Kun tapahtuu jotain kauheaa, media pyrkii kertomaan siitä mahdollisimman nopeasti ja tarkkaan. Espoossa ostoskeskus Sellon tapauksessa poliisikunta helpotti uutisointia järjes-tämällä oikein tiedotustilaisuuden, joka ainakin osittain televisioitiin.
Kaikesta pitää tiedottaa. Pitää olla avointa, läpinäkyvää. Sen ymmärtää politiikan ja talouden alalta, kun kyseessä on asioita, jotka vaikuttavat kaikkien elämään. Mutta mihin tar-vitsemme tietoa murhista, jotka ovat jo tapahtuneet, joita ei siis voi estää? Tiedon-tarvetta näyttää olevan: yksi mummu siellä tiedotustilaisuudessa halusi tietää, saako ostoskeskukseen tulla pyssyn kanssa?! - Olisiko uutiseksi riittänyt, että sejase tappoi nais-ystävänsä ja ampui neljä Prisman työntekijää kauppakeskus Sellossa Espoossa ja lopuksi itsensä. Syynä todennäköisesti mustasukkaisuus ja kosto. Piste.
Kauheudet kiinnostavat ihmisiä. Useimmat meistä haluavat kuulla onnettomuuksista, salarakkaista, taloudellisista väärinkäytöksistä ja rikoksista. Ja toimittajathan toimittavat. He rientävät sinne missä tapahtuu, heidän pitää olla ensimmäisenä paikalla kun presidentti murhataan, itsemurhapommittaja räjäyttää autoja ja lähetystöjä ja tappaa. Toimittajan ammattitaitoa on kertoa kauheuksista nopeammin kuin kolleega. Ja tarkasti, kuten viime keväänä Herlinin perijättären sieppausjutussa. Kopista, jossa siepattua pidettiin, julkaistiin pohjapiirros teknisine yksityiskohtineen, selostettiin materiaalit jne. Tästä uudet yrittäjät saavat helposti opastusta miten menetellä. Ja voidaanko ajatella, että Kauhajoen surmaaja otti ratkaisumallia ongelmiinsa Jokelan koulusurmista? Netistä tietysti löytyy tarkat ohjeet vaikka pommintekoon.
Risto Uimonen julkaisi syksyllä kirjan Median mahti. Hänen mukaansa toimittajat haluavat vain parantaa maailmaa. Epäkohtia paljastetaan sen vuoksi, että epäkohdat poistuvat. Kuulostaa varsin oikealta ja hyväksyttävältä, mutta ei se kaikissa tapauksissa päde. Moni hirmutyö jäisi tekemättä, jollei suuri osa sen tehosta perustuisi nimenomaan julkisuuteen. Ei terroristin kannata tappaa edes itseään, jos sitä ei uutisoida koko maailmalle. Uhri on silloin turha. Median mahti on terrorismissa pahimmillaan?
Tehokkaammin väkivallantekoja voisi vähentää keräämällä aseet pois. Tämä kuulostaa tosi naivilta, mutta sotaa käyneessä Kosovossa se toteutettiin. Ensi kuulemalta tuntui että sillehän nauraa aidanseipäätkin. Jokelan surmista alkanut aselakien tiukennus on edennyt etanan vauhtia, mutta on nyt tulossa eduskuntaan. Laittomia aseita vain saa niin helposti, että luvallisten kauppa on lähes tyrehtynyt. Molemmissa koulusurmissa oli käytössä luval-linen ase, Sellossa laiton. Suomessa on 1.5 miljoonaan pyssyä, eivätkä ne kaikki ole harrastuskäytössä. Ja miksi pitäisi harrastaa ampumista? On hyväksyttää ampua metsäs-tystarkoituksessa, mutta muutoin ja silloinkin pyssy on tappamisväline.
Olen tuntenut pyssykauhua koko ikäni. En sallinut pyssy- ja sotaleluja lapsilleni (osaksi turhaan: lapset eivät valmistaudu aikuisten sotiin sotaleikeillä). Pelkäsin mieheni tuovan kotiin haulikon, kun savikiekkojen ammunta oli in. Vuosien päästä löysin ko. vehkeen kellarista – mieheni ei - kauhuni tuntien - ollut tuonut sitä kotiin. No mitähän tästäkin pitäisi päätellä. Sitä, että kun pikkutyttönä joku on ampunut nallipyssyllä korvan juuressa, voi saada ikuisen sielunvamman.
KERTTU KERÄNEN
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti