ALUEPOLITIIKKAA. Länsi-Uusimaa 15.6.2013

Aikaisemmin suomalaiset halusivat asua keskellä kaupunkia järven 
rannalla. Kaupunkeihin kumminkin on päästävä.

Sunnuntain uutisissa vilautettiin karttaa, jossa asumattomat alueet 
ovat  laajentuneet ja laajentuvat edelleen, vaikka muuttoliikettä 
kaupunkeihin on yritetty suitsia aluepolitiikan keinoin. On säädetty 
lakeja, keksitty mahtava yritystukien viidakko yritysten perusta-
misen helpottamiseksi ja sijoittumisen ohjaamiseksi.

On yritetty viedä työtä sinne, missä sitä ei muuten olisi. On jaettu 
aluekehitysvastuuta maakunnille ja kunnille. EU:n myötä aluekehit-
tämisen keinot ovat monipuolistuneet: valmistellaan ohjelmia, pro-
jekteja ja hankkeita, joita tuetaan sekä EU:n rahastoista ja kansalli-
sella tuella. Rahaa jakavat keskushallinnon lisäksi ainakin Finnvera, 
Tekes ja elykeskukset, joiden hallintokulut ovat isoja jaettuun tu-
keen verrattuna.

Jorma Ollilan mielestä valtion suorat yritystuet tulisi lakkauttaa. 
”Pysyvät yritystuet, kuten myös tukien vaatiminen, sopivat huo-
nosti markkinatalouteen.” sanoi hän jo pari vuotta sitten eräässä 
seminaarissa. – Kevään kehysriihessä yritystukia piti karsia, mutta 
itse asiassa ne lisääntyivät, ja ovat noin 5 mrd vuodessa. Eikä nii-
den hyödyistä ole varmaa tietoa.

Maaseudun kehittämistä tuetaan EU:n rakennerahastojen ja muis-
ta  EU-maista poiketen kansallisen tuen turvin. Elintarvikeoma-
varaisuus on erinomainen, suorastaan välttämätön asia. Lähes puo-
let maatilojen liikevaihdosta tulee kuitenkin tuista. Maatalous-
tuen järkeistäminen olisi paikallaan, koska valtaosa menee kaik-
kein suurimmille ja elinvoimaisimmille tiloille. Tukea voisi karsia 
ei-päätoimisilta viljelijöiltä. Kysymyshän on veronmaksajien ra-
hoista.

Vuosikymmeniä on aluepolitiikan tavoitteena ollut koko maan 
pitäminen asuttuna. Viimeisissä aluelaeissa ei tätä tavoitetta enää 
ole kirjoitettu auki, koska se on mahdoton. Ihmisiä ei voi pakot-
taa pysymään paikoillaan, varsinkin nuoret muuttavat opiskelu-
paikan ja työpaikan perässä, eli kansa valuu etelään ja Oulun seu-
dulle ja ehkä joihinkin muihinkin aluekeskuksiin.

Vuonna 2008 valtio otti käyttöön tuottavuustavoitteet ja henki-
löstön vähentämisen. Seurauksena oli jäljelle jääneiden virka-
miesten uupuminen ja tarve tehtävien ulkoistamiseen, konsult-
tien käyttöön jne. Kuitenkin virkamiehet ovat oman työnsä par-
haita asiantuntijoita. Monet hallinnonuudistuksetkin sekoitta-
vat pakkaa vielä pitkään.

Varsinaisia aluelakeja on valmisteltu 1966 lähtien. Aluepolitiikan 
tavoitteena aluksi olikin Pohjois- ja Itä-Suomen teollistaminen.
Tukien jakamista varten maa on jaettu tukivyöhykkeisiin ja saipa 
Lohjan seutukin  hetken olla vuoristotuen piirissä. 

Yksi aluepolitiikan suurista saavutuksista on yliopistojen sijoitta-
minen eri puolille maata. Samaan tähtää etätyön edistäminen sekä 
valtion virastojen ja laitosten alueellistaminen, hajasijoittaminen.

Ajatellaan vaikkapa Fimeaa tai Länsi-Uudenmaan hätäkeskusta, 
joka ensi keväänä muuttuu Keravan Hätäkeskukseksi ja vastaa yli 
1,5 miljoonan ihmisen turvallisuudesta. – Alueellistamisen tulokset 
eivät ole olleet häävejä. Virkamiehet eivät ole halunneet muuttaa 
kotoaan työnsä mukana. On  pitänyt kouluttaa uudet työntekijät 
siirtopaikkakunnille ja siirtymäkauden ajan on tuplamiehitys.

Nyt viimeisissä aluekehityslaeissa ei tavoitetta koko maan asut-
tuna pitämisestä ole. Uusia lakeja valmistellaan parhaillaan ja eh-
kä tavoite alueiden tasapainoisen kehittämisestä on mukana. Silti 
ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin työn, opiskelun ja erilaisten 
mahdollisuuksien perässä.

KERTTU KERÄNEN