia. Suomessa pesiviä, läpimuuttavia ja säännöllisemmin vierailevia lintuja on 271. En ole koskaan yltänyt edes kolmasosaan siitä. En tee linturetkiä, vaan bongaan mitä satun näkemään ollessani muuten liikkeellä. Vuosittain Suomessa nähdään joku uusi tulokas ja tosibongarit viestittävät siitä nopeasti toisilleen. He laskevat pisteitä linnun harvinaisuuden mukaan ja ovat valmiita lähtemään oitis vaikka toiselle puolelle maata.
Merimetsokanta on 50-kertaistunut kymmenessä vuodessa Suomen merialueilla. Silti se on suojeltu lintulaji. Merimetso tosin syö roskakaloja, mutta sen aiheuttama tuho saariston kasvillisuudelle on järkyttävä. Esimerkiksi Tukholman saaristossa on harmaita aavemaisia saaria, joilla kasvillisuus on kuollut pystyyn.
Maailmassa on lintulajeja noin 10 000. Professori Petri Hottola aloitti bongailun 1970-luvulla ja on tehnyt useita matkoja yli 80 maahan. Vuonna 2006 hän ylsi niiden maailman 50 har-rastajan joukkoon, jotka ovat bonganneet 5000 lintua. Hänen 5000s lintunsa, isopeukaloi-nen, löytyi Meksikosta. Maailmanennätys on 8400 lintua ja se lienee edelleen amerikkalai-sen Phoebe Snetsingerin hallussa. Hän kuoli tapaturmaisesti linturetkellä Madagaskarilla 1999.
Bongailua voi harrastaa yksin, mutta porukalla se on hauskempaa. Meidän ryhmä pitää bongauslistojaan Facebookissa. Jonkinlaisista säännöistäkin sovittiin jo kauan sitten. Esimerkiksi havainnot on tehtävä itse, kunnian ja omantunnon kautta, avustajia saa olla. Korkeasaaressa saa havaita vain riikinkukon, TV:stä ei sitäkään. Havainnot ulkomailla hyväksytään, jos koko porukka on ollut mukana. Käestä ja satakielestä riittää äänihavainto. Tästä meillä oli aluksi kiistaa. Käki oli itsestään selvyys, sitten hyväksyttiin myös satakieli. Vai onko joku joskus nähnyt niitä? Fasaanin kelpuutin omalle listalleni viime vuonna sen vuoksi, että joka ikinen kerta kun menin kauppaan se rääkäisi nuorison Katulampun koh-dalla, enkä silti onnistunut näkemään sitä. Kanan ja kukon saa havaita erikseen. Kana ja kukko-sääntö on sen takia, ettei tarvitse kaikkein pienimmille avustajille ruveta selostamaan, että kyseessä oikeastaan on sama laji. Siinähän tuhraantuisi kallista aikuisaikaa.
Nyt sitten pitäisi nähdä kana. Uskokaa tai älkää: kahtena vuotena olen nähnyt kanan vain lautasella ja sehän ei kelpaa.
KERTTU KERÄNEN
Helsingissä talvehtiva kesäkarjalohjalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti