BIOHAKKEROINTIA. Länsi-Uusimaa 29.11.2013

Höristin korviani: biohakkerointi? Käykö joku tonkimassa kompostia? Onko

biolääketieteen keksinnöt hakkeroitu? Kaikki pikatulkintani aiheesta olivat

väärin.

 

Biohakkerointi on uudehko liike, joka syntyi Yhdysvalloissa ja on levinnyt

kymmeniin maihin. Alun perin kyse oli The Quantified Self –sivustosta Inter-

netissä, johon Applen iPad mahdollisti valtavien tietomäärien tallentamisen.

Itsensä seurantaan hurahtivat lähinnä 20-30 –vuotiaat miehet, teknologian

opiskelijat, jotka alkoivat mitata itseään erilaisin elektronisin laittein kun-

tosalilla ja lenkillä, analysoida ruoka-aineiden vaikutuksia ja arvioida kehon

tilaa. Päätavoitteena oli stressitason hallinta.

Biohakkeri siis hakkeroi omaa kehoaan, seuraa painoaan älyvaa´alla, mittaa

verenpainetta ja rasva­prosenttia. Sykemittari, alun perin suomalainen kek-

sintö, mittaa sydämen toimintaa, laite päässä aivosähkökäyrää. Jos mittaus-

laitteen ääni on matala, se kertoo levollisesta tilasta, korkea ääni taas kes-

kittymisen tasosta. Myös unen määrä ja laatu analysoidaan. Aterioista, ruo-

ka-aineiden määrästä, laadusta ja vaikutuksista pidetään kirjaa. Biohakkeri

saattaa mitata verensokerinsa viisikin kertaa päivässä. Kolesteroliarvot tal-

lennetaan excel-taulukkoon. Älypuhelin kirjaa tietoja juostessa ja ajan­hal-

lintasovellus tietokoneella seuraa ajankäyttöä minuutin tarkkuudella. Jot-
kut hankkivat geenitestin, joka kertoo mahdollisesta perimästä perinnölli-
siin sairauksiin.

 

Biohakkerin apuna ovat myös opaskirjat, personal-trainerit ja samanmielis-

ten ryhmät. Facebookissa on suomalaisillakin oma ryhmänsä, johon pääsee

vain pyytämällä. Jäseniä oli jo jokin aika sitten 300, mutta määrä kasvaa

vauhdilla. Tapaamisissa biohakkerit vertaavat kokemuksiaan, vaihtavat

ideoita ja vinkkejä uusista laitteista ja sovelluksista. Eräs hakkeri paransi

mahahaavansa korjattuaan ruokailu­tottumuksiaan ja elämäntapojaan mit-

tauksista saamiensa tulosten avulla. 

 

Edellä mainittu esimerkki lienee poikkeus. Tosin ihmiset ovat nykyään yhä

tietoisempia sairauk­sista ja osaavat hakea Internetistä tietoa. Tulkinnat

saattavat olla virheellisiä ja jopa tuottaa vahinkoa. Lääkärin vastaanotolle

hankkiudutaan valmiin diagnoosin kanssa hakemaan tukea ja lääkitystä. Nuo-

remmille lääkäreille tämä sopii, mutta vanhemmat saattavat kokea auktori-

teettinsa uhatuksi.

Ovatko miehet vihdoin alkaneet kiinnostua omasta terveydestään vai ovat-

ko he omaan napaan tuijottavia narsisteja? Jääkö aikaa muuhun kuin itsensä

mittaamiseen? Jos tarkoitus on vähentää tai ainakin hallita stressiä, niin ei-

kö mittaaminen koko ajan stressaa lisää? Jos tuloksena on terveellisten elä-

mäntapojen omaksuminen, terveydentilan kohentuminen ja eliniän pitene-

minen, asia on enemmän kuin kannatettava. Suurta kansanliikettä biohak-

keroinnista tuskin tulee.

Tilastokeskuksen mukaan miesten eliniän odote vuonna 2011 oli 77,2 vuotta

ja naisten 83,5 vuotta. Naisten elinikä on yli 6 vuotta pitempi. Naiset käyt-

tävät terveyspalveluja enemmän hyväkseen, kiitos äitiys- ja lastenneuvoloi-

den. Eron miesten ja naisten elinikäodotteiden välillä soisi pienenevän, ja

siinä elintavat ja ravinto ovat merkittävässä asemassa.

 

Mittailen minä itsekin. Kotona on digitaalivaaka. Ostimme lopulta verenpaine-

mittarinkin, kun terveys­keskuksen mittari varastettiin kerta toisensa perään.

Miehellä on laite sokeriarvon mittaamiseen. Ter­veyskeskuksen laboratoriosta

saa muun muassa hyvän ja pahan kolesterolin ja hemoglobiinin arvot. Näitä

lukemia seuraan ja kirjaan ne excel-taulukkoon. Tästä on kaukana biohakke-

roinnista, mutta onpahan hauska seurata asioita.

KERTTU KERÄNEN

                                       -----------------------------------------------------------------

Kirjani 

 

PATALUHA JA UMPIMÄHKÄ,

Kolumnit Länsi-Uusimaassa 2009-2012,

 

tulee kohta painosta. Sitä tullaan myymään

ainakin Karjalohjan toimipisteessä.

                               ---------------------------------------------------------