PANKIT LUUPIN ALLE. Länsi-Uusimaa 6.4.2012

Meillä on Suomen Pankki, pankkien pankki ja tavallisia pankkeja. Nämä
poikkeavat toisistaan yhtiö­muotonsa puolesta; on liikepankkeja, osuus-
pankkeja ja säästöpankkeja. Viime vuosina pankit ovat kehitty­neet moni-
puolisiksi kiinteistö-, vakuutus- ja rahatavarataloiksi, joissa tavallinen
asiakas vain sotkee lattiat.

Kun pankkitiskillä käteisellä maksetun laskun palvelumaksu nousi jopa

seitsemään euroon, väki oppi äkkiä maksamaan laskunsa pankin lämpö-

kaapin maksupäätteellä. Ja kun ihmiset tottuivat maksupäätteisiin,

pitikin jo siirtyä verkkopankkiin. Verkkopankin kautta asiointi on ollut

kone- ja ohjelmistohankintoja lukuun ottamatta maksutonta, toistaiseksi.

 
Suoravelotus oli mainio parannus huonomuistisille ja ilman tietokonetta

sinnit­televille. Nyt pankit aikovat ryhtyä perimään korvausta suoravelo-

tuksen ennakkoilmoituksesta. Suoravelotuksesta ollaan kuitenkin hankkiu-

tumassa eroon viimeistään 2014. Paperilaskut korvataan e-laskulla, jotka

las­kut­taja lähettää asiakkaan verkkopankkiin hyväksyttä­väksi. Taustalla

on Suomen liittyminen yhtenäi­seen euromaksualueeseen (SEPA). Viimeis-

tään silloin pitäisi kaikilla olla tietokone, Internetyhteys ja verkkopankki-

tunnus.

Muutama päivä sitten Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry ja Kuluttaja-

liitto luovuttivat edus­kuntaryhmille adressin, jossa oli 23 529 nimeä.

Adressilla vaadittiin  pankeilta kohtuuhintaisia peruspalveluita pienituloi-

sille, erityisesti pienituloisille eläkeläisille, joilla ei ole mahdollisuuksia

hankkia tietokonetta ja/tai kykyä asioida verkossa. Myös muutama pank-

kikonttori syrjäseuduilla olisi hyvä säilyttää. Muutoin moni ikäihminen

on pulassa.

rkiasioiden hoito on niin sidoksissa pankkitoimintaan, että ilman pank-

kia ei voi tulla toimeen. Juuri kun on aikonut ryhtyä käyttämään entistä

enemmän käteistä, käy ilmi, ettei käteisellä ehkä voikaan maksaa. Esi-

merkiksi yksi bussiyhtiö on jo ilmoittanut tällaisesta muutosaikeesta.

Käteistä on saanut nostaa korvauksetta pankkiautomaateista, paitsi

Euro Cash Finlandin Nosto-automaateista. Nosto sieltä voi tulla kalliiksi,

kalleimmillaan jopa 12% nostettavasta summasta. Näitä Nosto-auto-

maatteja on jo yli 40 ja ne sijaitsevat yleensä R-kioskeilla. Nosto Otto-

automaa­teista on maksutonta, mutta niiden määrää vähennetään

jatkuvasti.

Pankeista ei oikein voi erota. On mahdotonta palata aikaan, jolloin

henkilökunnan palkkarahat jaettiin työpaikoilla henkilökohtaisesti.

Nyt palkat ja eläkkeet tupsahtavat pankkitilille ja sähkö­laskut, puhelin-

laskut, vakuutusmaksut jne. on kierrätettävä pankin kautta.

Pankkien palvelumaksupolitiikkaa kannattaa seurata. Jos oma pank-

kini ottaa käyttöön jonkin uuden lisämaksun, pankin vaihto voi olla

paras mielenilmaisu. Nehän eivät tee sitä yhtä aikaa. Jos  nostosta

omalta tililtä joutuu maksamaan, se on jo asiakkaan pilkkaamista.

- Kaikki eivät kuitenkaan voi vaihtaa pankkia. Esi­merkiksi henkilö,

jolla on lainaa, on lainapankkinsa lieassa.

Vielä pari sanaa pankkien hallituksista. On outoa, että Björn Wahlroos

on useiden isojen yritysten hallitusten puheenjohtaja, erityisesti sekä

Nordeassa että Sampo Oyj:ssä. Noin se varmaan lain mukaan menee,

mutta onko laki oikein? Eivätkö nämä yhtiöt kilpaile keskenään?

Ja vaikka raha ei tunne kotimaata, asiakas saattaa olla isänmaallinen

vanhasta muistista. Esimerkiksi Sampo Pankin emoyhtiön Danske Bankin 
pääkonttori on Kööpenhaminassa, Nordean Tukholmassa, Aktian ja OKOn
Hel­sin­gissä, Ålandsbankenin Maarianhaminassa ja Länsi-Uudenmaan Sääs-
töpankin Lohjalla. Mietti­käämme sitä.

KERTTU KERÄNEN

VUOKRATYÖ - AHNE VÄLISTÄVETO. Länsi-Uusimaa 23.3.2012

Finnair, sinivalkoinen ylpeytemme on ollut mediassa lähes joka päivä. Kansa-
laisia närästää toimitusjohtajan saama allekirjoituspalkkio ja asuntokauppa
sekä palkkiot 18 johtajalle ja avain­henkilölle, jotta he pysyisivät talossa.
Samanaikaisesti Finnair on edellyttänyt talousvaikeuksien vuoksi työntekijöiltä
palkkojen alentamista, mihin nämä ovatkin suostuneet. Ulkomaisten lento-
emäntien palkkaaminen, Catering-toimintojen ja matkalaukkujen käsittelyn
ulkoistaminen eivät myöskään ole parantaneet ilmapiiriä.

Lisää Jobinpostia: Finnair tiedotti 12.3., että se alkaa vuokrata ulkopuolista matkustamohenkilö­kuntaa, useita kymmeniä työntekijöitä jo ensi kesänä.

Sopimus on pidempiaikainen ja sillä katsotaan muutenkin, kuinka paljon

Finnair voi hyödyntää sitä poissaolojen ja ruuhkahuippujen paikkaamiseen.

Vuokratyövoiman käyttö Suomessa on vielä suhteellisen pientä, vain parisen

prosenttia koko työvoimasta. Nyt käyttö on kasvamaan päin. Henkilövuok-

rausta harjoittavat yleensä isot yritykset, joissa on henkilöstöjohtaja, jopa henkilöstöosasto. Näiden palkka ei pienene, vaikka ulkoistaisi­vatkin työ-

voiman rekrytoinnin henkilöstöpalveluyritykselle. Vuokraus siis tulee kalliim-

maksi, koska vuokrafirma ei palvele ilmaiseksi ja vuokratyöntekijälle on mak-

settava samansuuruista palkkaa kuin muillekin.

Ihmisten vuokraaminen - onneksi ei myyminen – kuulostaa kammottavalta.

Ei ihminen saisi olla kauppatavaraa. Asioilla on usein kaksi puolta. Opiskeli-

joille sopii mainiosti tehdä silloin tällöin keikkaa opintojen rahoittamiseksi.

Ravintola-alalla on suuri vaihtuvuus sekä yrittäjien että työntekijöiden kes-

kuudessa. Uuden henkilön palkkaaminen on aina työlästä, kun hakemuksia

saattaa tulla kymmenittäin. Niiden läpikäynti, yhteenveto ja vertailu vie-

vät aikaa.

Vuokratyön käytössä on kuitenkin ongelmia, joita on yritetty ratkaista

vuosikausia. Valtaosa vuokratyöntekijöistä on määräaikaisia. Heidän työterveydenhuollostaan vastaa vuokrafirma. Kun työntekijä sairastuu

tai tulee vaikkapa raskaaksi, palvelun ostanut yritys voi ilmoittaa vuokra-

yri­tykselle, ettei työntekijää enää tarvita. Tai vuokrattu työntekijä on s

aattanut työskennellä samalla työpaikalla vuosia, mutta työsuhdetta ei

ole vakinaistettu. Työnantaja saattaisi palkatakin, mutta sopimus vuokra-

firman kanssa edellyttää rekrytointimaksua. Vuokratyöntekijän ja vuokra-

yrityksen välistä suhdetta koskee yleinen kilpailukieltosääntö, mikä se-

kään ei edistä uuden, pysyvän työpai­kan saantia. Työ- ja elinkeinominis-

teriön vuokratyöopas on välttämätön pätkätöihin joutuneelle.

Oma lukunsa on, kun esimerkiksi Tallinnassa sijaitseva vuokratyöyritys

toimittaa rakennus- ym. miehiä Suomeen, jopa Helsingin kaupungin työ-

maille. Kukaan ei tiedä millaista palkkaa tälle työvoimalle maksetaan.

Kuntien lääkäripulaa käytetään myös hyväksi. Terveydenhuollon palvelun-

tuottajat ry ylläpitää vuokralääkärijärjestelmää. Lääkärikunta voisi itse

ryhdistäytyä, luopua vuokratyöstä ja kääntää selkänsä välittäjille. Selvi-

tysten mukaan vuokratyö ei ole tuonut terveydenhuoltoomme tehokkuutta

eikä muutakaan hyvää.

Vuokratyövoiman välitys lienee varsin tuottoisaa. Suomen tunnetuimman henkilöstöyrityksen Eila­kaislan johtaja Tom Kaisla osti viime joulukuussa

useita miljoonia maksaneen Rysäkarin, joka on historiallisesti arvokas

sotilassaari Helsingin edustalla. Eikä mikään kari vaan lähes 10 ha:n saari.

Henkilöpalveluyritysten toiminta on toki laillista, mutta liikeidea eettisesti

epäilyttävä. Olisi parempi, jos yritykset työllistäisivät työntekijänsä suoraan

ilman välikäsiä tai julkisen työnväli­tyksen avulla. Kukin rikastukoon omalla

työllään.

KERTTU KERÄNEN

MAAILMAN VARANAPA JA MUITA OIVALLUKSIA. Länsi-Uusimaa 9.3.2012

MAAILMAN VARANAPA JA MUITA OIVALLUKSIA

Maailman varanapa sijaitsee Ylivieskasta Ouluun vievän tien varrella ja on

lähes 30 metriä korkea. Jos se olisi korkeampi, siinä pitäisi olla huipulla

valo lentoliikennettä varten. Monumentti on tehty graniitista ja runkona

on Rautaruukin kierresaumaputki. Monumentin on tehnyt taiteilija Ilkka-

Juhani Takalo-Eskola (s. 5.9.1937 Keminmaalla).

Takalo-Eskolan taidenäyttely on parhaillaan Lohjalla Galleria Juha Wik-

holmissa. Takalo-Eskola on äärimmäisen kiin­nostava taiteilija. Ensimmäiset

havaintoni hänestä olivat Lohjan kauppaoppilai­toksen saksantun­neilta 60-

luvun alussa. Hän ei vielä silloin ollut löytänyt taitelijaa itsestään, mutta

kirjoitti runoja ja opiskeli saksaa. Hän toimi parikymmentä vuotta vienti-

miehenä ja monenmoisissa konttorihom­missa, oman ilmaisunsa mukaan

”konttorirottana”. Runojen kirjoittaminen vaihtui maalaamiseen; kuva oli

sanaa tärkeämpi ilmaisukeino. 1970-luvulla hän kuului Elonkorjaajat-ryh-

mään, joka piti näyttelyitään J.O.Mallanderin Halvat Huvit galleriassa.

Siellä Takalo-Eskola piti ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1971. Hän oli

myös perustamassa 1980-luvulla Lohjan Taiteilija­seuraa ja osallistui vuo-

sittain sen näyttelyihin.

Takalo-Eskola on hyvin monipuolinen. Valokuvat, kollaasit ja performans-

sit alastomine ihmisineen ovat ravistelleet tabuja ja närkästyttäneet joi-

takin, mutta ei hän tahallaan pyri ärsyttämään. Hän filosofoi ja luennoi

taiteestaan ja teostensa synnystä, ja on pitänyt satoja taidenäyttelyä ym-

päri maailmaa: Euroopassa, Japanissa, Australiassa, Uudessa Seelannissa,

puhumattakaan  näyttelyistä kotimaassa.

Hänen maalauksensa ovat rohkeita, värikkäitä, joskus primitiivisiä, mys-

tisiä, naiveja, rajua tajun­nanvirtaa puhtaine väreineen. Useissa varhai-

semmissa ja uudemmissakin töissä on varmuuden vuoksi tekstiä, kuten

esimerkiksi ”SANON TALOUSELÄMÄN IRTI TODELLISUUDESTA. SYY: RAHAN

SYMBOLIARVON VÄÄRINKÄYTTÖ TAJUNTAA SUPISTAVANA VALLAN VÄLINEE-

NÄ”, tai ”HENGEN ASEVARUSTELUA IHMISARVON TUHOAMISKONEISTOJA

VASTAAN KIIHDYTETTÄVÄ”. Ja signeerauksena joskus pelkkä ”Juhani”.

Takalo-Eskolalla ei varsinaisesti ole taiteellista koulutusta. Hän opiskeli

saksaa yliopistossa, toimi opettajana ja muutaman vuoden Retretin joh-

tajana ja Hämeen läänin läänintaiteilijana. Tultuaan valituksi Outi Heiska-

selta kesken jääneeseen Kuvataideakatemian rehtorin virkaan, hän piti

virkaanastujais­esitelmänsä suoraan iholle maalatussa frakissa. Takalo-

Eskola on sekä Suomen Taidemaalariliiton että Kirjailijaliiton jäsen ja

saanut elämäntyöstään Ars Fennica palkinnon.

Luettelin yllä muutaman adjektiivin korvaamaan syvällisempiä ajatuksia

hänen töistään. Parasta kuitenkin siteerata tanskalaista Bent Peterseniä:

”…paradoksi, jonka olin kokenut olevan hänen omassa elämässään älyllis-

en taiteilijan, kuntourheilijan ja liikemiehen välillä …haihtui - olen ym-

märtänyt että hänen taiteensa ja kaikki mitä hän tekee on täysin sopu-

soinnussa hänen elämän­asenteensa ja elämänfilosofiansa kanssa”...

 ”Hänen elämäänsä kuuluu syvä yhteenkuuluvuuden tunne niin luonnon

kuin ympäröivän yhteiskunnan kanssa.” ..”Juhani on taiteilija, joka suo-

malaisen kulttuurinsa pohjalta on maailmankansalainen”.

Tavallinen katsoja tuntee itsensä taidenäyttelyssä monesti avuttomaksi.

Tulee ehkä pelko siitä, ettei ymmärrä, mitä taitelija on halunnut sanoa

pantuaan ilmiselvästi sielunsa näytille. Tulee tarve luokitella eikä osaa.

– Huoli on turha, riittää kun menee katsomaan avoimin mielin, ja antaa

mielleyhtymien ja intuitioiden tulla.

KERTTU KERÄNEN

SANOISTA TEKOIHIN JA ÄKKIÄ. Länsi-Uusimaa 10.2.2012

Uusi presidenttimme aikoo ottaa ykkösasiakseen nuorten syrjäytymisen
torjumisen. Hän on luvannut perustaa työryhmän selvittämään asiaa ja
keksimään ratkaisuja. Myös Tukikummit ry:n puheenjohtajana hän on
luvannut jatkaa. Säätiö tekee työtä lasten ja nuorten syrjäytymisen
ehkäise­miseksi. Suomessa on noin 50 000 syrjäytynyttä nuorta, joista
32 500 on sellaisia, jotka eivät ole töissä, työttöminä työnhakijoina,

opiskelemassa, armeijassa eivätkä edes eläkkeellä. Nuorten syrjäyty-
neisyyttä on tutkinut Pekka Myrskylä Tilastokeskuksesta (HS 2.2.).

 Syrjäytynyt henkilö ei osallistu täysipainoisesti yhteiskunnan toimintoi-
hin. Syrjäytyminen voi alkaa esimerkiksi jo koulussa kiusaamisesta tai
elämän muutosvaiheissa, koulun, työ- tai parisuhteen päättyessä. Se
voi alkaa koulutuspaikan puuttumisesta tai opintojen keskeytyessä.
Syrjäytymistä pahentaa alkoholisoituminen, mielen-terveysongelmat,
huumeiden käyttö. Pahimmassa tapauksessa syrjäytynyt on kaikin

tavoin huono-osainen, ja jos kavereita on, ne ovat toisia syrjäytyneitä.

Yksi tärkeimmistä syistä on työelämän ulkopuolisuus eli työttömyys ja
erityisesti pitkäaikais­työttömyys. Parikymmentä vuotta sitten oli vielä
tarjolla pelkän peruskoulun käyneille 800 000 työpaikkaa, nyt vain
340 000. Niissä ei kysytä koulutusta eikä ammattitaitoa, ja niistä
käydään kaikkein kovin kisa. Jotta pärjäisi paremmin, pitäisi olla am-
matti- tai korkea-asteen koulutus suoritettuna. Korkeakouluopintoja
edellyttävien työpaikkojenkin määrä on kaksinkertaistunut parissa
vuosikymmenessä.

Koulutuksellisen ulkopuolisuuden syntyyn vaikuttaa myös vanhempien
heikko koulutustaso ja kyky opastaa nuortaan. Se, että nuorella on
perhe, ja vaikka vain yksi vanhempi, torjuu syrjäytymistä. Oma-aloit-
teisuus ja asiakkaaksi hakeutuminen ovat tärkeitä nekin. Muissa pohjois-
maissa nuorilla on subjektiivinen oikeus toisen asteen koulutukseen.

 

Kannattaisi käydä koulut nuorena. Opiskelun uudelleen aloittaminen on
iso juttu myöhemmällä iällä. Sitä, että äskeisten presidentinvaaliehdok-
kaiden joukossa oli kaksikin opintonsa kesken jättänyttä, ei kannata
ottaa esimerkiksi. Hyväpalkkaisia virkoja ei politiikankaan piiristä löydy
kovin monelle.

Maahanmuuttajista tulee helposti syrjäytyneitä, sosiaalisesti ulkopuo-
lisia. Taloudellista ulkopuoli­suutta synnyttää tulojen pienuus, köyhyys.
Oikeudellinen ulkopuolisuus tarkoittaa tietämättömyyttä omista oikeuk-
sista ja velvollisuuksista ja siitä, mistä apua voi saada.

HS:ssa oli äskettäin lifestyle-juttu nuorukaisesta, joka eleli kotona, ei
opiskellut eikä ollut työ­elämässä. Hän teki vähän vapaaehtoistöitä ja
hoiti mummoaan. Hänen tulonsa olivat noin 700 euroa kuukaudessa ja
hän sanoi sen riittävän, oli tyytyväinen elämäänsä. Siltikään ei vastik-
keeton kansalaispalkka ole oikein. Ällistyttävää kehitystä on myös,
ettei vaimona oloa oikein arvosteta, mutta sosiaalitukien varassa elä-
minen on OK.
 

Syrjäytyminen on yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytynyt nuori ei ole
tuottava jäsen yhteis­kunnassa vaan kuluttaa palveluja, erilaisia sosi-
aalitukia, terveydenhuoltoa, jopa poliisia ja vankeinhoitoa. Yhden
syrjäytyneen nuoren elinaikanaan aiheuttamien ylimääräisten sosi-
aalikus­tannusten arvioidaan nousevan jo yli miljoonaan euroon.

 

Syrjäytymistä on jo tutkittu ja monia keinoja kokeiltu. Mm. sosiaali-
ja terveysministeriössä on meneillään viisi hanketta. Niinistön kaa-
vailema uusi työryhmä voi jättää selvitykset sikseen ja ryhtyä suo-
raan miettimään uusia keinoja syrjäytymisen estämiseksi.

KERTTU KERÄNEN

KUNNAT, HYVINVOINTIVALTION PERUSTA. Länsi-Uusimaa 27.1.2012

Tapahtui vuoto. Presidentinvaalien alla Suomen Kuvalehti sai käsiinsä valtio-

varainministeriössä laaditun kartan, jossa Suomen kunnat oli yhdistelty niin,

että jäljellä olisi vain 70 kuntaa. Sodassa, rakkaudessa ja vaaleissa ovat

kaikki keinot luvallisia?

Jo vuonna 1992 samaa kuntamäärää vaati Heikki S. von Hertzen, silloinen

sosiaali- ja terveysminis­teriön kansliapäällikkö. Kuntia oli tuolloin 460,

eli ehdotus oli vielä rankempi kuin nyt. Aikamoi­nen älämölö siitä silloin-

kin syntyi.

Vuonna 2003 Tampereen yliopiston tutkimuksessa esitettiin kuntien

lukumäärän puolittamista 237:ään. Toimiva itsenäinen kunta vaatisi

vähintään 8000 asukasta. Suurin vähennystarve oli Ahvenanmaalla.

Tutkimuksen pohjana olivat väkilukuennusteet, huoltosuhde, työ-

markkinat ja taloudellinen aktiivisuus.

Sen jälkeen useampikin taho on esittänyt lukumääräksi 150 kuntaa.

On julkistettu ”kuolevien kuntien” luetteloita, kehitelty kuntien

vertailemiseksi erityinen ”talousluku” ja tarjoiltu keppiä ja porkka-

naa. Ja aina on syntynyt poliittista kärhämää.

Kuntien määrä on kyllä vähentynyt. Vuonna 1886, Venäjän vallan

aikaan, kuntia oli kuutisensataa. Karjalan luovutuksessa jäi rajan

taakse 44 kuntaa. 1966 kuntia oli yhä 545. Seuraavana kymmen­-

vuotiskautena 1967-77 kuntaliitoksia tehtiin 63. Sitten tuli hiljai-

sempi kausi, mutta kymmenen viimeisen vuoden aikana kuntamäärä

väheni 112:lla, joista 90 vuonna 2009. Tänä vuonna ei yhdis­tymisiä

tapahdu ja vuonna 2013 on tiedossa vain Karjalohjan liittyminen

Lohjaan sekä Oulun, Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin

yhdistyminen, jolloin kuntamäärä vähenee viidellä. Nyt kuntia on

336, ja niissä keskimäärin 15 600 asukasta.

Pari esimerkkiä Euroopasta: Puolet EU:n kunnista on Ranskassa, eli

36 571 kuntaa. Asukkaita maassa on 64,4 miljoonaa ja kuntien kes-

kipinta-ala runsaat 14 km². Väestöltään suurin on yli kaksimiljoo-

nainen Pariisi, mutta on kuntia, joissa ei ole yhtään asukasta.

Näitä ensimmäisessä maailmansodassa tuhottuja kuntia on kuusi,

muutama yhden ja kahden asukkaan kuntakin löytyy.

Ruotsissa asukkaita on noin 8 miljoonaa. Alunperin siellä oli kuntia

2498, mutta vuonna 1952 niiden määrä karsittiin 1037:ään. Seuraava

uudistus vietiin läpi valtion päätöksellä 1969, jolloin kuntien luku-

määräksi tuli 278. Sen jälkeen luku on noussut kymmenellä kuntien

jakaantumisen vuoksi. Nykyään ruotsalaisessa kunnassa on keski-

määrin 30 000 asukasta.

 

Suomen kuntien talousongelmat johtuvat suureksi osaksi valtion

syytämistä velvoitteista. Niinpä kuntaliitosten pontimena ovat useim-

miten kustannussäästöt. Ei ole kunnollista tietoa, ovatko hyödyt

haittoja suuremmat. Kunnatkin ovat erilaisia lähtökohdiltaan. Voi

käydä niin, että kun ”kymppi tulee niin satanen menee”. Kunta-

liitossopimuksissa noudatetaan yleensä periaatetta, ettei ketään

irtisanota viiteen vuoteen, mikä on sinänsä hyvä. Tällöin henkilöstö-

säästöjen hyötyjä joudutaan odottelemaan. – Yksinkertaiselta kuu-

lostava keino olisi, jos valtio ottaisi hoitoonsa esimerkiksi koko

maan sairaanhoidon. Saattaisi hyvinkin olla, ettei kaikkia kuntal-

iitoksia tarvittaisi.

Kun taloudelliset arvot määräävät, kuntaliitosten muut haitat jäävät

vähemmälle huomiolle: Reuna-alueiden palveluja karsitaan, väli-

matkat kasvavat, liikenne lisääntyy. Reuna-alueilta voi olla vaikea

saada edustajia valtuustoon, osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet

vähenevät ja tiedon­kulku vaarantuu. Tällöin lähidemokratia tulisi

jotenkin turvata. Tähtäimessä pitäisi aina olla kuntalaisten tarpeet.

KERTTU KERÄNEN

TURBULENSSIA HALLINNOSSA. Länsi-Uusimaa 13.1.2012

Turbulenssia hallinnossa

Kirjailija Pekka Hiltunen (Vilpittömästi sinun) lomaili äskettäin Filippiineillä.

Siellä joulukuun ensimmäinen viikko on omistettu virkamiehille tarkoituksena

luoda näille arvostusta Viikko on perustettu 90-luvulla ja sitä vietetään koko

maassa. Ohjelmaan kuuluu usein jumalanpalvelus, kilpailuja ja kulkueita.

Riemastuttava ajatus! Vaikka tuskin se paljoakaan huvittaisi suomalaisia

virkamiehiä, joita viimei­set kymmenen vuotta on riepoteltu niin, että se

tuntuu jo kiusaamiselta. Ensin vain säästettiin, leikattiin juustohöylällä

vähän sieltä ja täältä, sitten aloitettiin alueellistaminen ja tuottavuus-

oh­jelma, aluehallinnon uudelleenorganisointi, alettiin ulkoistaa ja kilpai-

luttaa.

Valtion ja kuntien sanotaan aina toteuttaneen humaanimpaa henkilöstö-

politiikkaa kuin yksityinen sektori. ”Henkilöstö on avainasemassa” ja

”Valtion henkilöstö tekee oivallista työtä ja on osaltaan ollut vaikutta-

massa siihen, että Suomen julkinen sektori on arvioitu korkealle useissa

kansain­välisissä kilpailukykyarvioinneissa”, lausutaan valtiovarainminis-

teriön nettisivuilla. Kunkin viras­ton ja virkamiehen vastuulla on toimia

puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti. Virka­miehen käsi-

kirjassa ”Arvot ja etiikka” on suomalaisen virkamiehen lahjomattomuus

todettu yhdeksi tärkeimmistä arvoista.

Nykyään myös valtio voi irtisanoa. Ensin virkamies yritetään sijoittaa
vastaavaan työhön ja omalle työssä­käyntialueelle. Tämä on kirjattu
lakiin nykyisten alueellistamistoimien vuoksi.
 

Alueellistaminen alkoi 2000-luvun alussa. Aluepolitiikankaan nimissä ei

yksityisiä yrityksiä voida siirtää maakuntiin, joten siirretään sitten val-

tion laitoksia. Tavoitteena on siirtää 4000-8000 työ­paikkaa pääkaupunki-

seudun ulkopuolelle. Siirtymishaluja on harvalla ja perusteena on useim-

miten perheellisyys; puoliso jäisi todennäköisesti työttömäksi ja lasten

pitäisi sopeutua uuteen kou­luun. Ystävät ja harrastukset jäisivät. Niinpä siirtopaikkakunnalla on pitänyt palkata ja kouluttaa uutta henkilökuntaa

samalla kun muuttoon suostumattomille on pitänyt osoittaa uusi työ,

tai heidät on irtisanottu.

Esimerkiksi Poliisin tietohallintokeskus siirrettiin Rovaniemelle 2006.

Lähes koko henkilökunta vaihtui. Puolet uuden Maa­seutukeskuksen hen.

kilökunnasta kieltäytyi muuttamasta Seinäjoelle. Vastustus on ollut

kovaa Kuopioon siirrettävien Eviran (Elintarviketurvallisuusvirasto) ja

Fimean (Lääkealan turval­lisuus- ja kehittämiskeskus) tapauksissa.

Fimean siirrolle on annettu lisäaikaa vuoteen 2018.

Alueellistamisen tuloksia ei ole seurattu kunnolla. Moniko on siirtynyt

työnsä  perässä ja montako sijoitettu uudelleen? Tiedetään, että valtion

toimintamenot ja matkustaminen ovat lisään­tyneet. Kalleinta varmaan

on vuosikausien kaksoismiehitys.

Myös tuottavuusohjelma kuritti valtion henkilöstöä. Henkilökuntaa ei

saanut lisätä, vaikka tehtävät olisivat kasvaneet. Konsultteihin kyllä

riitti rahaa satoja tuhansia euroja. Ohjelman tuloksia arvioi­taessa

todettiin viideksi parhaaksi keinoksi: lisätään toimia, joiden avulla

henkilöstötarve pienenee. Ulkoistetaan tai yhtiöitetään toimintoja.

Pyritään vähentämään palvelutarvetta. Vähennetään hen­kilö­kuntaa

sieltä, missä tinkimisvaraa on. Ja paras viimeiseksi: vähennetään hen-

kilökuntaa, koska henkilökuntaa pitää vähentää! –Väki vähentyikin

5600:lla vuosina 2005-10 niin, että palvelutaso heikkeni. Ohjelma

lopetettiin ja perustettiin uudella nimellä tämän vuoden alusta.

Valtion aluehallintoa on murjottu pitkään: kihlakuntauudistus, hätä-

keskusuudistus, poliisipiirien supistaminen, ely-keskusten perusta-

minen jne. Uusin muutos on jo vireillä; ministeriöiden yhdistä­minen

yhdeksi virastoksi Ruotsin malliin. Välillä tarvittaisiin työrauhaa,

pieni breikki työpaikoille.

KERTTU KERÄNEN

UUDENVUODENKIRJEEN LUONNOS. Länsi-Uusimaa 30.12.2011

Ystäväni aloitti Joulukirjeiden kirjoittamisen omaisilleen ja ystävilleen

muutama vuosi sitten. Kirjeellä oli tilausta, kun komennukset työtehtäviin

veivät perheen välillä kauaskin kotomaasta. Joulukirjeessä tuli kerrotuksi

vuoden tärkeimmät kuulumiset ja tapahtumat. Idea tuntui hyvältä ja

niinpä minäkin otin käytännön omaksi.

Ennen joulua on kaikenlaisia kiireitä. Muutenkin on hyvä katsoa vuosi

loppuun ja kirjoittaa vasta Uudenvuodenkirje. Voihan sen luonnostella

jo vaikka juhannuksena ja päivittää pitkin vuotta. Minulla kirjoittaminen

jää lopputinkaan, mutta onneksi erinomainen allakkani on apuna.

Ensin käyn läpi maailmantapahtumia. Vuoden 2011 valtavat luonnon-
katastrofit alkoivat maalis­kuussa Japanin Sendain maanjäristyksellä
(8,9 Richteriä). Sitä seurannut tsunami tuhosi lähes 20 000 kotia, silto-
ja ja teitä, sähkö ja juomavesi loppuivat. Ihmisiä evakuoitiin puoli mil-
joonaa ja kuoli lähes 20 000. Tsunami aiheutti vakavan ydinonnettoä
muuden Fukushiman kolmessa reaktorissa, ja säteily ulottui ympäri
maapalloa. Ihmiset ivät vieläkään ole voineet palata koteihinsa.

 Myös Thaimaan ja Kiinan rankkasateet ja tulvat aiheuttivat aineellisten

vahinkojen lisäksi satojen ihmisten kuoleman, Filippiineillä tulvien uhri-

määrä on jo 1500. Sään ääri-ilmiöt olivat tuttuja Euroopassakin.

Arabimaailman kevät alkoi Tunisiassa katukauppiaan polttoitsemurhasta.

Kuohunta levisi muihinkin arabimaihin, kapinalliset halusivat vallan-
vaihtoa. Tunisiassa, Egyptissä ja Jemenissä vallanvaihto tapahtuikin,
mutta näyttää siltä, ettei se riitä. Libyassa kapinalliset taistelivat kuu-
kausia Gaddaffin joukkoja vastaan. Muammar Gaddafi löytyi lopulta, ei
maakuopasta kuten Irakin Saddam, vaan viemäriputkesta. Kuljetuksen
aikana Gaddafi kuoli, ja asiaa tutkitaan sotarikoksena. Syyrian tilanne
on muuttumassa sisällissodaksi. Nyt Arabiliiton tarkkailijat ovat vihdoin
paikalla.

Toukokuussa Osama bin Laden sai surmansa amerikkalaisten iskussa. Myös

Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong Il kuoli, ja kansalaiset surivat näyttä-

västi. – USAn taistelujoukot poistuivat Irakista 18.12. Sota tuli maksamaan

amerikkalaisille 196 milj.euroa päivässä, yht. 2,3 bilj.euroa ja 4500 soti-

lasta kuoli.

Euroopan uutisia hallitsee velkakriisi. Irlannin ja Portugalin ongelmien jäl-

keen Kreikka keikuttaa jo euroa, ratkaisua euron pelastamiseksi haetaan.

– 22.7. Anders Breivik tappoi autopommilla Oslossa kahdeksan henkilöä,
lähti sitten Utoyan saarelle ja ampui 69 nuorta. Breivik todettiin sittemmin

syyntakeettomaksi. - Hauskempi uutinen oli Britannian prinssi Williamin ja

Katen hulppeat häät 29.4.

Suomen tapahtumista kirjaan itseäni varten ainakin 17.4. pidettyjen
eduskuntavaalien tulokset. Äänestysprosentti oli 70,5 ja tulokset:
KOK 20,4 %, paikkoja 44, DP 19,1 (42), PS 19,1 (39), Kes 15,8 (35),
Vas 8,1 (16), Vihr 7,3 (10), RKP 4,3 (9), KD 4,0 (6). Vasta kesäkuun
puolivälissä Jyrki Katainen sai aikaan 6 puolueen hallituksen. Syksy
on sitten mennyt presidentinvaalien merkeissä. – Jääkiekon maail-
manmestaruus 2011 lienee noteerattava, kuten myös joulusää ja
Hannunpäivän myrsky.

Uudenvuodenkirjeen painopiste, henkilökohtainen osuus, alkaa veli
Reinon ja Miehen syntymä­päivistä, lastenlasten stipendeistä, Sofian
ylioppilasjuhlista, Peterin ripille pääsystä, Puujärvi­päivistä, luokka-
kokouksesta, matkoista ja muista tapahtumista. Hiukan pitää selos-
taa terveyden­tilaakin. Arvaavathan kaikki kuitenkin, että jotain
kremppaa aina on. Kun ei olla kaksvitosia.

Ja loppuun: Rauhallisen ja Onnellisen Uuden Vuoden toivotukset kaikille!

KERTTU KERÄNEN