KLARA WAPPEN MED KRANAVATTEN!

KLARA WAPPEN MED KRANAVATTEN!

Sovitak näi: Tän wappun ei sit ryypät. Juttuha o simmone, ettei juhlatunnelma ain tartte ryyppämist. Voi pittä muutenki hauska: juara simaa ja kaffet ja muistella mennei simmotte muute vaa, vai kui?

Jos KUITENKI ryypätä, niin ryypätä iha vähä vaa. Oteta korkentas yhre tai kahre ja maistella niit hittaste niinku herrasmiähe. Sit voira otta vaik jottai viini, ettei ain kossu tai votka kauhioi määri.

Jos KUITENKI ryypätän paljo, niin ei ainaka ruvet laulama. Se on simmost ku juavuksis oleva ihmine laula, nii ei sitä miälelläs kuuntel. Eli ei sit laulet, olla juavuksis vaa.

Jos KUITENKI ruveta laulama juavuksis, niin ei laulet mittä härskei värssyi. Ei se loppuje lopuks ol mittä hauska, et ain tartte olla nii härski, voi sitä juavuksis olla siivostenki.

Jos KUITENKI lauleta härskei värssyi, niin ei laulet niin kovi, et joku naapuri tai isäntä tule valittama.

Jos KUITENKI tulla valittama, niin pyyretä silt vaa iha kiltiste antteks, eikä ruvet tappelema.

Mut jos KUITENKI ruveta tappelema, nii tapella simmottis iha vähä vaa, ettei tul mittä yleist mellakka.

Mut jos KUITENKI tulee simmone yleismellakka, niin lähretä aikonas pakko, ettei koko viikoloppu men iham piäle.

Jos koko viikolopp KUITENKI menee iham piäle, niin ei sit ryypät ens wappuna yhtä! VAI KUI?

- Edellinen oli roskapostin helmiä, ei minun eikä Heli Laaksosen päästä. Joka tapauksessa: Klara Wappen med kranavatten!

Tulossa:: KARJALOHJAN KIRKKOTALLIT

Olen kirjoittanut Tuomo Tukkisen kanssa artikkelin
Karjalohjan kirkkotalleista Kirkhakkiseen, joka on
Lohjan alueen kotiseutulehti. Se ilmestyy kesäkuun 
alussa. Lisään artikkelin myöhemmin tähän blogiini.

Kirkkotalliperinne alkoi jo keskiajalla ja tuli meille 
todennäköisesti Ruotsista, jossa talleja oli joka kirkon 
ympärillä. Meillä niitä rakennettiin lähinnä länsiranni-
kolle ja Pohjanmaalle ja siksi on mielenkiintoista, että 
niitä oli näinkin sisämaassa. Karjalohjalla talleja  oli  
alun perin kuusi ja viimenenkin purettiin 1970-luvulla. 

Purkutoimet alkavat. Kuva: Tauno Puputti

KONFOIJARIT JOUKOSSAMME. (Pöytälaatikkoon) Helmik. 2015

PRKL! Meidän rapun hissistä on kadonnut jakkara! Se oli tuiki tärkeä niille

asukkaille, jotka juuri ja juuri olivat jaksaneet raahautua kaupungilta ko-

tiin, ehkä juuri sillä tiedolla, että pääsee hississä istumaan. Hissin jakka-

ralle saattoi myös laskea 20 kiloa painavat ruokaostokset ja tarkastella 

punaisia painaumia käsissä hissimatkan ajan. Simo-katti  on myös tottunut 

hissinkäyttäjä. Se koikkelehtii aina itse rappuja pitkin neljännestä kerrok-

sesta alas, mutta ylös meno hissillä on itsestään selvää. Nyt hän katsoo 

minua joka hissimatkalla syyttävästi, missä on jakkara? Oletko piilottanut 

sen? Simolla oli tapana hypätä heti jakkaralle pesemään itseään tai katse-

lemaan hissin takaseinän ikkunasta, kun kerrokset vilahtivat ohi. Tai ei 

ne mitään vilahtaneet, meidän talon viipalehissi on maailman hitain.

Hissijakkaran teki 1990-luvun lopulla Tillanderin pappa, 90v. Hänellä lie-

nee ollut autotallissaan pieni puutyö­nurkkaus, jossa oli sahat ja höylät ja 

muut tarvittavat vekottimett.  Pappa teki jakkaraan myös puiset kahvat 

molemmille sivuille ja kun se oli puu­valmis, hän petsasi sen ruskealla läpi-

kuultavalla puuöljyllä. Lopputulos oli kerrassaan kaunis!

Jakkara oli tarkoitettu Iida-vaimolle, joka oli myös melko iäkäs ja hyvin 

sairas. Iida pääsi päivittäin ulos juuri hissin ja jakkaran avulla. Ulkona

pappa nosti hänelle pyöräkellarista ­tuolin etupihan seinustalle. Siinä Iida 

istuskeli kesäaikaan tunnin tai puolitoista ja jutusteli liikkeellä olevien 

naapureiden kanssa maailman me­nos­ta. Etupihalla oli varjoisaa ja kuiten-

kin lämmintä ja vasta ilta-auringon säteet paistoivat sinne suoraan.

Tillanderien jälkeen jakkaran oli tarkoitus jäädä hissiin ikiaikaisesti mui-

den asukkaiden avuksi ja iloksi. Ainakin kerran se joutui muuttokuormaan, 

kun se oli lastauksen ajaksi nostettu käytävään ja muuttomiehet luulivat 

sen olevan muuttotavaraa. Parin päivän päästä muuttajat palauttivat sen. 

Nyt sitä ei ole palautettu. Jakkara kuuluu meidän talon hissiin aina maail-

man tappiin saakka!

Samaan aikaan hissijakkaran myötä hävisi toisenkin rapun hissituoli, par-

haillaan ikkunaremonttia tekevien työmiesten suojamatto, lattiaharja ja 

rikkalapio ja pari polyuretaaniruiskua. Kenties muutakin.

Vuosi sitten vohkittiin käyttämästäni uimahallista hiustenkuivaaja. Kun 

tilalle tuotiin uusi, sekin kelpasi. Kun uimahallin väki keksi kiinnittää kui-

vaajan johdon ruuveilla seinään, laite pysyi paikoillaan.  Herttoniemen 

terveysasemalla oli koppi asiakkaille verenpainemittausta varten. Saman-

lainen ruuvikiinnitys piti tehdä sielläkin. Ei ole tiedossani, montako veren-

painemittaria ehdittiin viedä, mutta sanotaan että muutama.

Mistä tämä epärehellisyys, vähäarvoisten esineiden varastelu ja näpistely 

johtuu?  Niillä ei voro todellakaan pääse rikastumaan, mutta kiusaa siinä 

syntyy.  Tämmöisille nilkeille on Lohjan seudulla oma nimitys: konfoijari. 

Eeva Joenpellon kirjassa Vetää kaikista ovista konfoijari luon­neh­ditaan 

näin: ”…se on semmoinen vähän halveksittava ihminen, joka näpistelee tai 

ottaa jotain pientä,  kun tilaisuus tulee. Sen verran kuin jaksaa kantaa, 

jotain pientä. Varas, tavallaan, mutta ei mikään suuri varas …”  Ymmär-

ryksen puute ja kyky erottaa omat ja toisten tavarat näyttää puuttuvan  

täysin. Tulee mieleen, onko tämä osoitus äskettäin todetusta suomalaisten älykkyysosamäärän laskusta?

KEPA KIITTÄÄ

Tässä viimeinen kolumnini Länsi-Uusimaassa. Lehti uudistuu ja muuttuu
tabloid-kokoon ja samalla poistuvat kolumnistien palstat. Olen kirjoittanut
lehteen vuodesta 2009 lähtien vuorotellen Jukka Keiteleen, Tarmo Ropposen 
ja Heli Ilaskarin kanssa. Myös Johannes Koroman kirjoituksia on ollut lehdessä
lähes viikottain.
     Ensimmäiset kolumnit 2009 - 2012 julkaisin omakustanteena nimellä Pata-
luha ja umpimähkä. Samanniminen kolumni on ollut kaikkien aikojen suosituin 
ja luetuin. Kirjan painos on käytännöllisesti katsoen loppu. Vuosien 2013-2015 
kolumnit ilmestyvät viimeistään syksyllä. Sitten ovat kaikki 136 kolumnia kan-
sissa. Lukijoita blogissani on neljä ja katselukertoja tähän mennessä 8870. 
Lukijoita toivoisin olleen enemmän.

KIITOS JA KUMARRUS LUKIJOILLENI KOMMENTEISTA, 

NIITÄ JOKAINEN KIRJOITTAJA KAIPAA!

.

Hiukan haikeana   Kepa

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI. Länsi-Uusimaa 6.3.2015

Kevät keikkuen tulevi sanos Valgreeni ja lensi persiilleen! Liukastuivat-
ko karjalohjalaiset kuntaliitoksessa? Miten idea kuntaliitoksesta Lohjaan 
saatiin aikoinaan läpi? Mitkä ovat hyödyt, joita siitä on tullut? Pätkä ke-
vyen liikenteen väylää? Ei heti juolahda muuta mieleen. Pelkästään kun-
nan­toimiston siirto Lohjalle oli heikennys. Palveluja karsitaan, vaikka 
niillä piti olla viiden vuoden suoja liittymisestä lähtien. Saaren koulu on 
lopetettu, rakennustarkastajan vastaanotto siirretty Monkolaan ja pal-
velupisteen siirto kirjastoon on vireillä. Jos näin käy, esimerkiksi Tupa-
lan ruokalippujen osto merkit­see taksikyytiä kirjastoon eli 8 € yhteen 
suuntaan. Luontevinta olisi lippujen myynti Tupalassa. Kassan käyttöön-
otto siellä ei ole lain­vastaista.

     Kuntalaiset joutuvat käyttämään paljon aikaa ja energiaa puolus­ta-

essaan palvelujaan. Mutta kuinka monta miestyövuotta onkaan virka-
mieskunta kuluttanut palavereissa ja työpöytiensä äärellä mahdotto-
mien suunni­telmien laatimiseen?

     Kuntalaisille järjestettiin 2014 palveluverkkokysely. Palveluverkko- 

ja organisaatiotyöryhmä käsit­telee parinkymmenen eri palveluverkon uudistussuunnitelmat. Esitykset koulu-, terveys­keskus- ja kirjastover-

koista on jo tehty, esitykset muiden palveluiden osalta valmistuvat 

maaliskuun aikana. Käsittely jatkuu lautakunnissa, uudelleen palvelu-

verkko- ja organisaatiotyöryhmässä ja menee sitten tiedoksi kaupun­gin-

hallitukselle. Valtuustoseminaari verkko­uudistuksista on 22.5.

     Tärkeimmät kunnan palvelut asukkailleen ovat koulut, terveys­kes-
kus ja kirjasto. Palvelujen uudistaminen on synonyymi lopetuksille ja 
supistamisille, vaikka kantava idea pitäisi olla palvelujen parantaminen. 

”Uudis­tuksista” seuraa usein itseään ruokkiva huonon kehityksen spiraa-

li, joka vaikuttaa muillekin aloille. Esim. neuvolaverkon supistus edel-

      Koulu­työryhmän tavoitteena ”…on koululaisten tasapuolinen koh-
telu, oppimisympäristön laatu unoh­tamatta henkilökuntaa.” Kouluverk-
koa väitetään selvitetyn psykologisten ja sosiaalisten näkökul­mien sekä 

taloudel­listen faktojen kautta. Näyttää siltä, että perusteena ovat 

vain talou­delliset faktat. Lopetuslistalla on viimei­nenkin Karjalohjan 

koulu ja yhdeksän muuta. Työryhmä tekee syksyllä kuulemiskierros-

ten jälkeen omat ehdo­tuksensa kouluverkon kattavuuteen, kannat­-

tavuuteen ja säästökohteisiin. Ehkä silloin on ehditty ottaa mukaan 

sosiaaliset ja psykologiset näkökulmat. Kun lapsista on kysymys, rahaa 

pitäisi ajatella viimeksi.

     Koululaisten tasapuolisuus: jo koulu­matkat ovat eri pituisia, toiset tarvit-
sevat koulukuljetuksia ja toiset eivät. Eka- ja tokaluokka­laisten koulupäivä 
on lyhin ja juuri heille tulisi pisimmät koulu­kyytien odotusajat. Onko 
laskelmissa otettu huomioon näiden lasten iltapäivähoito? Pienten kou-
lu­laisten koulun on parasta sijaita lähellä kotia. ”Lasten ei pidä joutua 
tutustumaan isompien koulujen lieveilmiöihin ja isompien kiusatta­vak-
si”, sanovat Asemanpellon koulun puolustajat. Tämä pätee Karjalohjal-
lakin. Yläkoululaisten ruotsinope­tukseen ei myöskään kannata siirroissa 
vedota, kuljetetaan opettaja paikalle!     
     Lautakunnan luopuminen 100 oppilaan rajasta oli viisasta. Sammatti-
laisten kanssa voisi myös ajatella yläkoulun osalta yhteistyötä, toimihan
se kunnallisen keskikoulun aikaankin.
     Karjalohjan aluetoimikunta on selkeästi perustellut 29.1. muistios-
saan koulun, mutta myös muiden palve­luiden säilyttämisen tärkeyden
Karjalohjalla. Lisäksi joka virkamiehellä tulisi olla Lohjan kartta. Siitä 
selviää yhdellä vilkaisulla, että Karjalohjalla, joka on järven takana ja 
30 kilometrin päässä keskustasta, on oltava muun muassa oma koulu, 
kirjasto ja terveyskeskus.

PS. Tämä on 136. kolumnini. Uudet tuulet puhaltavat, lehti uudistuu ja kolumnit jäävät pois. 
Toivotan hyvää menestystä Länskärille edelleenkin ja  kiitän lukijoitani sekä risuista että 
ruusuista!  

YKSIN OOT SINÄ IHMINEN. Länsi-Uusimaa 20.2.2015

Kuvittele, että olisit pieni tyttö eikä kukaan koulutovereistasi kut-

suisi sinua syntymäpäivilleen. Eikä kukaan tulisi, kun itse pidät 

syntymäpäivät ja olet lähettänyt pinon itse tekemiäsi kutsukort-

teja. Miten paljon pahaa mieltä ja surua, kenties ikuisia traumoja 

lapsen mielessä se aiheuttaakaan. Kysymys on kiusaamisesta, jonka 

syy voi olla ehkä väärän väriset vaatteet, ujous, puhe­vika, naama

ym. Joskus kiusaamista tapahtuu ilman syytä, jos joukon kingi niin 

päättää. Kaiken lisäksi yksinäinen hakee syytä itsestään, miettii, 

miksei ”kelpaa kenellekään”. Kiusaamisen kohde eristäytyy eikä 

helposti luota kehenkään myöhemminkään.

Opiskelijat voivat tuntea yksinäisyyttä muutettuaan pois kotoa uu-

delle paikkakunnalle. Omaiset jäävät eikä uusia ystäviä heti löydy. 

Opiskelijaelämään liittyy usein alkoholihuuruista bilettämistä. Jos ei 

halua alko­holipitoisia juomia, jää helposti yksin. Eronneiden ystävät 

jäävät puolison ystäviksi. Vanhukset kotonaan tai laitoksissa tuntevat 

yksinäisyyden kenties muita voimakkaammin, kun puoliso ja ystävät 

ympäriltä kuolevat pois. Omaisten tai läheisten ihmisten puuttumisen 

tuottamaa yksinäisyyttä nimitetään sosiaaliseksi yksi­näi­syydeksi. Se

on erityisen päälle­käyvää jouluina, joka on perinteisesti perheiden 

keskinäistä aikaa. Silloin ei ulkopuolisia kaivata. Kaupungissa yksinäi-

syys voi saada huikeat mittasuhteet, kun ihmisiä kuitenkin on, ne vain 

kulkevat ohi. Moni tuntee, ettei hänellä ole yhtään ystävää.

Ihmiset ovat erilaisia, on ujoja ja seurallisia, ulospäin suuntautuvia. 

Kaikki tuntevat yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Toiset eivät 

tunne sitä haitaksi lainkaan, vaan se on heille voimavara. Monet naut_

tivat perhe-elämästä, toiset omissa oloissaan elämisestä ja kaikkea 

siltä väliltä. Meitä on joka lähtöön. Olisikin hyväksyttävä itsensä sellai-

sena kuin on. Sitä paitsi sosiaalisuutta voi harjoitella.

Suomessa on yli miljoona yksinelävää. Heistä jo nyt kolmannes on yli 

65-vuotiaita. Jos vanhuksen liikunta­kyky heikkenee ja haittaa lopulta 

harrastuksissa käymistä, hän jää neljän seinän sisälle. Hän on silloin ko-

konaan sen va­rassa, käykö kukaan hänen luonaan. Moni vanhus tuntee 

kroonista yksinäi­syyttä, ja valittelee, ettei ”tänäänkään ketään ei tä-

näänkään käynyt” tai että ”kukaan ei koko päivänä soittanut”, vaikka 

hoitajia olisi käynyt päivän mittaan useitakin. Usein omaisten on vai-

kea pitkien välimatkojen ja työssä käynnin vuoksi käydäkään päivittäin.

Ja niinpä vanhukselle syntyy tunne, että kukaan ei käynyt. Moni kodin-

hoitaja huiskii työlistan läpi kymmenes­sä minuutissa eikä heillä ole 

aikaa rupatella. Seuraavat mummot ja vaarit odottavat. Mitä tekee 

neuvokas vanhus silloin? Hän ”ostaa” juttuseuraa, varaa esimerkiksi 

ajan lääkärille tai palkkaa siivoojan, jos on varaa.

Mitä me voimme tehdä? Voimme osaltamme huolehtia siitä, ettei ke-

tään kiusata eikä yksikään nuori syrjäydy, sillä se tulee ajan mittaan 

valtiolle todella kalliiksi. Jos mahdollista annamme aikaamme omaisil-

lemme, erityisesti vanhuksille, jotka vielä ovat elossa. Pidämme huol-

ta toisistamme!

VIRKANIMITYKSIÄ. Länsi-Uusimaa 6.2.2015

Työ- ja elinkeinoministeriön ministeri ja kansliapäällikkö jättävät 

molemmat laivan tänä vuonna. Kansliapäällikkö Erkki Virtanen lähtee 

eläkkeelle 1.10., ja ministeri Jan Vapaavuorenkin lähtö Euroopan In-

vestointipankkiin on melko varma. Suomen hallitus saa tänä vuonna 

nimittää pankille johta­jan. Vapaavuoren mahdollinen lähtö ei ole 

herättänyt ollenkaan niin myrkyllisiä kannan­ottoja kuin Kataisen 

lähtö EU:n parlament­tiin. Eikä kannata olla huolissaan TEM:istä, 

hallitus vaihtuu joka tapauksessa ja sijaiset ja erinomai­set virka-

miehet hoitavat asiat.

Kansliapäällikön paikan hakijoita on kaikkiaan 22. mm. Taina Susi-

luoto TEM:stä, vahva hakija on valtioneuvoston kanslian valtiosih-

teeri Olli-Pekka Heinonen, pääministerien Jyrki Kataisen ja Alexan-

der Stubbin valtio­sihteeri, entinen kansanedustaja, opetusministeri 

ja viestintäministeri ja olisi nyt jäämässä ilman virkaa. Sonera teki 

hänen ministerikaudellaan Suomen taloushistorian suurimman tap-

pion, yli 4.3 miljardia euroa maksaneella matkapuhelinverkko- eli 

umts-hankkeella. Jos ne rahat olisivat 50 euron seteleinä sadan kap-

paleen nipuissa, pino yltäisi melkein Mount Everestin huipulle. 

- Sonera-kohun johdosta Heinonen kantoi poliittisen vastuun, erosi 

ja siirtyi Yleisradioon suomenkielisten TV-ohjelmien johtajaksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan Sonera-selvityksestä kävi ilmi, ettei 

Lipposen II hallitus eivätkä virkamiehet olleet rikkoneet lakia. Veron-

maksajien rahaa ehti silti palaa 25-30 miljardia markkaa. Nikulan 

mukaan Soneran hallituksella oli päätösvalta ja valtion edustaja 

Soneran hallituksessa oli vastuussa vain kaikille osakkeenomistajille 

eikä valtiolle. Sonera-kohu osoitti, miten vaikeaa on omistajaohjaus 

pörssinoteeratussa valtionyhtiössä.

Jotkut uskovat, että Vapaavuoren nimittämisestä seuraa sosialidemo-

kraattien vuoro saada korkea virka. Se olisi kauppa ja mahdollisesti 

poliittinen nimitys. Eero Murto, Helsingin ja Turun yliopis­tojen yleisen 

valtio-opin dosentti ja TEM:n budjettineuvos julkaisi loppuvuodesta 

kirjan Virkamies­valtaa, jossa hän pitää mah­dollisena, että poliittisis-

sa nimityksissä rikotaan perustuslakia. Perustus­lain mukaan hakijoita 

on kohdeltava yhdenvertaisesti. Poliittisista nimityksistä tuskin pääs-

tään, koska jokainen hallitus vuorollaan on luvannut, ettei niitä enää 

tehdä ja sitten käytäntö on muuta.

Mari Kiviniemi sai syksyllä parin vuoden varapääsihteerin pestin OECD:

ssä. On ihan hyvä, että meillä on korkeita virkamiehiä Euroopassa ai-

nakin muistuttamassa olemassa olostamme. Olen silti aina ihmetellyt 

OECD:n tarpeellisuutta ja kuinka välttämätöntä Suomen on kuulua sii-

hen. Se kun on sellai­nen rikkaiden maiden herrakerho. Meillä on useita 

hyviä tutkimus­laitoksia, tarvitsee vain tilata muiden maiden aineistot, 

jos halutaan tehdä maiden välisiä vertailuja. Nykyään OECD on laajen-

tunut lähes kaikille talouden ja yhteiskunnan aloille.

Vierastin OECD:tä alun perin siksi, että sitä kautta voitiin kierrättää 

jokin asia, joka haluttiin Suo­messa muuttaa; asia meni paremmin 

OECD:n suosituksena läpi. Maaraportitkin tehtiin ennen itse ja lähe-

tettiin OECD:hen. Raportti palasi vähän ajan kuluttua OECD:n kansissa 

tekijöilleen lausunnol­le. Jos pää­tös­­­vallan siirtymistä EU:lle pelätään, 

kannattaisikohan pitää silmällä myös OECD:tä?

OECD:n viime vuoden budjetti oli 350 milj.euroa. Suomen jäsenmaksu 

2013 oli noin kolme milj.­euroa, lisäksi erillisen OECD-edustuston kulut 

Pariisissa. Eikö filiaali Suomen Ranskan lähetystön yhtey­dessä riittäisi?  

Koko ajanhan tässä säästetään ja leikataan muutenkin.