AHNEUS, VIIDES KUOLEMANSYNTI- Länsi-Uusimaa 25.1.2013

 

En tykkää, jos joku tulee poimimaan mustikoita samalta mättäältä. Lottosin

kolminkertaisesti sen mitä tavallisesti, kun jaossa oli 12.5 milj.euroa. Ja naa-

purin hautajaisissa oli ihanaa voileipä­kakkua ja minähän kävin santsaamassa.

 

Ahneus on kristillisen opetuksen mukaan yksi seitsemästä paheesta, kuoleman-

synnistä. Paheiden lista laadittiin 1200-luvulla, Tuomas Akvinolainen lajitteli

ne ja määritteli vastaavat eettiset hyveet. Kuolemansynnit ja hyve-etiikka

muodostivat pohjaa katolisen (ja luterilaisenkin) kirkon arvomaail­malle. Lis-

talla ovat pahimmasta päästä lähtien: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus,

ylensyönti ja himo. Tiettyjä syntejä pidettiin eri ihmisryhmien ja säätyjen pa-

heina: ylpeys aateliston, kateus ta­lonpoikien, viha hallitsevien ruhtinaitten,

hengellinen laiskuus papiston, ahneus porvariston, mäs­säily ja juoppous ke-

nen tahansa ja irstaus erityisesti ylioppilaiden synti.

 

Pahe on kuolemansynti jos kolme ehtoa täyttyy: teko on vakava, tekijä tie-
tää sen vakavuuden ja teko on vapaaehtoinen. Kuolemansynti tuhoaa ihmi-
sen suhteen Jumalaan. Tämä suhde palautetaan anteeksiannolla joko kas-
teessa tai ripissä, ja ihminen pelastuu armosta.

 

Vuonna 2008 katolisen kirkon arkkipiispa Gianfranco Girotti toi julki uuden

syntilistan. Vanhakin jäi voimaan, mutta uudet synnit vastaavat paremmin

nykyaikaa. Niihin kuuluvat yletön omaisuuden hankkiminen, ympäristön saas-

tuttaminen, geenimanipulaatio, huumeiden käyttäminen ja kauppa, abortti,

pedofilia sekä köyhyyden aiheuttaminen. ”Ei ole hyväksyttävää, että muu-

tamat yksilöt rikastuvat päätähuimaavaa tahtia samalla, kun kokonaiset kan-

sakunnat rypevät köyhyydessä ja kurjuudessa!” julisti Girotti. (Tähän väliin

tuore väite FaceBookista: 100 Intian rikkaimman henki­lön omaisuus vastaa

neljännestä Intian BKT:stä. Ja Intiassa on sentään 1200 000 000 asukasta!)

 

Nykysuomen sanakirja määrittelee ahneen kiihkeästi omaisuutta haluavaksi,

ahnaaksi, rahanhimoi­seksi. Ahne voi olla myös vallalle, työlle, kunnialle, voi-

tolle ja vaikkapa viinalle. Selkeimmin ih­misten ahneus näkyy rahan hamuami-

sessa. Ahneet pankkiirit aiheuttivat Euroopan pankkikriisin. Ahneet yritysjoh-

tajat hamuavat järisyttävän suuria palkankorotuksia, mutta haluavat muiden

palk­koja laskettavan.

 

Ahneus ei ole rikos vaan moraali- ja arvokysymys. Pekka Pihlannon, Turun kauppakorkeakoulun emeritusprofessorin mielestä ahneutta on, kun kohtuu-

den raja on ylitetty. ”Kohtuus muuttuu ahneu­deksi, kun siitä aiheutuu hait-

taa muille. Se ilmenee usein lyhyen aikavälin voitontavoitteluna kuten yli-

suurina optioina. Toisaalta esimerkiksi hissiyhtiö Koneen omistajien rikas-

tumisesta ei ole ollut haittaa kenellekään; Herlinit ovat tuottaneet yhteis-

kunnalle ja ihmisille rahaa”, muistuttaa Pihlanto.

 

Prof. Timo Airaksisen mukaan termi oman voiton pyyntö kuvaa oman edun

ajamista ahneutta paremmin. Se on kapitalistisessa yhteiskunnassa täysin hyväksyttävää, kunhan ei mennä hyvän tavan ja moraalin ulkopuolelle,

Airaksinen sanoo.

 

Ahneuden puolestapuhujia riittää. Ahneus on ensin välttämätön paha, sit-

ten normaali tapa ja lopulta hyve. Siis ei mikään kuolemansynti enää. Matti

Apunen, EVA:n johtaja perustelee näin: ”Itsek­kyys on tyhmyyttä, mutta

ahneus voi olla hyvästäkin. Ahneushan tarkoittaa, että ihminen jatkaa ta-

loudellisen hyvän muodostamista senkin jälkeen, kun hänellä itsellään on

riittävästi. On äärim­mäisen itsekästä, ”jos ihminen tekee vain sen verran,

että oma pussukka on täynnä. Pitää jatkaa, jotta nekin, jotka eivät pysty

tekemään työtä sen vertaa, tulisivat toimeen.

 

Apunen provosoi. Tasavallan presidentti on sentään huolissaan ja varoitti uudenvuodenpuheessaan itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden noususta.

”Se on merkki oikeudentunnon kuihtumisesta. Tarkoitus on saada itselle

eniten hyötyä.” Niinpä.

 

KERTTU KERÄNEN

TIETO LISÄÄ TUSKAA. Länsi-Uusimaa 11.1.2013

Intiassa kuusi miestä raiskasi 23 vuotiaan fysioterapiaa opiskelevan tytön,

pahoinpiteli hänen poika­ystävänsä ja yritti vielä ajaa uhrin kuoliaaksi bus-

silla. Yksi miehistä omisti bussin. Tapahtumasta on syntynyt iso kansanliike

naisten aseman parantamiseksi ja mm. tytön isä vaatii tekijöiden hirttä-

mis­tä. Kuolemanrangaistus murhasta on mahdollinen paitsi yhdelle syyte-

tyistä, joka on alaikäinen.

 

Poliisille ilmoitetaan raiskauksista joka 20s minuutti. Hallitus on tapauksen

herättämänä luvannut parantaa naisten turvallisuutta ja perustanut kaksi

komiteaa. Koska pari kansanedustajaa ja kuusi osavaltioiden edustajaa

odottavat parhaillaan raiskaussyytteittensä käsittelyä, tuomioita vetkutel-

ta­neen pitkään.

 

Naisten asema arabimaissa ei ole häävi muttei Aasiassakaan. Intiassa nainen

on isänsä tytär, mie­hensä vaimo ja poikansa äiti, miesten omaisuutta ja

kauppatavaraa. Perheväkivalta on yleistä, myös miehen sukulaiset saavat

kurittaa naista. Naisen asema paranee, jos hän onnistuu synnyttä­mään

pojan. Leskeksi jäätyään hän on taas hyljeksitty taakka perheelleen. Iki-

vanhan perinteen mu­kaan naislesket poltettiin kuoliaiksi miesvainajansa

mukana. Näitä tapauksia tulee maaseudulla yhä ilmi silloin tällöin.

 

Yli puolet Intian naisista on lukutaidottomia. Tyttöjä ei lähetetä kouluun

kun naisopettajia on har­vassa ja tytär voisi joutua miesopettajan lähente-

lemäksi. Niinpä tytöt joutuvat jopa kymmenvuoti­aina töihin, kotiapulaisiksi

varakkaisiin perheisiin. He ovat halpaa työvoimaa, moni työskentelee ruo-

kapalkalla ja kohtelu on huonoa. Tehtaissa lapsityövoiman käyttö on lailla

kielletty.

 

Vuoden 1860 avioliittolaki salli 10 vuotiaiden tyttöjen naittamisen, nyky-

ään ikäraja on 18. Vaikka laki kielsi jo 40 vuotta sitten myötäjäisten anta-

misen ja vastaanottamisen, tapa on vain voimistunut. Myötäjäiset ovat

usein naisen ainoa perintö, mutta voivat viedä vanhemmat vararikkoon.

Jos myö­täjäisiä ei häiden jälkeen ala kuulua, miniälle kostetaan (nk.

lavastetut myötäjäismurhat). Rahat voivat myös päätyä petollisen sulha-

sen taskuihin, ja näitä kunniansa menettäneitä, hylättyjä vaimoja on joka

kylässä.

 

Intiassa kuten Kiinassakin tyttöjä syrjitään myös abortoimalla, vaikka

sikiön sukupuolen selvittä­minen on laitonta. Pohjois-Intiasta puuttuu

miljoonia tyttölapsia (Kiinassa 50 miljoonaa), eikä tyttöjen vähäisyys

suinkaan paranna heidän asemaansa, päinvastoin. Poikalasten odote-

taan turvaavan vanhempiensa vanhuuden. Tyttöjen merkitys paranisi,

jos he voisivat kouluttautua, saisivat ammatin ja omaa rahaa. Koulu-

tettu tytär on arvokas avioliittomarkkinoilla, kunhan ei ole aviomies-

tään koulutetumpi.

 

Lainsäädäntö on monessa asiassa kohdallaan jo 1800-luvulta lähtien,

mutta uskonnot, ikivanha kulttuuri ja tietämättömyys varsinkin maa-

seudulla pitävät vanhat tavat kunniassa. Intia on neljän suuren uskon-

non, hindulaisuuden (80% väestöstä), buddhalaisuuden, sikhiläisyyden

ja jainalai­suuden kehto. Islamilaisuus levisi Intiaan 1000-luvulla hävit-

täen sieltä buddhalaisuuden. Maassa on muslimeja kolmanneksi eniten

maailmassa. Myös kristittyjä on.

 

Kastilaitos on kehittynyt hindulaisuudessa. Toisaalta hindulaisuudesta

juontaa kunnioitus toisia ihmisiä ja suvaitsevaisuus muita uskontoja ja

kulttuureja kohtaan. Kastijärjestelmään liittyvä syr­jintä kiellettiin In-

tian perustuslaissa 1950, mutta se määrittelee edelleenkin lukematto-

mia asioita varsinkin maaseudulla.

 

Intia on yksi maailman johtavista talousmaista. Väitetään, että naisten

asema kaupungeissa on hyvä ja naisia on korkeissa asemissa myös ta-

louselämässä. Intian edellinen presidenttikin oli nainen.

 

Silti, jos tästä ei mene yöunet, niin mistä sitten?

 

KERTTU KERÄNEN

KOTISEUDULLENI. Länsi-Uusimaa 27.12.2012

Karjalohjan kunnalta tuli viimeinen vesilasku. Ensi vuonna se tulee Lohjan kaupungilta,

kuten kiinteistöverolippukin. Valtuusto kokoontui viimeiseen istuntoonsa 11.12. ja kunnan-

toimisto oli avoinna viimeistä kertaa 14.12. Vielä ei kunnan kotisivuja ole poistettu netistä,

mutta eiköhän sekin tapahdu ennen pitkää. Ollako murheellinen vai iloinen? Aineksia on

molempiin; jotain vanhaa meni, ja uutta tulee tilalle.

Mikä sitoo ihmisiä johonkin paikkaan? Itse olen usein vitsaillut, etten ole mistään kotoisin.

Tai että olen nelijalkainen, minulla kun on yksi jalka syntymäkunnassani Eräjärvellä, toinen

lapsuuteni ja nuoruuteni Karjalohjalla, kolmas kesämökkikunnassa Muhoksella ja neljäs

perheen, opiskelun ja työn vuoksi Helsingissä. Viime vuosina painopiste on taas enempi

Karjalohjan puolessa. Moni muuttaa elämässään kymmeniä kertoja opiskelun tai työpaik-

kojen vuoksi. Minun neljä kotipaik­kaani eivät ole mitenkään tavatonta.

Jotkut ihmiset eivät tunne olevansa mistään kotoisin. He eivät ole ehtineet kiintyä tai

kotiutua mi­hinkään. Koulukaverit, lapsuudenkoti ja monet ympäristön paikat sitovat ja

leimaavat minut iki­karjalohjalaiseksi. Vaikka teini-ikäisenä halusin lähteä mahdollisimman

äkkiä maailmalle ja lähdin­kin, minun ei tarvitse miettiä sekuntiakaan kun kysytään, mistä

olen kotoisin. Kotipaikka on kuin sipuli, jossa uloin kuori on koko maailma, sisempänä

Eurooppa, Suomi ja ytimessä Karjalohja.

Tein netin Ellit.fi -sivustoilla suomalaisuustestin. Se oli ihan huuhaata, eikä osunut koh-

dalleen sen paremmin kuin kuntavaalien vaalikonekaan. Testin mukaan pidän omista

juuristani, mutta valmis avartumaan. Luen eurooppalaisia lehtiä ja matkustan mielelläni.

Miellän itseni mieluummin suureen eurokansaan kuin pieneen Suomeen, vaikka kerron-

kin mieluusti olevani the Nokia-maasta. Kelpo eurokansalainen siis!

Ehkä eurokansalaisuus ja maailmankansalaisuuskin merkitsevät sitä, että ihminen on

kotonaan joka paikassa. Yhden määritelmän mukaan maailmankansalaiset eli kosmo-

poliitit eivät tunne itseään minkään kansallisvaltion kansalaiseksi, eikä rotu, uskonto

ja kotiseutu ole kovin tärkeitä. Jokin tuossa määritelmässä mättää. Kosmopoliitti voi

olla hyvinkin kiintynyt kotiseutuunsa ja tietää, missä hänen juurensa ovat, mutta olo

muualla ei ole vaikeata.

Äitini tunsi jatkuvaa koti-ikävää lapsuutensa Hämeeseen. Muutto kotiseudulta ei ollut

täysin vapaa­ehtoinen, mutta ei samalla tavalla pakollinenkaan niin kuin karjalaisten 

siirrot sodan jälkeen. Sadat tuhannet suomalaiset lähtivät 60-luvun lopulla työn peräs-

sä Ruotsiin ja kaipasivat kotosuomeen. Maailman miljoonat pakolaiset tälläkin hetkellä 

toivovat rauhaa ja pääsyä takaisin kotiseudulle.

Karjalohjan kuntaliitoksessa ei ole kysymys siirtolaisuudesta, pakolaisuudesta eikä

muuttoliik­keestä. Silti siinä on kysymys kotiseuturakkaudesta ja kouraistaan ihmisen

identiteettiä. Talot ja tiet ovat paikallaan, naapurit ovat samat kuin ennenkin. Mutta

kunnantalo on pimeänä ja kunnan kyltti poistuu tien varresta. Asiakirjoissa ja kar-

toissa kunnan nimilappu on Lohja. Vielä ei lohjalaisuus tunnu luontevalta eikä kotoi-

selta.

Sitoutuminen johonkin paikkaan auttaa ihmisiä viemään asioita eteenpäin ja olemaan

henkisesti tasapainossa. Kiinnittyminen tuttuihin asioihin, kylänraittiin, baariin, kirjas-

toon, maisemaan on onnellisuuden ja mielenterveyden ydintä.

Sydän hypähti mielihyvästä ja ylpeydestä, kun karjalohjalaisen Kaari Martinin tanssi-

ryhmä voitti äskettäin kolme pääpalkintoa maailman merkittävimmässä flamencokilpai-

lussa! Hyvä me! Ensi vuoden Tenoripäivillä voimme sanoa samoin!

KERTTU KERÄNEN

KAUKANA KOTOA. Länsi-Uusimaa 14.12.2012

 
Piti päästä pakoon pimeyttä ja kylmää. En ole koskaan innostunut yöttö-
mistä öistä eika kaamoskaan saa minua pois toltaltani, mutta kylmyys on
se, mita en voi sietää. Nyt tuli lumimyräkkä pari päivää liian aikaisin
Etela-Suomeen, mutta noin viiden tunnin lentomatkan päässä paistaa
aurinko kirkkaalta taivaalta, ja vesi uima-altaissa ja meressa ovat läm-
pimiä.
Joku saattaa ajatella, miten ajan saa kulumaan kaukana kotoa. Olemme
jo aikaisemmin kolunneet Hurghadan lähinähtävyydet, vain Kairo on käy-
mättä. Ehkä käymme siellakin joskus. Hotellissamme on mahdollista ot-
taa all inclusive –paketti, mutta meille se on liikaa. Aamiainen ja illallinen
riittävät.  Olemme muutenkin sita mieltä, että all inclusive -systeemi näi-
vettää lähiseudun pikku ravintolat ja putiikit, kun hotellissa on kaikki
mahdollinen health centeriä, apteekkia, pesulapalveluja, koruliikettä
ym. myöten. Kylpyläpuolella on kuntosali ja monenmoisia kauneus- ja
hierontapalveluja. Hierojat ovat taitavia, mutta heillä onkin neljan vuo-
den koulutus.
Juuri nyt ei ole paras sesonki, joten matkailijoiden määrä on vähentynyt.
Myös lama ja epävakaa tilanne vaikuttavat. Suuri osa matkailijoista on
venäläisiä ja monien liikkeiden nimet onkin ilmoitettu venäjäksi, kuten
myos ravintoloiden ruokalistat ja kaikenlaiset kyltit ja ohjeet. Hotellin
henkilokunta osaa englantia, saksaa ja jonkin verran venäjää kuten
myös suomea entisten aikojen perintönä. Mistä etelämaalaisten kielelli-
nen lahjakkuus oikein kumpuaa? Itse olen opetellut arabiaa vaivalla muu-
taman sanan.
TV:sta tulee tauotta CNN:n ja BBC:n uutisia. Pääaiheina viikolla ovat
olleet Britannian Royal Baby, sairaanhoitajan itsemurha, Filippiinien
hirmumyrsky, Syyrian kemiallisten aseiden uhka ja tietysti mielenosoit-
tajien ja sotilaiden toimet Tahririn aukiolla Kairossa. Useimmat paikal-
lisista, joiden kanssa olemme jutelleet, eivat pidä Mursin otteista,
mutta kannattajiakin on. Kunpa osapuolet nyt hillitsisivat itsensa pe-
rustuslain kansanäänestykseen asti, mutta oli tulos mika tahansa,
mellakat todennäkoisesti jatkuvat. - Reipasta hupia ovat kamelien 
juoksukilpailut, etenkin kun Egyptin Mertaranta selostaa!

Meidan päätyömme täällä on auringonotto, vesijuoksu ja uinti, meressä
tai mieluummin altaalla, missa voi pitää kiinni määrällisistä tavoitteista.
Snorklaaminen koralliriutoilla kay, mutta kaahailu mönkijöillä hiekka-
aavikolla ei ole meita varten. Kamelikin saa olla rauhassa.

Kotona jää lukeminen vähiin, mutta täällä on toista. Mies hankki “haus-
kaa lukemista” matkalle, mm. Lasse Lehtisen Fyrkanvaltaajan kuoleman,
mutta saikin globaalin sijoituskeinottelun oppaan. Kirja kertoo eräiden
tunnettujen henkilöiden toimista 1980-luvulla Suomen valuutta- ja pank-
kimaailmassa. Kun suursijoittaja Soros äskettain kävi Suomessa, hänen
osallisuuttaan näihin toimiin ei enää kukaan muista­nut.

Perään sopi hyvin tekn.tri Kaarin Taipaleen pamfletti Kaupunkeja myy-
tävänä. Nykyäänhän ulkomaiset pääomasijoittajat ovat kiinnostuneista 
julkisista eli terveyden- ja vanhustenhoitopalveluista sekä vesi- ja ener-
giayhtiöistä. Voitot kulkeutuvat veroparatiisien kautta suomalaisten
ulottumattomiin. Guggenheim-seikkailu oli oikein malliesimerkki miten
pitää toimia kun halutaan julkinen sektori maksajaksi, vaikka sitä ei
Taipaleen kirjassa enää käsiteltykään. JCDegaux on toinen nolo esi-
merkki. Sitran toimet yhteisen omaisuutemme myynnissa veroparatiisi-
yhtioille ovat uskomattomia. Taipaleen pamfletin toivoisi kuluvan hiiren-
korville myös lohjalaisten valtuutettujen ja muiden päätöksentekijoi-
den käsissä.

Omassa matkalukussani oli Imbi Pajun Torjutut muistot. Se ilmestyi
2006 ennen Suomenlahden sisaria. Olin juuri lukenut Tuntemattoman
sotilaan, jonka lukemista olin lykannyt pitkaan. Tuntui, etta kauheuksien
kiintiö olisi ollut vähäksi aikaa täysi. Pajun kirjassa kerrottiin Viron lähi-
menneisyydestä, saksalaisten ja venäläisten miehityksistä vuoronperään, 
elämästä neuvostomiehityksen alla, kymmenien tuhansien virolaisten
kyydityksistä pakkotyöleireille, naisten, lasten ja vanhusten tappamisesta,
uuden neuvostoihmisen luomisesta. Pelosta ja vaikenemisesta. Nyt trau-
moista jo uskalletaan puhua. Presidentti Ilves toteaa kirjan esipuheessa
“Historia on nykyisen Euroopan sotatanner - sotaa ei käydä asein eika
alueista. Nyt sotivat historia-analyysit, ja kyse on oikeudenmukaisuudesta.”

KERTTU KERANEN

 Huom. Punaisella merkitty teksti poistettu L-U:n toimesta - kokolimiitti 3500 merkkiä

TUNTEMATON SOTILAS. Länsi-Uusimaa 30.11.2012

Tuntematon sotilas ilmestyi suunnilleen 50 vuotta sitten, joulukuussa 1954.

Olin päättänyt olla ikinä lukematta tuota kirjaa, mutta puoli vuotta sitten

lupasin virolaiselle kirjailija Imbi Pajulle lukea sen. Hän oli Otavan kirjalli-

suusillassa keskustelemassa Erkki Tuomiojan kanssa kirjastaan Suomenlah-

­den Sisaret, jossa käsiteltiin Suomen ja Viron lottajärjestöjen yhteistyötä.

Paju mainitsi Linnan käsi­telleen Tuntemattomassa lottia halventavasti.

 

Kirja herätti valtavasti keskustelua varsinkin Helsingin Sanomien kriitikon

Toini Havun lyttäyksen jälkeen; luin myös hänen arvostelunsa. Havu vertasi

Tuntematonta Jussi Talven sotaromaaniin Ystäviä ja vihollisia, joka on kir-

joitettu etupäässä upseeriston näkökulmasta. Linna katsoi asioita sammak-koperspektiivistä, tavallisten sotapoikien kokemuksista. Suomalainen soti-

las kiroilee, käyttää alkoholia ja purnaa.

 

Tuntemattoman pohjana olivat Linnan omat jatkosodan aikaiset kokemuk-

set. Lukemisen tueksi otin JP8:n vaiheet (johon Linnan yksikkö kuului) ja

Itä-Karjalan kartan, josta tosin ei ollut paljon apua. Kirjassa ei paikoista

paljon puhuttu ja vaikka tarina eteni kronologisesti, puhuttiin korkeintaan

”kesästä” tai ”syksystä”. Epäselvää oli, mihin ollaan pyrkimässä, mikä on

suunnitelma. Mahtoivat­ko upseeritkaan aina tietää ennen kuin viime het-

kellä, puhumattakaan tavallisista sotilaista. Moni käytännön asiakin olisi

voinut tulla kuvatuksi. Esimerkiksi pääsivätkö pojat koskaan saunaan.

 

Upseerien ja sotilaiden luonteenpiirteet oli mestarillisesti kuvattu. Pojat

olivat kotoisin eri puolilta Suomea ja heidän murteensa toivat väriä muu-

tenkin sujuvaan kerrontaan. Henkilöistä suosikikseni nousi heti Hietanen,

ehkäpä länsisuomalaisen murteensa ja huumorin vuoksi. Jännitys nousi

huip­puunsa kohtauksessa, jossa hän heitti miinan panssarivaunun tela-

ketjuun ja onnistui. Ja ihmetteli sitten: ”Kyl mää ole senttä aika poika.

Mää ihmettele oikke ittiän. Mikä mää ollenka olenka! Suome sankari mää

ole.” Rokan riemastuttavista puheenparsista jäi mieleen ”Kuule sie väns-

kä…”. Yksit­täisenä tapahtumana Hietasen kuolema oli kauhein; sitä en

pystynyt yhtäjaksoisesti lukemaan. Koskelakin oli kuollessaan vasta 31-

vuotias. Kirjan loppuosa oli pelkkää perääntymistä, kauhua ja kuolemaa.

- Jatkosota kesti yli neljä vuotta ja päättyi aselepoon 4.9.1944.

 

Mitä tulee tähän lotta-asiaan, heitä oli talvi- ja jatkosodassa noin 230 000.

He toimivat viesti- ja ilmavalvontatehtävissä, hoitivat haavoittuneita sota-

ja kenttäsairaaloissa, tekivät ruokaa, hoitivat kanttiineja ym. Kirjassa pu-

hutaan lotista hyvin vähän. Pari kertaa syntyy suunsoittoa lottien ja upsee-

rien suhteista, mutta se on paljon siistimpää kuin nykypäivän kielenkäyttö.

Pitää myös muis­taa, että sotilaat ja lotat olivat useimmiten nuoria, jotka

ilman muuta vilkuilivat toisiaan. Rivisoti­laita kismitti se, että lotat olivat

upseerien perään. Kirjan lopulla perääntymisvaiheessa on tapaus, jossa

miehet kieltäytyvät auttamasta lottaa, jonka pyörä on rikki, ja huutele-

vat tälle solvauksia. - Eräs lotta kertoo muistelmissaan, että pojat käyttäy-

tyivät aina hyvin ja huolehtivat pommitusten yhteydessä että lotat olivat

suojassa.

 

Miten Linnasta tuli erinomainen kirjoittaja? Koulu oli jäänyt kesken. Parin

lyhyen työrupeaman jälkeen hän pääsi Tampereella Finlaysonin tehtaaseen

ja palasi sinne jatkosodan jälkeen. Samalla hän alkoi määrätietoisesti pe-

rehtyä kirjoittamiseen lukemalla: ensin historiaa, psykologiaa ja sitten suo-

malaisia romaaneja, suuret venäläiset klassikot jne. Hänestä tuli täysin itse-

oppinut kirjailija, joka lopulta sai akateemikon arvon.

 

KERTTU KERÄNEN

AYN RAND - ARISTOTELEESTA SEURAAVA. Länsi-Uusimaa 16.11.2012

Aktia-pankin tv-mainoksessa kerrotaan, että Laura ansaitsee elämänsä aikana 1571772

euroa. Hän on siis keskituloinen. Pankki olisi halukas antamaan sijoitusneuvoja, etteivät

Lauran rahat valu hukkaan. - Sinänsä on mukava kuulla, etteivät kaikki pankit pidä keski-

tuloisia vain lattian likaajina.

 

Aktia tuskin tarkoitti, että keskituloiset kiinnittäisivät huomiota tuloihinsa ja ryhtyisivät

vertaile­maan. Äskettäin monet lehdet, etupäässä iltapäivälehdet, julkaisivat eniten an-

sainneiden ja eniten pääomatuloja saaneiden listoja. Sadat suurituloiset keräävät enem-

män vuodessa kuin minkä Laura koko elämänsä aikana. Tuloerot eivät ole enää kohtuul-

lisia keski- ja suurituloistenkaan välillä, puhumattakaan pienituloisista.

 

Televisiosta tuli myös katsotuksi 13.11. dokumentti Ayn Rand  – Nainen Björn Wahl-

roosin takana. Rand syntyi Pietarissa 1905, oli venäjänjuutalainen kirjailija ja filosofi,

joka siirtyi Yhdysvaltoihin . Siellä hän kehitti filosofisen objektivismi -oppisuunnan, joka

korostaa ”objektiivisen todellisuuden, ratio­naalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapi-

talistisen politiikan merkitystä”. ”Ihmisellä on  oikeus olla olemassa oman itsensä vuoksi,

vailla pakkoa uhrautua toisten puolesta” ja ”Myötätunto on suurinta moraalittomuutta”.

Ayn Rand on Suomessa noussut esiin mm. Wahlroosin ansiosta; hän siteeraa runsaasti

Randia kirjassaan Markkinat ja demokratia.

 

Wahlroos ei itse osallistunut ohjelmaan, mutta osasia hänen esiintymisistään näytettiin,

mm. lausahdus jostain esitelmästä: ”Jos maksamme työttömyydestä, saamme työttömiä”.

Entä jos maksamme asumistukea? Siinähän tuet valuvat asuntosijoittajille ja vuokrataso

saadaan pidettyä korkealla. Tai jos maksamme maa­talous­tukea? Suurimmat tuet mene-

vät suurtiloille.

 

Ohjelmassa huomiotani kiinnitti myös Ayn Rand Instituutin suomalaisen toimitusjohta-

jan Anu Seppälän mielipiteet. Hän oli Randin filosofiaan perehdyttyään vapautunut syyl-

lisyydestä. Hänen ei tarvinnut antaa kehitysapua eikä muutenkaan auttaa maailman

köyhiä, vaan ajatella vain omaa hyvinvointiaan. Randin opit löivät iloisesti korville Raa-

matun opetuksia lähimmäisyydestä, ennen kaikkea ihmisen ei ole pakko uhrautua tois-

ten hyväksi. Hänen tulee ajatella vain omaa parastaan ja valita arvonsa ja toimintansa

omaan järkeensä nojautuen. Itsekkyys on korkein arvo. Näihin arvoihin nojaa myös

USA:n teekutsuliike.

 

Prof. Panu Raatikainen Tampereen yliopistosta sanoi, ettei ko. oppeja voida pitää va-

kavasti  otettavana akateemisena filosofiana ja lisäsi hauskasti: ”Se vuotaa kuin seula”.

Jyrki Koulumies taas arvioi Randia uusimmassa Kanava lehdessä kioskikirjailijaksi,

vaikka tämä piti itseään Aristo­teleesta seuraavana.

 

Rand toimi itsekin ihanteidensa vastaisesti. Hän oli ketjupolttaja, joka vastusti kaiken-

laista aatteiden tuputtamista esim. puuttumista tupakointiin, mutta turvautui itse julki-

seen terveydenhuoltoon sairastuttuaan keuhkosyöpään.

 

Samaan itsekkyyden hiileen puhalsi oikeastaan myös Kokoomusnuorten puheenjoh-

taja Saul Schubak ipsautettuaan ajatuksensa lapsilisien poistamisesta ”heikommalta

ainekselta”. Kohuhan siitä syntyi. Schubak erosi puheenjohtajan paikalta, mutta puo-

lusteli kantaansa Facebookissa: ”Taloustieteissä lähdetään siitä, että kaikissa tuissa

tulisi myös huomioida sivuvaikutukset. Lapsilisien negatiivisena sivuvaikutuksena

tuetaan sellaisten ihmisten lastensaantia, jotka eivät pysty tarjoamaan lapselleen

hyvää elämää…”

 

Itsekkyys vapaan markkinatalouden kantavana voimana saa aina vain kammotta-

vampia piirteitä.

 

KERTTU KERÄNEN

KOULUUN, KOULUUN. Länsi-Uusimaa 2.11.2012

Yksi mielilausahduksiani on, että verottaja saa kiinni kunnolla vain palkan-

saajat, eläkeläiset ja autoilijat – nyt lisäisin joukkoon lukiolaisten vanhem-
mat. Tosin kyseessä ei ole verot vaan oppikirjojen osto, joka on melkoinen
kulu teiniperheissä. Kirjat vaihtuvat lähes vuosittain, ja varsinaisen oppi-
kirjan parina on harjoituskirja, jota ainakaan ei voi käyttää kahdesti. Edis-
tystä on toki tapahtunut. 80-luvulla piti maksaa kirjojen lisäksi myös luku-
kausimaksut. Onneksi ne poistuivat SYL:n raivokkaan kampanjan ansiosta
1992.

Koulukirjat ovat iso bisnes. Jo 70-luvulla vaadittiin oppikirjojen tekemisen valtiollistamista. Silloinkin oppikirjoja vaihdettiin usein, eivätkä käytetyt

kirjat soveltuneet nuoremmille sisaruksille. Kirjoja ei aina edes luettu lop-

puun.

 

Nykylukion kirjat maksavat 1000-1400 euroa. Ammattikoululaistenkin on

hankittava kirjoja ja materiaaleja ja kulut saattavat olla yhtä isot. Jo

pienituloisella perheellä voivat kirjakustannukset olla melkoinen kynnys,

puhumattakaan työttömän tai yksinhuoltajan perheestä. Lapsilisäkin päät-

tyy juuri lukion alkamisen aikaan. Asuminen toisella paikkakunnalla ja

bussimaksut aiheuttavat lisä­kuluja. Presidentin nuorten syrjäytymistyö-

ryhmäkin oli rajannut raha-asiat ehdotustensa ulko­puolelle.

 

Olisivatko ilmaiset kirjat ylivoimainen kustannus kunnille? Koulu organi-

soisi kirjojen uudelleen­käytön tehokkaammaksi ja oppilas korvaisi vain,

jos kirja on kadonnut tai ihan kelvoton. Monelle nuorelle opintojen jat-

kaminen on edelleenkin rahakysymys.

 

Mutta silti, mikäs meidän on ollessa. Monessa kehitysmaassa otetaan

lasten koulunpääsyssä vasta ensi askelia. Edelleenkin jää 93 miljoonaa

lasta vuosittain koulun ovien ulkopuolelle, ja valtaosa heistä on tyttöjä.

Pojat pääsevät kouluun, mutta tyttöjä tarvitaan kotitöissä ja hoitamassa

nuorempia sisaruksia. Tyttöjen koulutie harvaanasutuilla syrjäseuduilla voi

myös olla vaarallinen monestakin syystä. Ääritapauksissa tyttöjen koulun-

käyntiä on koetettu estää räjäyttämällä koulubussi- Monissa maissa tytöt jou-

tuvat naimisiin jopa 12-vuotiaana ja se lopettaa kouluhaaveet lopullisesti.

– Maailmassa on edelleen 800 miljoonaa aikuistakin lukutaidotonta, ja

kaksi kolmasosaa heistä on naisia.

 

Sielläkin, missä kouluja on, kirjoista ja muista tarvikkeista on pulaa.

Sudanissa lasten pitää kantaa jopa oma tuoli kouluun. Näin kuvan

pikkutytöstä, joka sanoo: En välitä yhtään vaikka ei ole pulpettia,

kunhan vain saan käydä koulua. Intiassa koulu on ilmainen ja pakol-

linen, mutta jotkut vanhemmat eivät halua lähettää tyttäriään kou-

luun, jossa ei ole kunnon wc-tiloja. Tämmöisiä kou­luja on 40%.

Intian korkein oikeus määräsi äskettäin, että puolen vuoden kuluttua

Intian jokaisessa koulussa on oltava puhdasta juomavettä ja käymälät.

Vessoja onkin viime aikoina ryhdytty raken­tamaan – erikseen tytöil-

le ja pojille. Ihmettelen, mistä intialaiset saavat vettä vessoihinsa,

kun puh­taasta juomavedestäkin on pulaa. Sitä paitsi vesivessat ovat

ympäristön tuho. Nyt olisi huussivien­nillä ja –neuvonnalla kysyntää

ainakin intialaisiin kotitalouksiin, joista vain puolella on käymälä.

Kuntavaaleja on ruodittu jo monta päivää. Kerrataanpa vielä: koko
maan äänestysprosentti oli 58,2 eli kolme prosenttiyksikköä vähem-
män kuin 2008. Lohjan lukema oli 56,2, eli lähes puolet äänioikeute-
tuista nukkui! Karjalohjalla oltiin virkeämpiä (62.6%) ja vaalitulok-
sesta voidaan olla vähintäinkin tyytyväisiä. Lohjan valtuustoon saa-
tiin 3 ja ½ valtuutettua: Lackman, Lehtonen, Aittakumpu ja puoli
Linnavirtaa.

Menestystä heille valtuustotyössä!

KERTTU KERÄNEN