KONFOIJARIT JOUKOSSAMME. (Pöytälaatikkoon) Helmik. 2015

PRKL! Meidän rapun hissistä on kadonnut jakkara! Se oli tuiki tärkeä niille

asukkaille, jotka juuri ja juuri olivat jaksaneet raahautua kaupungilta ko-

tiin, ehkä juuri sillä tiedolla, että pääsee hississä istumaan. Hissin jakka-

ralle saattoi myös laskea 20 kiloa painavat ruokaostokset ja tarkastella 

punaisia painaumia käsissä hissimatkan ajan. Simo-katti  on myös tottunut 

hissinkäyttäjä. Se koikkelehtii aina itse rappuja pitkin neljännestä kerrok-

sesta alas, mutta ylös meno hissillä on itsestään selvää. Nyt hän katsoo 

minua joka hissimatkalla syyttävästi, missä on jakkara? Oletko piilottanut 

sen? Simolla oli tapana hypätä heti jakkaralle pesemään itseään tai katse-

lemaan hissin takaseinän ikkunasta, kun kerrokset vilahtivat ohi. Tai ei 

ne mitään vilahtaneet, meidän talon viipalehissi on maailman hitain.

Hissijakkaran teki 1990-luvun lopulla Tillanderin pappa, 90v. Hänellä lie-

nee ollut autotallissaan pieni puutyö­nurkkaus, jossa oli sahat ja höylät ja 

muut tarvittavat vekottimett.  Pappa teki jakkaraan myös puiset kahvat 

molemmille sivuille ja kun se oli puu­valmis, hän petsasi sen ruskealla läpi-

kuultavalla puuöljyllä. Lopputulos oli kerrassaan kaunis!

Jakkara oli tarkoitettu Iida-vaimolle, joka oli myös melko iäkäs ja hyvin 

sairas. Iida pääsi päivittäin ulos juuri hissin ja jakkaran avulla. Ulkona

pappa nosti hänelle pyöräkellarista ­tuolin etupihan seinustalle. Siinä Iida 

istuskeli kesäaikaan tunnin tai puolitoista ja jutusteli liikkeellä olevien 

naapureiden kanssa maailman me­nos­ta. Etupihalla oli varjoisaa ja kuiten-

kin lämmintä ja vasta ilta-auringon säteet paistoivat sinne suoraan.

Tillanderien jälkeen jakkaran oli tarkoitus jäädä hissiin ikiaikaisesti mui-

den asukkaiden avuksi ja iloksi. Ainakin kerran se joutui muuttokuormaan, 

kun se oli lastauksen ajaksi nostettu käytävään ja muuttomiehet luulivat 

sen olevan muuttotavaraa. Parin päivän päästä muuttajat palauttivat sen. 

Nyt sitä ei ole palautettu. Jakkara kuuluu meidän talon hissiin aina maail-

man tappiin saakka!

Samaan aikaan hissijakkaran myötä hävisi toisenkin rapun hissituoli, par-

haillaan ikkunaremonttia tekevien työmiesten suojamatto, lattiaharja ja 

rikkalapio ja pari polyuretaaniruiskua. Kenties muutakin.

Vuosi sitten vohkittiin käyttämästäni uimahallista hiustenkuivaaja. Kun 

tilalle tuotiin uusi, sekin kelpasi. Kun uimahallin väki keksi kiinnittää kui-

vaajan johdon ruuveilla seinään, laite pysyi paikoillaan.  Herttoniemen 

terveysasemalla oli koppi asiakkaille verenpainemittausta varten. Saman-

lainen ruuvikiinnitys piti tehdä sielläkin. Ei ole tiedossani, montako veren-

painemittaria ehdittiin viedä, mutta sanotaan että muutama.

Mistä tämä epärehellisyys, vähäarvoisten esineiden varastelu ja näpistely 

johtuu?  Niillä ei voro todellakaan pääse rikastumaan, mutta kiusaa siinä 

syntyy.  Tämmöisille nilkeille on Lohjan seudulla oma nimitys: konfoijari. 

Eeva Joenpellon kirjassa Vetää kaikista ovista konfoijari luon­neh­ditaan 

näin: ”…se on semmoinen vähän halveksittava ihminen, joka näpistelee tai 

ottaa jotain pientä,  kun tilaisuus tulee. Sen verran kuin jaksaa kantaa, 

jotain pientä. Varas, tavallaan, mutta ei mikään suuri varas …”  Ymmär-

ryksen puute ja kyky erottaa omat ja toisten tavarat näyttää puuttuvan  

täysin. Tulee mieleen, onko tämä osoitus äskettäin todetusta suomalaisten älykkyysosamäärän laskusta?

KEPA KIITTÄÄ

Tässä viimeinen kolumnini Länsi-Uusimaassa. Lehti uudistuu ja muuttuu
tabloid-kokoon ja samalla poistuvat kolumnistien palstat. Olen kirjoittanut
lehteen vuodesta 2009 lähtien vuorotellen Jukka Keiteleen, Tarmo Ropposen 
ja Heli Ilaskarin kanssa. Myös Johannes Koroman kirjoituksia on ollut lehdessä
lähes viikottain.
     Ensimmäiset kolumnit 2009 - 2012 julkaisin omakustanteena nimellä Pata-
luha ja umpimähkä. Samanniminen kolumni on ollut kaikkien aikojen suosituin 
ja luetuin. Kirjan painos on käytännöllisesti katsoen loppu. Vuosien 2013-2015 
kolumnit ilmestyvät viimeistään syksyllä. Sitten ovat kaikki 136 kolumnia kan-
sissa. Lukijoita blogissani on neljä ja katselukertoja tähän mennessä 8870. 
Lukijoita toivoisin olleen enemmän.

KIITOS JA KUMARRUS LUKIJOILLENI KOMMENTEISTA, 

NIITÄ JOKAINEN KIRJOITTAJA KAIPAA!

.

Hiukan haikeana   Kepa

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI. Länsi-Uusimaa 6.3.2015

Kevät keikkuen tulevi sanos Valgreeni ja lensi persiilleen! Liukastuivat-
ko karjalohjalaiset kuntaliitoksessa? Miten idea kuntaliitoksesta Lohjaan 
saatiin aikoinaan läpi? Mitkä ovat hyödyt, joita siitä on tullut? Pätkä ke-
vyen liikenteen väylää? Ei heti juolahda muuta mieleen. Pelkästään kun-
nan­toimiston siirto Lohjalle oli heikennys. Palveluja karsitaan, vaikka 
niillä piti olla viiden vuoden suoja liittymisestä lähtien. Saaren koulu on 
lopetettu, rakennustarkastajan vastaanotto siirretty Monkolaan ja pal-
velupisteen siirto kirjastoon on vireillä. Jos näin käy, esimerkiksi Tupa-
lan ruokalippujen osto merkit­see taksikyytiä kirjastoon eli 8 € yhteen 
suuntaan. Luontevinta olisi lippujen myynti Tupalassa. Kassan käyttöön-
otto siellä ei ole lain­vastaista.

     Kuntalaiset joutuvat käyttämään paljon aikaa ja energiaa puolus­ta-

essaan palvelujaan. Mutta kuinka monta miestyövuotta onkaan virka-
mieskunta kuluttanut palavereissa ja työpöytiensä äärellä mahdotto-
mien suunni­telmien laatimiseen?

     Kuntalaisille järjestettiin 2014 palveluverkkokysely. Palveluverkko- 

ja organisaatiotyöryhmä käsit­telee parinkymmenen eri palveluverkon uudistussuunnitelmat. Esitykset koulu-, terveys­keskus- ja kirjastover-

koista on jo tehty, esitykset muiden palveluiden osalta valmistuvat 

maaliskuun aikana. Käsittely jatkuu lautakunnissa, uudelleen palvelu-

verkko- ja organisaatiotyöryhmässä ja menee sitten tiedoksi kaupun­gin-

hallitukselle. Valtuustoseminaari verkko­uudistuksista on 22.5.

     Tärkeimmät kunnan palvelut asukkailleen ovat koulut, terveys­kes-
kus ja kirjasto. Palvelujen uudistaminen on synonyymi lopetuksille ja 
supistamisille, vaikka kantava idea pitäisi olla palvelujen parantaminen. 

”Uudis­tuksista” seuraa usein itseään ruokkiva huonon kehityksen spiraa-

li, joka vaikuttaa muillekin aloille. Esim. neuvolaverkon supistus edel-

      Koulu­työryhmän tavoitteena ”…on koululaisten tasapuolinen koh-
telu, oppimisympäristön laatu unoh­tamatta henkilökuntaa.” Kouluverk-
koa väitetään selvitetyn psykologisten ja sosiaalisten näkökul­mien sekä 

taloudel­listen faktojen kautta. Näyttää siltä, että perusteena ovat 

vain talou­delliset faktat. Lopetuslistalla on viimei­nenkin Karjalohjan 

koulu ja yhdeksän muuta. Työryhmä tekee syksyllä kuulemiskierros-

ten jälkeen omat ehdo­tuksensa kouluverkon kattavuuteen, kannat­-

tavuuteen ja säästökohteisiin. Ehkä silloin on ehditty ottaa mukaan 

sosiaaliset ja psykologiset näkökulmat. Kun lapsista on kysymys, rahaa 

pitäisi ajatella viimeksi.

     Koululaisten tasapuolisuus: jo koulu­matkat ovat eri pituisia, toiset tarvit-
sevat koulukuljetuksia ja toiset eivät. Eka- ja tokaluokka­laisten koulupäivä 
on lyhin ja juuri heille tulisi pisimmät koulu­kyytien odotusajat. Onko 
laskelmissa otettu huomioon näiden lasten iltapäivähoito? Pienten kou-
lu­laisten koulun on parasta sijaita lähellä kotia. ”Lasten ei pidä joutua 
tutustumaan isompien koulujen lieveilmiöihin ja isompien kiusatta­vak-
si”, sanovat Asemanpellon koulun puolustajat. Tämä pätee Karjalohjal-
lakin. Yläkoululaisten ruotsinope­tukseen ei myöskään kannata siirroissa 
vedota, kuljetetaan opettaja paikalle!     
     Lautakunnan luopuminen 100 oppilaan rajasta oli viisasta. Sammatti-
laisten kanssa voisi myös ajatella yläkoulun osalta yhteistyötä, toimihan
se kunnallisen keskikoulun aikaankin.
     Karjalohjan aluetoimikunta on selkeästi perustellut 29.1. muistios-
saan koulun, mutta myös muiden palve­luiden säilyttämisen tärkeyden
Karjalohjalla. Lisäksi joka virkamiehellä tulisi olla Lohjan kartta. Siitä 
selviää yhdellä vilkaisulla, että Karjalohjalla, joka on järven takana ja 
30 kilometrin päässä keskustasta, on oltava muun muassa oma koulu, 
kirjasto ja terveyskeskus.

PS. Tämä on 136. kolumnini. Uudet tuulet puhaltavat, lehti uudistuu ja kolumnit jäävät pois. 
Toivotan hyvää menestystä Länskärille edelleenkin ja  kiitän lukijoitani sekä risuista että 
ruusuista!  

YKSIN OOT SINÄ IHMINEN. Länsi-Uusimaa 20.2.2015

Kuvittele, että olisit pieni tyttö eikä kukaan koulutovereistasi kut-

suisi sinua syntymäpäivilleen. Eikä kukaan tulisi, kun itse pidät 

syntymäpäivät ja olet lähettänyt pinon itse tekemiäsi kutsukort-

teja. Miten paljon pahaa mieltä ja surua, kenties ikuisia traumoja 

lapsen mielessä se aiheuttaakaan. Kysymys on kiusaamisesta, jonka 

syy voi olla ehkä väärän väriset vaatteet, ujous, puhe­vika, naama

ym. Joskus kiusaamista tapahtuu ilman syytä, jos joukon kingi niin 

päättää. Kaiken lisäksi yksinäinen hakee syytä itsestään, miettii, 

miksei ”kelpaa kenellekään”. Kiusaamisen kohde eristäytyy eikä 

helposti luota kehenkään myöhemminkään.

Opiskelijat voivat tuntea yksinäisyyttä muutettuaan pois kotoa uu-

delle paikkakunnalle. Omaiset jäävät eikä uusia ystäviä heti löydy. 

Opiskelijaelämään liittyy usein alkoholihuuruista bilettämistä. Jos ei 

halua alko­holipitoisia juomia, jää helposti yksin. Eronneiden ystävät 

jäävät puolison ystäviksi. Vanhukset kotonaan tai laitoksissa tuntevat 

yksinäisyyden kenties muita voimakkaammin, kun puoliso ja ystävät 

ympäriltä kuolevat pois. Omaisten tai läheisten ihmisten puuttumisen 

tuottamaa yksinäisyyttä nimitetään sosiaaliseksi yksi­näi­syydeksi. Se

on erityisen päälle­käyvää jouluina, joka on perinteisesti perheiden 

keskinäistä aikaa. Silloin ei ulkopuolisia kaivata. Kaupungissa yksinäi-

syys voi saada huikeat mittasuhteet, kun ihmisiä kuitenkin on, ne vain 

kulkevat ohi. Moni tuntee, ettei hänellä ole yhtään ystävää.

Ihmiset ovat erilaisia, on ujoja ja seurallisia, ulospäin suuntautuvia. 

Kaikki tuntevat yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Toiset eivät 

tunne sitä haitaksi lainkaan, vaan se on heille voimavara. Monet naut_

tivat perhe-elämästä, toiset omissa oloissaan elämisestä ja kaikkea 

siltä väliltä. Meitä on joka lähtöön. Olisikin hyväksyttävä itsensä sellai-

sena kuin on. Sitä paitsi sosiaalisuutta voi harjoitella.

Suomessa on yli miljoona yksinelävää. Heistä jo nyt kolmannes on yli 

65-vuotiaita. Jos vanhuksen liikunta­kyky heikkenee ja haittaa lopulta 

harrastuksissa käymistä, hän jää neljän seinän sisälle. Hän on silloin ko-

konaan sen va­rassa, käykö kukaan hänen luonaan. Moni vanhus tuntee 

kroonista yksinäi­syyttä, ja valittelee, ettei ”tänäänkään ketään ei tä-

näänkään käynyt” tai että ”kukaan ei koko päivänä soittanut”, vaikka 

hoitajia olisi käynyt päivän mittaan useitakin. Usein omaisten on vai-

kea pitkien välimatkojen ja työssä käynnin vuoksi käydäkään päivittäin.

Ja niinpä vanhukselle syntyy tunne, että kukaan ei käynyt. Moni kodin-

hoitaja huiskii työlistan läpi kymmenes­sä minuutissa eikä heillä ole 

aikaa rupatella. Seuraavat mummot ja vaarit odottavat. Mitä tekee 

neuvokas vanhus silloin? Hän ”ostaa” juttuseuraa, varaa esimerkiksi 

ajan lääkärille tai palkkaa siivoojan, jos on varaa.

Mitä me voimme tehdä? Voimme osaltamme huolehtia siitä, ettei ke-

tään kiusata eikä yksikään nuori syrjäydy, sillä se tulee ajan mittaan 

valtiolle todella kalliiksi. Jos mahdollista annamme aikaamme omaisil-

lemme, erityisesti vanhuksille, jotka vielä ovat elossa. Pidämme huol-

ta toisistamme!

VIRKANIMITYKSIÄ. Länsi-Uusimaa 6.2.2015

Työ- ja elinkeinoministeriön ministeri ja kansliapäällikkö jättävät 

molemmat laivan tänä vuonna. Kansliapäällikkö Erkki Virtanen lähtee 

eläkkeelle 1.10., ja ministeri Jan Vapaavuorenkin lähtö Euroopan In-

vestointipankkiin on melko varma. Suomen hallitus saa tänä vuonna 

nimittää pankille johta­jan. Vapaavuoren mahdollinen lähtö ei ole 

herättänyt ollenkaan niin myrkyllisiä kannan­ottoja kuin Kataisen 

lähtö EU:n parlament­tiin. Eikä kannata olla huolissaan TEM:istä, 

hallitus vaihtuu joka tapauksessa ja sijaiset ja erinomai­set virka-

miehet hoitavat asiat.

Kansliapäällikön paikan hakijoita on kaikkiaan 22. mm. Taina Susi-

luoto TEM:stä, vahva hakija on valtioneuvoston kanslian valtiosih-

teeri Olli-Pekka Heinonen, pääministerien Jyrki Kataisen ja Alexan-

der Stubbin valtio­sihteeri, entinen kansanedustaja, opetusministeri 

ja viestintäministeri ja olisi nyt jäämässä ilman virkaa. Sonera teki 

hänen ministerikaudellaan Suomen taloushistorian suurimman tap-

pion, yli 4.3 miljardia euroa maksaneella matkapuhelinverkko- eli 

umts-hankkeella. Jos ne rahat olisivat 50 euron seteleinä sadan kap-

paleen nipuissa, pino yltäisi melkein Mount Everestin huipulle. 

- Sonera-kohun johdosta Heinonen kantoi poliittisen vastuun, erosi 

ja siirtyi Yleisradioon suomenkielisten TV-ohjelmien johtajaksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan Sonera-selvityksestä kävi ilmi, ettei 

Lipposen II hallitus eivätkä virkamiehet olleet rikkoneet lakia. Veron-

maksajien rahaa ehti silti palaa 25-30 miljardia markkaa. Nikulan 

mukaan Soneran hallituksella oli päätösvalta ja valtion edustaja 

Soneran hallituksessa oli vastuussa vain kaikille osakkeenomistajille 

eikä valtiolle. Sonera-kohu osoitti, miten vaikeaa on omistajaohjaus 

pörssinoteeratussa valtionyhtiössä.

Jotkut uskovat, että Vapaavuoren nimittämisestä seuraa sosialidemo-

kraattien vuoro saada korkea virka. Se olisi kauppa ja mahdollisesti 

poliittinen nimitys. Eero Murto, Helsingin ja Turun yliopis­tojen yleisen 

valtio-opin dosentti ja TEM:n budjettineuvos julkaisi loppuvuodesta 

kirjan Virkamies­valtaa, jossa hän pitää mah­dollisena, että poliittisis-

sa nimityksissä rikotaan perustuslakia. Perustus­lain mukaan hakijoita 

on kohdeltava yhdenvertaisesti. Poliittisista nimityksistä tuskin pääs-

tään, koska jokainen hallitus vuorollaan on luvannut, ettei niitä enää 

tehdä ja sitten käytäntö on muuta.

Mari Kiviniemi sai syksyllä parin vuoden varapääsihteerin pestin OECD:

ssä. On ihan hyvä, että meillä on korkeita virkamiehiä Euroopassa ai-

nakin muistuttamassa olemassa olostamme. Olen silti aina ihmetellyt 

OECD:n tarpeellisuutta ja kuinka välttämätöntä Suomen on kuulua sii-

hen. Se kun on sellai­nen rikkaiden maiden herrakerho. Meillä on useita 

hyviä tutkimus­laitoksia, tarvitsee vain tilata muiden maiden aineistot, 

jos halutaan tehdä maiden välisiä vertailuja. Nykyään OECD on laajen-

tunut lähes kaikille talouden ja yhteiskunnan aloille.

Vierastin OECD:tä alun perin siksi, että sitä kautta voitiin kierrättää 

jokin asia, joka haluttiin Suo­messa muuttaa; asia meni paremmin 

OECD:n suosituksena läpi. Maaraportitkin tehtiin ennen itse ja lähe-

tettiin OECD:hen. Raportti palasi vähän ajan kuluttua OECD:n kansissa 

tekijöilleen lausunnol­le. Jos pää­tös­­­vallan siirtymistä EU:lle pelätään, 

kannattaisikohan pitää silmällä myös OECD:tä?

OECD:n viime vuoden budjetti oli 350 milj.euroa. Suomen jäsenmaksu 

2013 oli noin kolme milj.­euroa, lisäksi erillisen OECD-edustuston kulut 

Pariisissa. Eikö filiaali Suomen Ranskan lähetystön yhtey­dessä riittäisi?  

Koko ajanhan tässä säästetään ja leikataan muutenkin.

OLEN TÄNÄÄN KIITOLLINEN. Länsi-Uusimaa 23.1.2015

On aamuja, jolloin kaikki lähtee menemään päin prinkkalaa. Huomaa 

nukkuneensa liian pitkään ja uimakaveri joutuu odottamaan, ja sitten 

on ruuhka vesijuoksuradalla. Muut radat ovat tyhjillään.

Sitten tuli postiluukusta lappu, että ikkunaremontti viivästyy kolmella 

päivällä. Kaikki sopimukset ja suunnitelmat oli peruttava.

Uutisissa kerrottiin, että tapaturma-asemilla oli viikonloppuna ollut kol-

minkertainen määrä itsensä liukastumalla teloneita, nilkka, ranne tai 

lonkka murtuneena. Useimmilla kaatumiseen oli ollut syynä alkoholi. 

Olen itse aikoinani mennyt nurin juuri siinä, missä kuvittelin olevan kaik-

kein turvallisinta. Talon seinustalla, missä asvaltti näytti sulalta, olikin 

mustaa, liukasta liukkaampaa jäätä. Räpiköin hetken kuin varis, mutta 

kellelleen menin. En edes satuttanut päätäni!

Kun miettii, mistä kannattaa olla kiitollinen, ensimmäiseksi tulee mie-

leen yli 60 vuotta jatkunut rauhantila Suomessa. Se on harvinaista maail-

massa, jossa soditaan kymmenissä kohteissa koko ajan.

Jo Bosnian sota 1992-95 tuntui epäuskottavalta, eihän Euroopassa pitä-

nyt enää koskaan sotia. EU oli perustettu ikuiseksi rauhan takeeksi. Nyt 

aseet paukkuvat ja pommit lentelevät vielä lähempänä, jopa kahden 

tunnin lentomatkan päässä: Ukrainassa. Ihmisiä tapetaan sekä yksitellen 

käsityönä että pommituksilla isompina määrinä. Syyriassa muslimit ovat 

sotineet pian viisi vuotta, eikä ole väliä, ovatko kohteena naiset, lapset, 

vanhukset tai sotilaat. Maailman kulttuuriperintökohteita on pom­mitettu 

maan tasalle. Viikko sitten järkytti Pariisissa tapahtunut terrori-isku satii-

rilehden Charlie Hebdon toimi­tukseen. Pariisi muuttui hetkessä maailman 

pääkaupungiksi, kun pääministerit ja presidentit marssivat eturivissä ter-

roria vastustavien mielenosoituksessa. Kukaan ei marssinut Nigerian-Ka-

merunin sisällissodan tuhansien uhrien ja panttivankien vuoksi.

Koko maailman asioiden murehtijaksi ei kannata ruveta. Niihin suhteu-

tettuna omat vastoinkäymiset tuntuvat mitättömiltä, vaikka ovatkin saa-

neet hetkeksi jättimäiset mittasuhteet.

Jos vielä nukkumaan mennessäkin on tyytymätön päivän kulkuun, voi miet-

tiä esimerkiksi kymme­nen hyvää asiaa, joista kannattaa olla kiitollinen. 

Isoin asia tietysti on rauha, ei tarvitse pelätä. On katto pään päällä ja ter-

veydentilakin on kohtuullinen. En liukastunut ja loukannut itseäni. Uinti-

mat­kalla tapasin pitkästä aikaa vanhan työtoverin, mutta ennen kaikkea 

kannattaa olla kiitollinen ystä­vistä. On ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystä-

vää. Illalla saatoin istua Miehen valmistaman ilta-aterian ääreen. Maail-

massa on miljoonia nälkää näkeviä, erityisesti lapsia, joita äiti ei tänään-

kään huutanut syömään.

Pohjois-Amerikassa vietetään erityistä Kiitospäivää marraskuun neljäntenä 

torstaina. Se on palkal­linen vapaapäivä ja amerikkalaisille joulua tärkeäm-

pi juhla. Silloin kokoonnu­taan yleensä suvun kesken ja nautitaan ateria, 

tavallisesti paahdettua kalkkunaa, karpalohyytelöä ja bataatti- tai peruna-

 muusia sekä kurpitsapiirakkaa. Ennen ateriaa luetaan kiitosteksti.

Ehkä meille riittää kiittäminen ilman erityistä päivääkin. Aiheita kyllä on.

KERTTU KERÄNEN

YRITYSTUET JA MARKKINATALOUS. Länsi-Uusimaa 9.1.2015

 

Äskettäin tapahtui Eduskunnassa jotain ennen kokematonta: se hyväksyi ensimmäisen kansalais­aloitteen, sukupuolineutraalin avioliittolain äänin 102-96. Kaksi edustajaa oli poissa. Kansalais­aloitteiden tekemisestä oli tehty perustuslain muutos jo maaliskuussa 2012. Edellytys aloitteelle on 50 000 kansalaisen allekirjoitus. Aloitteessa voi olla valmis lakiehdotus perusteluineen tai esitys lainvalmistelun aloittamiseksi. Parhaillaan on vireillä 25 kansalaisaloitetta, 265 on päättynyt ja vain viisi on edennyt eduskuntaan saakka.

Runsas vuosi sitten oli pantu vireille toinen aloite, aiheena yritystukien lopettaminen.

Sen nimien­keruu päättyi syyskuussa 2013, ja sitä kannatti vain 965 henkilöä. Nyt yritys-tuet ovat taas esillä. Yritystukia jaettiin 2013 YLEn selvitysten mukaan jo yli miljardi. Kun yritystukia piti hallituksen kehysriihessä pienentää, tuet vain kasvoivat, ja kasvavat toisen miljardin 2017 mennessä. Suurimmat tuet sai Viking-linja (50 milj.euroa), STX Fin-land, Tallink-Silja, Nokia, UPM, Kemira, Neste jne., useimmat yli 10 milj.euroa. Samoja yritystukien kanta-asiakkaita vuodesta toiseen.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan yritysten tuet, avustukset ja lainat olivat tuiksi muunnettuna 1,2 mrd euroa. Summa on kasvanut kymmenes-sä vuodessa 50 %. Lisäksi verotukien määrä oli 3,7 ja maatalouden kansallinen tuki 4 mrd. euroa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen 2003-2010 aineiston mukaan Tekesin, Finnveran ja muiden julkisten rahoittajien myöntämät yritystuet eivät pa-rantaneet tuottavuutta, vaan jopa huononsivat sitä. Laitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta sanoo, että ”yritystukien takana on yleensä ajatus työpaikkojen pelastamisesta. Mutta työpaikkojen pelastaminen epäonnis-tuu aika usein. Tuetaan ja tuetaan ja loppujen lopuksi autettu yritys kum-minkin katoaa.” Palkanmaksuunkaan tarkoitettu tuki ei aina estä YT-neuvot-teluja ja irtisanomisia. ”Kannattava bisnes ei tarvitse julkista tukea”, sanoi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkija Elias Einiö 4.7.2012. Jorma Ollila oli valtion suo-rien yritystukien lopettamien kannalla jo vuonna 2010. ”Ne sopivat huonosti markkina-talouteen. Joskus valtion on otettava riskejä, mutta tukemi­sessa on oltava kurinalai-nen.” Koko tukiasetelma on outo: veronmaksajilta kerä-tään ikään kuin palkkoja takaisin ja jaetaan yrityksille, jotka tuottavat sel-laistakin, millä ei ole kysyntää. 

”Yritysten tukeminen on tulonsiirtoa kaikilta kansalaisilta tuettujen yritysten osak-keenomistajille, eli käytännössä köyhiltä rikkaille. Poliitikkojen ja virkamiesten tehtävä on huolehtia yhteiskunnan perustoiminnoista, eikä jakaa kansalaisten rahoja heitä miellyttäville yrityksille.” sanotaan Yritystukien lopettamis-aloitteen perusteluissa. Jaon edellyttämä byrokratiakin on melkoinen. Virkamie­hen työpaikkahan on turvassa, jos on onnistunut saamaan rahanjako-osion tehtäväkuvaan­sa. Onko­han tukea myöntävien tahojen lukumääräkään tiedossa? Kun rahat ovat kotoisin valtion budjetista, pitäisi tietää. Eniten tukea jakaa TEKES. Finnvera tukee lähinnä pkt-yrityksiä ja Sitralla, minis­te­riöillä ja Ely-keskuksilla ym. on omat rahanjakokanavansa.

Suomessa on yli 300 yrityspuistoa, teknologiakeskusta, kehitysyhtiötä tai yritys-hautomoa. Sepä hyvä, mutta tuki­viidakko on yhtä paha kuin Kelassa. Jo näillä faktoilla olisin valmis allekirjoitta­maan uuden yritystukien perusteellisen karsimisaloitteen.

KERTTU KERÄNEN