KAKSIKERROKSINEN SAMMAKKO JA MUITA OTUKSIA. Länsi-Uusimaa 31.5.2013

Kaksikerroksinen sammakko ja muita otuksia

Pikkuveljeni, aikamies toki, kertoi nähneensä pihalammikossamme kaksiker-
roksisen sammakon. Vitsi, vitsi! Silti ei ole vihiäkään kudusta. Viime keväänä
kutua oli iso köntti, mutta sudenkorennon toukat tai vesilisko kerkisivät tehdä 
nuijapäistä selvää hyvin nopeasti, eikä siitä pesueesta ole jäl­jellä ainuttakaan 
sammakkoa.

Lammessa uiskentelee siis myös yksinäinen vesilisko, jonka havaitsimme jo 
viime kesänä. Miten se on sinne tullut, on arvoitus. Minulla oli vesiliskoja ”lem-
mikkinä” kouluaikoinani. Olin -pyydystänyt niitä Atlahaassa olleesta lammikosta, 
jota ei enää ole. Paikalle on ra-kennettu useita omakotitaloja.

Vesilisko on yksi viidestä Suomessa elävästä sammakkoeläinlajista ja kuuluu
salamantereihin. Se ei siis lainkaan ole lisko. Selkäpuolelta se on vaaleanvihreän-
ruskea ja appelsiinin keltaisessa vatsassa on mustia pyöreitä pilkkuja. Yleensä 
se elää maalla, mutta oleskelee lisääntymisaikana esimer­kiksi virtaamattomassa lammikossa. Se on lihansyöjä, joka nappaa lähes kaikkea mikä liikkuu, lä­hinnä selkärangattomia hyönteisiä. Siksiköhän lammikkoon kesälomalle tuoduista mil-
 joona­kalojen poikasista ei ole montaakaan jäljellä, isommat yksilöt kyllä uisken-
televat vilkkaasti.

Viime viikolla kissamme pyydysti ylärinteestä noin 15 senttisen rantakäärmeen 
poikasen. Se oli kiertynyt kerälle kelta-musta vatsapuoli ylöspäin eli teeskenteli 
kuollutta. Siinä ei ollut minkään­laista ulospäin havaittavaa vammaa, mutta laitoin
sen isoon lasipurkkiin toipumaan. Pian se rupesi­kin haukkomaan henkeään. Pyy-
dystin sille hämähäkin ruoaksi, eikä aikaakaan kun hämähäkki oli kadonnut. 
Päästin käärmeen vapauteen seuraavana päivänä. Rantakäärme eli vanhalta ni-
meltään tarhakäärme on rahoitettu ja uhanalainen eläin, joten sitä ei saisi pyy-
dystää edes katseltavaksi.

Käärmelajeja on Suomessa kolme: kyy-, ranta- ja kangaskäärme. Rantakäärme 
on suurin, tavalli­sesti 70-80 senttiä pitkä, mutta 134 senttinenkin on tavattu. 
Sen väri vaihtelee harmaanruskeasta täysmustaan saakka ja sillä on keltaiset 
niskatäplät. Rantakäärmettä on aikoinaan nimitetty myös karjakäärmeeksi, ja 
sitä suosittiin maatilojen pihapiireissä jopa elätteinä. Niiden uskottiin edistävän 
karjan menestystä.

Lantatunkiot soveltuivatkin hyvin tarhakäärmeen lisääntymispaikoiksi. Maatalou-
den muututtua siitä on tullut sisämaassa harvinainen, mutta sitä esiintyy jopa 
Oulun pohjoispuolella. Rantakäärme on erinomainen uimari ja sen lisääntymistä 
voidaan auttaa perustamalla sopivia lehtikomposteja rantojen tuntumaan.

Kyykäärme on myrkyllinen ja rantakäärmeeseen verrattuna paksu ja lyhyt, 
yleensä noin puoli­met­rinen ja sen tunnistaa selän sahalaitakuviosta. Kyy syn-
nyttää eläviä poikasia, syö liskoja, samma­koita, hiiriä ja muita pieneläimiä. 
Kyylajeja on valtavasti ja niitä elää kaikkialla maailmassa, Suo­messa lähes ko-
ko maassa.

Kangaskäärme, entiseltä nimeltään kanervakäärme on uhanalainen, myrkytön 
ja esiintyy ainoastaan Ahvenanmaalla. Se tappaa saaliinsa kuristamalla.

Vaskikäärme eli vaskitsa ei ole käärme lainkaan, vaan raajaton lisko, pituudel-
taan noin 25-40 cm. Se talvehtii lehtikasoissa ja voi elää 30 vuotiaaksi. Vaski-
käärmekin on rauhoitettu ja oikeastaan sen lisääntymistä kannattaisi edistää, 
koska se syö mm. etanoita.

En muista koskaan aikaisemmin nähneeni lähialueilla käärmeitä, vaikka lukuis-
ten kiviaitojen luulisi suorastaan houkuttelevan käärmeitä koloihinsa. En ole 
käärmekammoi­nen, mutta enpä ryhtyisi edistämään edes rantakäärmeiden 
lisääntymistä oman pihan tuntumassa.

KERTTU KERÄNEN