Nuorempi sukulaispoika sai minut houkutelluksi ystäväkseen facebookiin ja joka kerta kun avaan oman facebook-sivuni, siellä lukee: Mitä ajattelet? No minäpä kerron.
Tänäänkin ajattelin autokatsastusta. Perheessä on kyllä auto, mutta miehet hoitavat siihen liittyvät asiat. Tosin joskus siivoan sen kun en enää kestä siivottomuutta ja osallistun myös jossain määrin kustannuksiin. Kantani otetaan myös huomioon jos on aika vaihtaa autoa, pysytäänkö samassa merkissä ja mikähän olisi hyvä väri. En tiedä milloin auto katsastetaan ja missään tapauksessa minun ei tarvitse tehdä sitä. Mutta silti: autokatsastus on viime aikoina askarruttanut minua. Satuin nimittäin huomaamaan erään poliitikkomme kotisivulla kirjoituksen asiasta.
Katsastusala vapautui kilpailulle 1994. Alku meni hyvin, ala kehittyi ja tsaarinaikainen virkamiesmentaliteetti väistyi, katsastajista tuli auliita yleisön palvelijoita. Vuonna 2002 hallitus myi osuutensa 59 miljoonalla. Kolme vuotta myöhemmin samaiset osakkeet myytiin ulkomaalaisille sijoittajille moninkertaisella hinnalla.
Alkuperäinen ajatus oli varmaan hieno: tulee kilpailua ja hinnat putoavat. Autokatsastus on aina ollut hieman mielivaltaisen maineessa samoin kuin autokoulutkin, joista männä vuosina kerrottiin, että naisilla ajatettiin lisätunteja ruokkimalla naisten epävarmuutta. Eipä silti, harjoitus on varmasti hyväksi. - Mutta kuinkas kävikään: yksityistämisen myötä autokatsastuksen hinnat kaksin- kolminkertaistuivat 2002-08! Eikä tsaarinaikainen herranasenne kokonaan hävinnyt; jos katsastaja vaatii, että teet nämä ja nämä korjaukset autoosi ennen kuin se hyväksytään, omistajan on pakko. Onneksi ei tarvitse maksaa kahdesta katsastuksesta, eihän?
Nyt autokatsastustoimistoja on yli 200 ja toivottavasti niitä on myös syrjäseuduilla. Hinnat vaihtelevat isosti paikkakunnasta riippuen parista kympistä lähes sataseen. Lääkkeeksi hintojen nousuun yritetään lisätä kilpailua, eli perustaa uusia katsastusasemia. Harkitaan myös katsastusvälien pidentämistä. Uudistusta kehittelevät ajoneuvohallinto-keskus AKE ja viestintäministeriö. Ehdotus tiettyjen, hyväksyttyjen autokorjaamojen pääsystä katsastajiksi on hylätty. Hyvä on että on hylätty. Muistuu vaan mieleeni eräs festarikeikka kymmeniä vuosia sitten. Kun juhlien jälkeen aioimme jatkaa matkaa valkeassa suviyössä, havaitsimme, että automme etulasi on isketty mäsäksi. Ei muiden autojen, vain meidän. Ajettiin kumminkin niska kenossa polliisiasemalle ja siellä konstaapeli kirjoitti raportin ja neuvoi samantien meidät autolasikorjaamolle. Ajettiin niska kenossa hotellille yöksi ja aamulla autolasikorjaamolle, ja kuinka ollakaan – siellä oli juuri meidän autoomme sopiva etulasi – satojen mahdollisten mallien ja merkkien viidakosta. Ettimättä tuli mieleen, että kaikki ovat kimpassa keskenään – ensin joku kattoo korjaamon varastolta minkä auton etulaseja on, sitten toinen lämäsee vaikka katuharjalla semmoisen auton lasin rikki – ja polliisi on kimpassa ja neuvoo korjaamolle. Mikä liikeidea! Vähän sama kuin että palomies käy tuikkaamassa ladon tuleen, sitte joku tekee palohälyytyksen, vaikka sytyttäjä itte ja sitten ajetaan piipaa-autolla lujaa sammutustöihin. Ennen vanhaan muuten ladonpoltto oli valtakunnan uutinen ja polttaja joutui kasvatuslaitokseen, mikäli oli alaikäinen.
Eli ei missään tapauksessa autokatsatusta korjaamon kupeeseen. Olen koko lapsuuteni lukenut salapoliisiromaaneja ja olen ihan mahdoton pekuleeraamaan kaikkea vilunkia sielläkin, missä sitä ei ole. Peruutettakoon autokatsastuksen yksityistäminen kiireesti tai autonomistajat perustakoon katsastusosuuskuntia Lahden malliin. - Tulkoon samalla sanotuksi, että myös auton ajokortin pitäisi kuulua yläasteella hankittavien kansalaistaitojen joukkoon. Tämmöisillä asioilla ei pitäisi kenenkään päästä mielivaltaisesti rahastamaan.
Kerttu Keränen
kesäkarjalohjalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti