VOITA PULLAN PÄÄLLE. Länsi-Uusimaa 28.6.2013

Tänäkin kesänä TV1 on esittänyt uusintoina vanhoja suomalaisia elokuvia. 

Äskettäin nähtiin Ville Salmisen 1956 ohjaama Evakko. Se kertoo evakko-

perheen viimeisistä päivistä Kannaksella ja matkaa turvallisempaan Suo-

meen. Ainakin evakkomatkan alkukohtaus kuvattiin Tölmän tiellä Karjaloh-

jalla. Muistan, miten epäoikeudenmukaiselta tuntui, kun meidän koulun 

poikia pääsi avustajiksi, mutta tyttöjä ei huolittu.

Elokuvassa tykit jylisivät ja ammunta kuului yhä lähempää. Lindforsin Erkki 

soitti kiivaasti hätä­kelloja. Ihmiset juoksivat hätääntyneinä keräten lap-

siaan ja tavaroitaan evakkomatkaa varten. Loputtomalta näyttävä karjan ja 

hevoskuormien jono rämpi hädin tuskin aurattua kylätietä, pakka­nen pauk-

kui ja tökkölumi painoi tienvarren metsää.

Elokuva oli tehty Unto Seppäsen samannimisen romaanin pohjalta. Ohjaus-

ta on kiitelty autentti­suuden tunnusta ja henkilöohjauksen tarkkuudesta. 

Elokuva loppuu Väinö Tannerin puheeseen radiossa, missä hän selosti uuden 

rajan linjauksen ja luetteli luovutettavat alueet. Lista tuntui loputtoman 

pitkältä.

Valtava pakolaisongelma hoidettiin sodan jälkeen mallikelpoisesti, 430 000 

suomalaista Karjalasta, Sallasta, Petsamosta, Kuusamosta ja Suomenlahden 

saarilta asutettiin muualle maahan, etupäässä Etelä- ja Keski-Suomeen, sora-

ääniäkin kuului, kaikilta ei riittänyt ymmärtämystä karjalaisten kovalle koh-

talolle. Jopa presidentti Paasikivi joutui pitämään radiossa puheen, jossa 

hän vaati kotinsa menettäneiden karjalaisten huonon kohtelun lopettamista.

Lapsuuteni kotikylään Hämeessä tuli yksi karjalaisperhe. Aluksi he asuivat 

isohkon maatilan sivurakennuksessa, mutta ryhtyivät pian rakentamaan 

omaa taloa metsätontille. Perheen saman­ikäisestä tyttärestä saimme uuden 

leikkitoverin. Sitten alkoivat huhut: emäntä oli levittänyt paksulti voita 

pullansiivun päälle. Sota-aika ja vuodet sen jälkeenkin olivat hyvin niuk-

koja kaikille, joten moinen tuhlaavaisuus oli ennenkuulumatonta. Pikku-

juttu, mutta toteutuihan siinä hiven ei-niin-hyvän-tahtoista ennakkoluu-

loa tulijoita kohtaan.

Karjalaisten uudelleenasuttamisesta huolehti asutushallitus, jonka johtajana 

toimi Veikko Venna­mon jälkeen Urho Kähönen. Kähönen oli syntynyt Raja-

joella ja siirtynyt sodan jälkeen Karjaloh­jalle, missä toimi maanviljelijänä 

ja 1951 hänet valittiin kansanedustajaksi. Meille sen ajan koulu­laisille hän 

olikin tuttu näky mustassa palttoossaan, odottamassa puoli yhdeksän linja-

autoa Helsin­kiin. Kähönen toimi karjalaisten edunvalvojana mm. Karjalan 

Liiton puheenjohtajana. Toimittuaan pari kuukautta maatalousministeri-

nä Fagerholmin hallituksessa hän siirtyi asutushallituksen pää­johtajaksi.

Maailmassa on UNCHR:n, YK:n pakolaisjärjestön mukaan lähes 50 miljoonaa

sotia ja vainoa ym. paennutta ihmistä. He ovat useimmiten paenneet naa-

purivaltioihin, jonne heille on perustettu teltta­kyliä ensihätään. Olosuhteet 

ovat monilla leireillä kammottavat, ei ole työtä, ruokaa, juomakelpoista 

vettä eikä saniteettitiloja. Usein leireistä on tullut pysyviä eikä paremmas-

ta elämästä ole tietoa.

Afganistan johti maailman pakolaistilastoja vielä talvella 2010 neljällä mil-

joonalla pakolaisella. Sen jälkeen alkoi sota Syyriassa ja kolmen vuoden 

aikana maasta on paennut noin 4 miljoona ihmistä, suuri osa naisia ja lap-

sia. Libanonin Tripolin valtavan telttakylän joka teltassa asuu neljä perhettä. 

Suuri osa heistä on naisia ja molemmat vanhempansa menettäneitä lapsia.

Kaikilta ei löydy ymmärrystä ja auttamishalua sodan kauhuja pakeneville 

ihmisille. Evakko­instituutti kertoo tämän päivän suomalaisille ja maail-

malle karjalaisten tarinoita ja miten meidän oma, valtava pakolaisongelma 

ratkaistiin.

KERTTU KERÄNEN


Kommentit:
1)  SS sähköpostilla: 
Kepa,
>
> Juttusi oli hyvä. Kiitos Virolaisen, kun Kannaksen kansa pääsi Etelä-
> ja KeskiSuomeen. Kun Vennamo pääsi vauhtiin, niin täyttyivät Kainuun
> korvet ja Pohjois Savon takametsät. Sieltähän hän myöhemmin haki
> äänestäjänsä....
(Ja Paasikivi esti siirtolaisten sijoituksen ruotsinkieliselle
rannikolle...)

2). Rauni Auvinen, kirjoitus L-U:ssa