TYTYRIN KAIVOSMUSEOSTA. 19.12.2014

Aihe on "loppuunkaluttu" L-U:ssa ja koska kirjoitusvuoroni on vasta lauantaina
joulun jälkeen, palaan silloin uudella aiheella. Tytyri-juttu jääköön kuitenkin tähän,

Tytyrin elämysmuseo vaikutti aluksi käsittämättömältä hankkeelta:  jo 
nimi "elämysmuseo” tökki. Ollaanko siitä tekemässä jonkinlaista puuha-
maata  pellehyppyineen ja liukumäkineen? Pelkkä Tytyrin kaivosmuseo 
on hyvä. 

Jos nimi ei kuvaa sitä, mitä on odotettavissa, voi moni kiinnostava asia 
jäädä näkemättä. Esimerkiksi Lanzaroten eläintarha on nimeltään Texas´
Ranch! Jostain sain tietää, että se on eläintarha; sinne sutena! Niinpä 
näin Amerikan valkopääkotkan, kondorikotkan, vyötiäisen ym. harvinai-
suuksia, ennen kaikkea albiinon tiikerin, jonka nimi oli Marilyn.

Suomessa on muutama kaivosmuseo. Ne ovat avolouhosten yhteydessä, 

kuten esim. Paraisilla. Kun Outokummun kuparikaivoksen toiminta päät-
tyi 1989, satojen kilometrien käytävät täyttyivät vedellä. Nyt kaivostoi-
mintaa esitellään parinsadan metrin mittaisessa tunnelissa. Alueella on 
useita raken­nuksia, kaivosjuna, kivinäyttely ym.

Lohjalla sen sijaan on maamme ainoa maanalainen kaivosmuseo, Tytyri. 

Kaivoksessa louhitaan yhä, mutta vanhin osa on museona. Museota hal-
linnoivat Lohjan kaupunki ja omistaja, kotimainen kaivosyhtiö Nordkalk 
Oy. Kone Oy testaa yhdessä kaivoskuilussa maailman moderneimpia pil-
venpiirtäjähissejä. Niihin ei yleisöllä ole pääsyä.

Tytyrin yleisöennätys on 28 000, mistä on pitkä matka 50 000:een. Kävi-
jöiden kulkua tulee helpottamaan pystyhissi, vaikka vinohissi ikään kuin 
kuuluisi paremmin aiheeseen. Piikkikorkokengät kannattaa jättää kotiin 
pitkien ja usein kuoppaisten käytävien vuoksi. Toinen ongelma on kyl-
myys: kun kesähelteellä liikkuu syvällä maan uumenissa, aika pian alkaa 
paleltaa. Miten vihjaista matkailijoille villatakista ilman, että se kään-
nyttää kävijät pois? - Kaivosmuseossa on jo nyt tilausravintola, jossa 
järjestetään häitä ja syntymäpäiväjuhlia, vaihtuvia taidenäyttelyitä, 
ja siellä on esitetty Ekku Peltomäen upeita valoesityksiä. Uusia ideoita 
tarvitaan.

Puolassa, noin 15 kilometrin päässä Krakovasta on Wieliczkan suolakai-
vosmuseo. Sen erikoisuus on suolasta louhitut taideteokset, kirkko ja 
kristallikruunut. Museossa käy vuosittain yli miljoona matkailijaa. Kai-
voksesta louhittiin suolaa yli 700 vuotta, vuoteen 2007 saakka. Se kuu-
luu Unescon maailmanperintö­luetteloon ja on upea, suositeltava kohde 
siellä päin liikkuville.

Guggenheim Säätiö tuo Helsinkiin väkisin taidemuseotaan. Rakennus-
kustannuksiksi on arvioitu 130 milj.euroa ilman arvonlisäveroa. Sen mak-
saisivat Helsingin kaupunki ja valtio yhdessä, samoin kuin käyttökustan-
nukset. Kolmas menoerä, lisenssimaksu arvioidaan 1,3 milj. euroksi vuo-
dessa ja se makse­taan yksityisistä varoista, samoin arkkitehtuurikilpai-
lun kustannukset. 

Säätiö on myös arvioinut, että kävijöistä 40 % maksaisi pääsylipuista 
täyden hinnan, 40 % alennetun hinnan ja 20 % olisi ilmaiskävi­jöitä. Yksi-
tyisiä sijoittajia ei ole ylen määrin ilmoittautunut, mikä on paras osoi-
tus hankkeen riskeistä.

Tytyrissä kaivosmuseolla on jo puitteet. Valtuuston torjumia kustannuk-
sia syntyisi lähinnä uudesta maanpäällisestä museorakennuksesta. Onko 
sillä kiire? Kaivosmuseo on kotimaisuutensa ja ainutlaa­tuisuutensa vuoksi 
erinomaisen kannatettava, kunhan se ei kaadu veronmaksajien niskaan. 
Kaupunki voisi aluksi toimia organisaattorina, perustaa yhtiön ja myydä 
sen osakkeet kansalaisille. Olen täysin samaa mieltä Taina Lackmanin 
kanssa, että kaupungin ei itse pitäisi ryhtyä yrittäjäksi. Riittää kun hoi-
taa lakisääteiset velvoitteensa.

KERTTU KERÄNEN