KOULUUN, KOULUUN. Länsi-Uusimaa 2.11.2012

Yksi mielilausahduksiani on, että verottaja saa kiinni kunnolla vain palkan-

saajat, eläkeläiset ja autoilijat – nyt lisäisin joukkoon lukiolaisten vanhem-
mat. Tosin kyseessä ei ole verot vaan oppikirjojen osto, joka on melkoinen
kulu teiniperheissä. Kirjat vaihtuvat lähes vuosittain, ja varsinaisen oppi-
kirjan parina on harjoituskirja, jota ainakaan ei voi käyttää kahdesti. Edis-
tystä on toki tapahtunut. 80-luvulla piti maksaa kirjojen lisäksi myös luku-
kausimaksut. Onneksi ne poistuivat SYL:n raivokkaan kampanjan ansiosta
1992.

Koulukirjat ovat iso bisnes. Jo 70-luvulla vaadittiin oppikirjojen tekemisen valtiollistamista. Silloinkin oppikirjoja vaihdettiin usein, eivätkä käytetyt

kirjat soveltuneet nuoremmille sisaruksille. Kirjoja ei aina edes luettu lop-

puun.

 

Nykylukion kirjat maksavat 1000-1400 euroa. Ammattikoululaistenkin on

hankittava kirjoja ja materiaaleja ja kulut saattavat olla yhtä isot. Jo

pienituloisella perheellä voivat kirjakustannukset olla melkoinen kynnys,

puhumattakaan työttömän tai yksinhuoltajan perheestä. Lapsilisäkin päät-

tyy juuri lukion alkamisen aikaan. Asuminen toisella paikkakunnalla ja

bussimaksut aiheuttavat lisä­kuluja. Presidentin nuorten syrjäytymistyö-

ryhmäkin oli rajannut raha-asiat ehdotustensa ulko­puolelle.

 

Olisivatko ilmaiset kirjat ylivoimainen kustannus kunnille? Koulu organi-

soisi kirjojen uudelleen­käytön tehokkaammaksi ja oppilas korvaisi vain,

jos kirja on kadonnut tai ihan kelvoton. Monelle nuorelle opintojen jat-

kaminen on edelleenkin rahakysymys.

 

Mutta silti, mikäs meidän on ollessa. Monessa kehitysmaassa otetaan

lasten koulunpääsyssä vasta ensi askelia. Edelleenkin jää 93 miljoonaa

lasta vuosittain koulun ovien ulkopuolelle, ja valtaosa heistä on tyttöjä.

Pojat pääsevät kouluun, mutta tyttöjä tarvitaan kotitöissä ja hoitamassa

nuorempia sisaruksia. Tyttöjen koulutie harvaanasutuilla syrjäseuduilla voi

myös olla vaarallinen monestakin syystä. Ääritapauksissa tyttöjen koulun-

käyntiä on koetettu estää räjäyttämällä koulubussi- Monissa maissa tytöt jou-

tuvat naimisiin jopa 12-vuotiaana ja se lopettaa kouluhaaveet lopullisesti.

– Maailmassa on edelleen 800 miljoonaa aikuistakin lukutaidotonta, ja

kaksi kolmasosaa heistä on naisia.

 

Sielläkin, missä kouluja on, kirjoista ja muista tarvikkeista on pulaa.

Sudanissa lasten pitää kantaa jopa oma tuoli kouluun. Näin kuvan

pikkutytöstä, joka sanoo: En välitä yhtään vaikka ei ole pulpettia,

kunhan vain saan käydä koulua. Intiassa koulu on ilmainen ja pakol-

linen, mutta jotkut vanhemmat eivät halua lähettää tyttäriään kou-

luun, jossa ei ole kunnon wc-tiloja. Tämmöisiä kou­luja on 40%.

Intian korkein oikeus määräsi äskettäin, että puolen vuoden kuluttua

Intian jokaisessa koulussa on oltava puhdasta juomavettä ja käymälät.

Vessoja onkin viime aikoina ryhdytty raken­tamaan – erikseen tytöil-

le ja pojille. Ihmettelen, mistä intialaiset saavat vettä vessoihinsa,

kun puh­taasta juomavedestäkin on pulaa. Sitä paitsi vesivessat ovat

ympäristön tuho. Nyt olisi huussivien­nillä ja –neuvonnalla kysyntää

ainakin intialaisiin kotitalouksiin, joista vain puolella on käymälä.

Kuntavaaleja on ruodittu jo monta päivää. Kerrataanpa vielä: koko
maan äänestysprosentti oli 58,2 eli kolme prosenttiyksikköä vähem-
män kuin 2008. Lohjan lukema oli 56,2, eli lähes puolet äänioikeute-
tuista nukkui! Karjalohjalla oltiin virkeämpiä (62.6%) ja vaalitulok-
sesta voidaan olla vähintäinkin tyytyväisiä. Lohjan valtuustoon saa-
tiin 3 ja ½ valtuutettua: Lackman, Lehtonen, Aittakumpu ja puoli
Linnavirtaa.

Menestystä heille valtuustotyössä!

KERTTU KERÄNEN