LAMANHOITOA SÄÄSTÖILLÄ. Länsi-Uusimaa 13.12.2013

 

Hallituksen rakenneuudistuksessa on tarkoitus säästää 300 miljoonaa euroa

vanhusten laitoshoitoa vähen­tämällä. Hallitus vakuuttaa, että nyt laitoksissa

olevat saavat olla siellä edelleenkin, mutta laitoksiin joutuminen yritetään

estää ennakolta systemaattisella kuntoutuksella ja kotihoidolla. Lai­toshoi-
toon pääsisi tulevaisuudessa vain, kun se lääketieteellisen syyn vuoksi olisi
välttämätön.

Suomessa on laitoshoitopaikkoja väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin

muissa Pohjois­maissa, vaikka terveyskeskusten vuodepaikkoja ja vanhain­-

koti­paikkoja on vähennetty jo vuosia.

Vuonna 2011 terveyskeskusten vuodeosastoilla oli 8300 vanhusta lyhytaikai-
sessa ja 7300 pitkäaikai­sessa hoidossa, 17 700 vanhainkodeissa ja 30 800 te-
hostetussa ympärivuorokautisessa palveluasun­nossa. Tavalli­sissa palveluasun-
noissa asui 6900 vanhusta ja 2100 keski-ikäistä. 48 000 vanhusta tar­­vitsi lai-
tos­hoitoa dementian vuoksi.

Vanhukset itse haluavat asua omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollis-

ta. Jos oma puoliso on elossa, hänestä on tukea ja turvaa. Mutta kuka mää-

rittelee, milloin omainen muuttuu omaishoita­jaksi? Useimmiten omaishoit-

ja on puoliso, joka itsekin saattaa olla hoidon tarpeessa. Seurauksena on

uupumus, varsinkin kun lakisääteisiä vapaapäiviä aina ole mahdollista jär-

jestää.

Tavallisin syy joutua terveyskeskuksen vuodeosastolle on dementia. Kuiten-

kin Helsingissä muisti­häiriöisen vanhuksen on vaikea päästä laitoshoitoon.

Ääriesimerkki on entisen työtoverini äiti, joka asui yksin, ei tiennyt missä
oli, ei tuntenut omaisiaan, unohti lääkkeensä ja löytyi tuon tuostakin tuu-
pertuneena lattialta. Eikä ymmär­tänyt soittaa turvarannekkeellaan apua.

Kuukausien taistelun jälkeen vanhus on päässyt Koskelaan, pieneen huonee-
seen, jossa on neljä muuta. Työssä käyvät tyttäret voivat hetken henkäistä
helpotuksesta.

Vanhustenhuollossa on samanaikaisesti mahdollista sekä säästää että paran-

taa palvelua, sanoo Aalto-yliopiston prof. Erkki Vauramo, joka Talouselämä-

lehdessä 3.12. vertailee Suomen ja Ruotsin vanhustenhoito­malleja. Ruotsissa pitkäaikaishoidon vuodeosastot on lopetettu, ja siellä kuntoutetaan kaikki.

Eriasteisia palveluasuntoja on vähennetty, vaikka vanhusten määrä jatkuvas-

ti kasvaa.

Suomessa riittäisi vanhuksille noin 43 000 hoivapaikkaa. Laitos­hoito nielee
miljardeja ja kotihoito tulee pitkällä tähtäyksellä halvem­maksi. Avainsana
on kuntoutus, mutta sekin maksaa. Tanskassa on päätetty hoitaa kaikki

vanhukset kotona, maksoi mitä maksoi.

 

Jani Kaaro kirjoitti 9.12. HS:n kolumnissaan otsikolla ”Säästöt tappavat, ei
lama”.  Aiheena on  lamanhoito eräissä maissa säästöillä yleensä ja säästö-
jen murheelliset seuraukset: kuolleisuutta, itsemurhia, sydänkohtauksia ja
aliravitsemusta kuten Aasian talousihmeen romahdettua 1990-luvulla. Krei-
kankin julkisen talouden säästöjen traagiset seuraukset ovat jo havait­tavissa.

 

Islanti toimi päinvastoin, antoi kriisipankkiensa kaatua ja maksoi valtion­vel-

­­kaansa vähitellen, lisäsi sosiaali- ja terveyspalveluja, turvasi työllisyyttä, asu-

mista ja terveyttä. Islantilaisten terveydentila ei huonontunut pankkikriisin

johdosta ja talouskin kääntyi nou­suun, työttömyys laski alle viiden prosentin

ja talous kasvoi kolmen prosentin vauhdilla.  

 

Suomen vanhuskeskustelusta saa myös sen käsityksen, että vanhukset hoide-

taan pelkästään vero­varoilla. Näin ei ole. Jokainen kunnallisenkin kotipalve-

lun toimi on hinnoiteltu. Kotiavus­tajan käynti kaupassa, apteekissa, pankissa

ym. maksaa, samoin siivous, saunotus jne.

Jos vanhus kaatuu ja hälyttää rannekkeellaan apua, ylösnosto maksaa. Useim-
mat vanhuk­set maksavat asumisestaan, hoidostaan ja lääkkeistään, niin pit-
källe kuin varat ja eläke riittävät.

 

KERTTU KERANEN

BIOHAKKEROINTIA. Länsi-Uusimaa 29.11.2013

Höristin korviani: biohakkerointi? Käykö joku tonkimassa kompostia? Onko

biolääketieteen keksinnöt hakkeroitu? Kaikki pikatulkintani aiheesta olivat

väärin.

 

Biohakkerointi on uudehko liike, joka syntyi Yhdysvalloissa ja on levinnyt

kymmeniin maihin. Alun perin kyse oli The Quantified Self –sivustosta Inter-

netissä, johon Applen iPad mahdollisti valtavien tietomäärien tallentamisen.

Itsensä seurantaan hurahtivat lähinnä 20-30 –vuotiaat miehet, teknologian

opiskelijat, jotka alkoivat mitata itseään erilaisin elektronisin laittein kun-

tosalilla ja lenkillä, analysoida ruoka-aineiden vaikutuksia ja arvioida kehon

tilaa. Päätavoitteena oli stressitason hallinta.

Biohakkeri siis hakkeroi omaa kehoaan, seuraa painoaan älyvaa´alla, mittaa

verenpainetta ja rasva­prosenttia. Sykemittari, alun perin suomalainen kek-

sintö, mittaa sydämen toimintaa, laite päässä aivosähkökäyrää. Jos mittaus-

laitteen ääni on matala, se kertoo levollisesta tilasta, korkea ääni taas kes-

kittymisen tasosta. Myös unen määrä ja laatu analysoidaan. Aterioista, ruo-

ka-aineiden määrästä, laadusta ja vaikutuksista pidetään kirjaa. Biohakkeri

saattaa mitata verensokerinsa viisikin kertaa päivässä. Kolesteroliarvot tal-

lennetaan excel-taulukkoon. Älypuhelin kirjaa tietoja juostessa ja ajan­hal-

lintasovellus tietokoneella seuraa ajankäyttöä minuutin tarkkuudella. Jot-
kut hankkivat geenitestin, joka kertoo mahdollisesta perimästä perinnölli-
siin sairauksiin.

 

Biohakkerin apuna ovat myös opaskirjat, personal-trainerit ja samanmielis-

ten ryhmät. Facebookissa on suomalaisillakin oma ryhmänsä, johon pääsee

vain pyytämällä. Jäseniä oli jo jokin aika sitten 300, mutta määrä kasvaa

vauhdilla. Tapaamisissa biohakkerit vertaavat kokemuksiaan, vaihtavat

ideoita ja vinkkejä uusista laitteista ja sovelluksista. Eräs hakkeri paransi

mahahaavansa korjattuaan ruokailu­tottumuksiaan ja elämäntapojaan mit-

tauksista saamiensa tulosten avulla. 

 

Edellä mainittu esimerkki lienee poikkeus. Tosin ihmiset ovat nykyään yhä

tietoisempia sairauk­sista ja osaavat hakea Internetistä tietoa. Tulkinnat

saattavat olla virheellisiä ja jopa tuottaa vahinkoa. Lääkärin vastaanotolle

hankkiudutaan valmiin diagnoosin kanssa hakemaan tukea ja lääkitystä. Nuo-

remmille lääkäreille tämä sopii, mutta vanhemmat saattavat kokea auktori-

teettinsa uhatuksi.

Ovatko miehet vihdoin alkaneet kiinnostua omasta terveydestään vai ovat-

ko he omaan napaan tuijottavia narsisteja? Jääkö aikaa muuhun kuin itsensä

mittaamiseen? Jos tarkoitus on vähentää tai ainakin hallita stressiä, niin ei-

kö mittaaminen koko ajan stressaa lisää? Jos tuloksena on terveellisten elä-

mäntapojen omaksuminen, terveydentilan kohentuminen ja eliniän pitene-

minen, asia on enemmän kuin kannatettava. Suurta kansanliikettä biohak-

keroinnista tuskin tulee.

Tilastokeskuksen mukaan miesten eliniän odote vuonna 2011 oli 77,2 vuotta

ja naisten 83,5 vuotta. Naisten elinikä on yli 6 vuotta pitempi. Naiset käyt-

tävät terveyspalveluja enemmän hyväkseen, kiitos äitiys- ja lastenneuvoloi-

den. Eron miesten ja naisten elinikäodotteiden välillä soisi pienenevän, ja

siinä elintavat ja ravinto ovat merkittävässä asemassa.

 

Mittailen minä itsekin. Kotona on digitaalivaaka. Ostimme lopulta verenpaine-

mittarinkin, kun terveys­keskuksen mittari varastettiin kerta toisensa perään.

Miehellä on laite sokeriarvon mittaamiseen. Ter­veyskeskuksen laboratoriosta

saa muun muassa hyvän ja pahan kolesterolin ja hemoglobiinin arvot. Näitä

lukemia seuraan ja kirjaan ne excel-taulukkoon. Tästä on kaukana biohakke-

roinnista, mutta onpahan hauska seurata asioita.

KERTTU KERÄNEN

                                       -----------------------------------------------------------------

Kirjani 

 

PATALUHA JA UMPIMÄHKÄ,

Kolumnit Länsi-Uusimaassa 2009-2012,

 

tulee kohta painosta. Sitä tullaan myymään

ainakin Karjalohjan toimipisteessä.

                               ---------------------------------------------------------

PUHDASTA VETTÄ. Länsi-Uusimaa 1.11.2013

Ihminen tulee toimeen noin kuukauden ilman ruokaa, ilman vettä vain viikon.

Aina silloin tällöin muistutetaan siitä, että vettä pitäisi säästää, Suomessakin.

Meillähän on satoja tuhansia järviä ja kaikkina vuodenaikoina sataa. Mutta

vettä kuluu muutenkin kuin ihmisten talousvedeksi: teolli­suuden ja maatalou-

den lisäksi voimayhtiöiden sähköntuotantoon. Vesivoiman osuus energiatuotan-

­nossa on noin 24.5 %.

 

Maapallon makeasta vedestä 0.3 % on järvissä ja joissa, 30.8% pohjavesissä,

joihin lasketaan mm. soissa oleva vesi ja ikirouta ja 68.9 % jäätiköissä ja pysy-

vässä lumipeitteessä. Sitä mukaa kun maailman väestö kasvaa, myös makean-

veden käyttölisää y. Suurimman osan maapallon vesi­varoista kuluttaa maa-

talous. Suurkuluttajia ovat Yhdysvallat, jossa vettä käytetään noin 1680
kuutiota henkeä kohden vuodessa ja Egypti hyvänä kakkosena 920 m³. Suoma-
laisten kulutus on 440 kuutiota. Veden ja sähkön käytön vähentäminen on
helpommin sanottu kuin tehty. Koko ajan saamme uusia sähkövekottimia.
Mistä itse luopuisit: pesukoneesta, astianpesukoneesta, televisiosta, tieto-
koneesta? WC-huuhteluihin kuluu järkyttävät 40 litraa vettä vuorokaudessa
henkeä kohti.

 

Lohjanjärvi oli 2011 ehdolla Uudenmaan maakuntajärveksi, mutta yleisö valitsi Tuusulanjärven. Lohjanjärven pinta-ala saarineen on 122 km². Keskisyvyys on

runsas 12,7 metriä ja syvin kohtaan. 55 metriä Isollaselällä. Järven korkeus
merenpinnasta on 32 m. Lokakuun alussa Uudenmaan ely-keskus antoi lausun-
non, jonka mukaan Lohjanjärven tila on hyvä. Muutamaa viikkoa myöhemmin
uutisoitiin järven vedenpinnan laskusta ennätysalhaalle, veden muuttumisesta
vihreäksi ja pahan­hajuiseksi. Lohjanjärven ympäristön normaali sademäärä on

700 mm vuodessa, mutta pitkä, vähä­satei­nen ja lämmin syksy on saanut sini-

levän kukkimaan tavallista enemmän ja suuria levälauttoja on havaittu pitkin

rantoja.

 

Olisi hyvä, jos ennen lumen tuloa sataisi kunnolla vettä. Mustionjoen voima-
laitoshan juoksuttaa vettä saamansa luvan alarajaan asti. Alarajan muutos
olisi tarpeen ympäristön ja asukkaiden kannalta.

 

Maailman suurimman vesivoimalaitoksen rakentaminen Kiinassa aloitettiin
2003. Tämä ns. Kolmen rotkon pato sijaitsee Jangtsen laaksossa. Voimalaitok-
sen tieltä joutui muuttamaan lähes puolitoista miljoonaa ihmistä ja vielä siir-
retään 3-4 miljoonaa, johtuen patoaltaan saasteista ja jokiäyräiden sortumis-
vaaroista.

Pessimistisimmät odottavat vielä isoa ekokatastrofia.

Etiopiassa on parhaillaan ison voimalaitoksen Gibe III:n rakentaminen, jonka
piti valmistua tänä keväänä. Gibe III  kaksinkertaistaa Etiopian energiatuotan-
non, tuo vettä kiinalaisten ja saudien vuokraamille pelloille, mutta tekee tu-
hoa naapurivaltiossa Keniassa. Veden pinta maailman suu­rimmassa aavikko-
järvessä Turkana järvessä laskee, kaivot kuivuvat ja kalansaaliit hupenevat.
Kun Gibe III valmistuu, on Etiopialla on jo suunnitelmissa Gibe IV ja V.

 

Puhdasta vettä tulee olemaan aina vain vähemmän juomavedeksi, kun samal-
la apajalla ovat ener­giayhtiöt ja teollisuus. Sodiksi asti vesipula on harvoin
johtanut, vaikka vedestä on kiistelty aina.

 

1950-luvulla meilläkin oli omat koskisotamme; voimayhtiöt halusivat poh-
joisen joet sähkövoiman tuotantoon vastassaan luontoarvojen puolustajat.
Kemi- ja Oulujoet valjastettiin ja niissä on useita voimalaitoksia. Niiden har-
joittama veden korkeuden säätely sähköntarpeen mukaan liuottaa maata
rannoilta aiheuttaa muutakin haittaa. Kuusamossa upea Jyrävän putous sen
sijaan säilyi vapaana.

 

Vesi on rajallinen luonnonvara eikä sitä voi korvata millään. Jokainen voi
edistää puhtautta ja estää rehevöitymistä, ainakin vähän.

KYSYTÄÄN KANSALAISILTA. Länsi-Uusimaa 18.10.2013

Vuonna 2000 valtiovarainministeriö antoi kansalaisille mahdollisuuden tehdä säästöehdotuksia valtion talousarviota varten. Sähköpostiviestejä tuli tulvi-
malla, yhteensä noin 1200 kappaletta. Silloinen kansliapäällikkö Raimo Sailas 
luki ne kaikki.

Suosituimmat ehdotukset olivat eduskunnan puolittaminen ja lähetystöjen 

lopettaminen EU-maista. Oopperan rahoitus haluttiin siirtää sponsoreille ja

 yleisölle. Kansanedustajien taksikyydit, puolue­tuki, viljelijöiden lomitusjär-

jestelmä saivat myös kyytiä kuten monet ansiosidonnaiset etuudet ja tuet. 

Eipä ole paljon muutosta tapahtunut.

OECD:stä eroamista ehdotettiin myös jossain yhteydessä. Eurooppa oli so-

dan jälkeen päässyt mm. Yhdysvaltojen Marshall-avun turvin jaloilleen. 

OECD, uusi taloudellinen yhteistyöjärjestö, perus­tettiin 1961 jatkamaan 

sen työtä. Perustajia olivat Yhdysvallat, Kanada, Pohjoismaat ja eräät muut 

Euroopan  valtiot. Suomi liittyi mukaan 1969, Japani 1964, Australia 1971 ja 

Uusi-Seelanti 1974. Lisää jäseniä otettiin 1990-luvulla ja vuonna 2010. Nyt 

jäsenmaita on jo 34.

OECD:n budjetti on noin 350 milj.euroa, ja se saa varansa jäsenmaksuna, 

joka muodostuu perus­maksusta ja osaksi jäsenmaan bkt:n mukaan. Suomi 

maksoi 2011 2,5 milj.euroa. OECD:n tehtävät ovat muuttuneet vuosien kulu-

essa ja se yrittääkin muuttaa imagoaan rikkaiden maiden kerhosta hyvien 

käytäntöjen järjestöksi, joka pyrkii talouskasvun, työllisyyden ja hyvinvoin-

nin lisäämiseen. Se on jäsenmaiden käytettävissä yhteiskunnan eri sekto-

reiden kehityssuuntia arvioitaessa ja tutki­musten ja analyysien teossa eri 

toimenpiteiden vaikutuksista. Suomen sanotaan viime vuosikymme­ninä hyö-

tyneen OECD:n jäsenyydestä suuresti. Herää kysymys, miksi hallitus suolsi 

varoja Hima­sen tutkimukseen, kun OECD on olemassa? Kaiken kaikkiaan 

OECD:hen kuuluminen vaikuttaa tarpeelliselta, vaikka muitakin kilpailevia 

organisaatioita on.

Osa konsulttien käytöstä sen sijaan on kyseenalaista. Valtio on vähentänyt 

väkeä viime vuosina tehokkuustavoitteen vuoksi ja irtisanottujen työ teete-

tään konsulteilla. Monet konsultit aloittavat työn ilman mitään käsitystä siitä, 

mitä siinä virastossa tehdään. Konsulttikustannuksista on vaikea saada tietoa. 

Lohjan kaupungin kaupunkisuunnittelun ne ovat kyllä Internetissä nähtävissä, 

mutta kaupunkisuunnittelu ei ole koko hallinto. Vuokralääkärien käyttö on 

myös taloudellisesti järjetöntä. Meillä on lääkäreitä enemmän kuin koskaan, 

virat vain pitäisi saada täytetyksi alueellisesti oikein.

Nyt kansalaisilta voitaisiin muutteeksi kysyä, miten valtio ja kunnat voisivat 

hankkia lisää tuloja muuten kuin veroja korottamalla tai metsien avohakkuil-

la kuntalaisille tärkeissä metsissä. Jokunen idea ehtisi ehkä tämän syksyn 

budjettiin, mutta ensi vuonna vielä paremmin.

Esimerkki: Vuoden professori Eva-Mari Aro Turun yliopistosta ehdotti luku-

kausimaksun käyt­töönottoa yliopistoissa. Aron mielestä opiskelijat eivät ole 

tarpeeksi ahkeria eivätkä ymmärrä, miten paljon heitä ”paapotaan”. Ja kun 

opiskelijoille järjestetään kesä­kursseja, 30 ilmoittautuu ja kolme tulee. Sitä, 

mitä saadaan ilmaiseksi, ei arvosteta.

Toinen esimerkki: Peliyhtiö Supercell ilmoitti maksavansa valtiolle 100 milj.

euroa yhteisöveroa ja myöhem­min vielä 160 miljoonaa sijoitustensa tuottoa. 

"Me olemme kasvaneet Suomessa ja olemme saaneet äärimmäisen paljon täl-
tä yhteiskunnalta. Kun me pärjäämme, on oikein, että me jaamme sen hy-
vän yhteiskunnan kanssa. On meidän vuoromme maksaa takaisin", toimitus­-
johtaja Ilkka Paananen sanoo. Lisää tällaista ajattelua.

KERTTU KERÄNEN

TURVAA PIMEÄLLÄ. Länsi-Uusimaa 4.10.2013

Kuljin kerran Marokon illassa heijastin keikkuen hihassani. Siellähän pimeys 

tulee jo iltakuuden-seitsemän aikaan. Erään kultasepänliikkeen ovella not-
kuva kauppias sai suorastaan hepulin nähdessään heijastimeni. Hän halusi 
ostaa sen melkein mihin hintaan tahansa. Kun kysyin tietääkö hän, mikä se 
on, hän vastasi tietävänsä. Olisin voinut antaa sen hänelle muuten vaan, 
mutta se ei käynyt, vaihtokauppa kylläkin. Valitsin hopeisen sormuksen ja 
vaihtokauppa oli tehty.

Lokakuu pyörähti käyntiin. Kuukauden ensimmäinen päivä oli myös ensim-
mäinen valtakunnallinen heijastinpäivä ja se on jo tätä kirjoittaessani lopuil-
laan. Ulkona on sysipimeää ja voi vain toivoa, että pimeässä vaeltajilla on 
heijastimet. Heijastimia on myytävänä kaupoissa ja kioskeissa. Myös yrityk-
set edistävät kulkijoiden näkyvyyttä jakamalla logoillaan varustettuja heijas-
timia. Monissa ulkoi-luvaatteissa ja jalkineissa on heijastinpintaa jo valmiiksi, 
heijastinliivejäkin on. Kuinkahan monta ihmishenkeä onkaan jo pelastunut 
heijastimien ansiosta?

Heijastinpäivänä Facebookissa oli sivukaupalla ”tykkääjiä” ja ”osallistujia” 

sekä kannanottoja heijastimien käytön puolesta. Eräs heijastinlaikkaaja 
(like, tykkää) kommentoi, että myös lemmikeillä kannattaa olla oma heijas-
tin tai heijastinliivi ja erityisesti heijastava hihna. Ei yhtään pöllömpi idea, 
onhan tällä viikolla myös Maailman eläinten päivä ja samalla Fransiskus Assi-
si­laisen, eläinten suojeluspyhimyksen muistopäivä (4.10.).

Toinen kantaa ottava toivoi polkupyöriin valot! Juuri edellisiltana olin itse-
kin havainnut, että kaikissa polkupyörissä ei ole nykyään valoja. Vastaani 
tuli iltapimeällä aikuinen mies – kapealla jalkakäytävällä ajaen – ilman valo-
ja. Ehdin onneksi hypähtää orapihlaja-aitaan eikä sen pahempaa sattunut. 
Kun kerroin tapahtumasta uintikaverilleni, hän sanoi ettei hänenkään pyö-
rässään ole valoja. Ne varastettiin jo silloin kun pyörä oli uusi.

Sen lisäksi, että pyöristä varastetaan valot, koko pyörä saattaa häipyä vain 

muutaman sadan metrin matkan vuoksi. Ja sitten se paiskataan pöpelikköön. Jyväskyläläisen sanomalehden Keskisuoma­laisen verkkoversiossa on osasto 
polkupyörille, eli luettelo varastetuista tai löydetyistä polkupyö­ristä tunto-
merkkeineen ja valokuvineen. Mikä mainio vaihtoehto tekstareille!

Pyöriä katoaa paljon varsinkin viikonloppuisin. Moni ajattelee, ettei polii-
seja juuri kannata vaivata varkausilmoituksilla. Pitää silti ilmoittaa, ja sitä 
varten polkupyörän valmistusnumero kannattaa olla tiedossa ja toinen avain 
tallella. Vakuu-tusyhtiöille ja poliisille ilmoitettujen varkauksien määrä on 
suunnilleen 10 000 vuodessa, mutta se on varmasti vain murto-osa. Pyörä 
kannattaa pitää kunnolla lukittuna esimerkiksi pylvääseen tai muuhun kiin-
teään rakenteeseen tai säilyttää pyörää lukitussa tilassa. Kotivakuutus 
yleensä korvaa, jos pyörä on ollut lukittuna. Omavastuun suuruus vaihte-
lee yhtiöittäin.

Varsinaisesti pyörävarkaudet lisääntyvät keväällä, mutta kyllä syyspimeät-
kin ovat otollista aikaa. Osa pyöristä taas katoaa ammattivorojen toimesta. 
Silloin tällöin tekstaripalstoilla näkyy varoituksia valoisaan aikaan kaduilla 
hitaasti ajelevista pakettiautoista. Ne ovat ilmiselvästi kartoittamassa alu-
eilla ja pihoilla lojuvia arvotavaroita, polkupyöriä, arvokkaampia leluja ym. 
Yöllä sitten ajetaan varsinainen keräilykierros ja aamulla ollaankin jo pyö-
räkuorman kanssa satamassa.

Toisin sanoen: heijastimet heilumaan ja polkupyörät lukkoon!

KERTTU KERÄNEN

KOKOOMUSNUORTEN HAITTAOHJELMA. Länsi-Uusimaa 20.9.2013

Kokoomuksen Nuorten Liitto tyrmistytti uudella tavoiteohjelmallaan. Liiton 
14 piirijärjestöä oli hyväksynyt sen kokouksessaan Tampereella 25.8.2013. 
Mukana on esityksiä, joista ei voi ymmärtää, mistä niiden kovuus, ahneus, 
empatian puute ja rasismi kumpuavat. Pahin ehdotuksista lienee kansanryh-
mää vastaan kiihottamisen kriminalisoinnin poistaminen, mutta ehdotukset 
kehitysavusta ja kiintiöpakolaisten ottamisesta luopuminen, tasaveroon siir-
tyminen ja yleissitovuudesta luopuminen kuohuttivat myös. Natoon olisi lii-
tyttävä heti. Ohjelmassa on lähes 170 kohtaa, monet ihan kelvollisia. Lapsi-
lisiin ei ohjelmassa otettu kantaa.  Vuosi sitten varapuheen johtaja Saul 
Schubak piti niiden maksamista heikommalle ainekselle järjenvastaisena ja 
ehdotti lisien poistamista. Kohun saattelemana Schubak erosi varapuheen-
johtajan paikalta.

Helsingin Sanomissa oli kooste nuorisojärjestöjen ohjelmista. Ne ovat koko-
naisina myös netissä. Mielihyvin havaitsin kokoomusnuorten ehdotukset rai-
deyhteyden suunnittelemisesta Jäämerelle ja auto koulun muuttamisen yksi-
vaiheiseksi; näistä olen itsekin kirjoitellut. Asevelvollisuuteen ei otettu kan-
taa. 

KNL:n tuore puheenjohtaja on Susanna Koski. Hän voitti niukasti liittoko-
kouksen neuvoa antavassa äänestyksessä Matias Marttisen, joka luopui so-
vinnolla eikä varsinaista äänestystä tarvittu. Koski joutui heti altavastaajan 
asemaan ja seisoi topakasti ohjelman takana. Sehän oli hyväksytty ilman 
äänestyksiä kohta kohdalta. Kokoomuksen puoluesihteeri ja moni kansan-
edustajakin oli järkyttynyt. Kohun jatkuessa Koski totesi, ettei Katainen 
eikä emopuolue kykene näitä päätöksiä muutta maan. 

Koski on myös vaatealan yrittäjä. Hänen kotisivunsa on kuin muotilehti, 
täynnä kasvo- ja koko vartalokuvia. Huomio kiinnittyy tietysti ulkonäköön 
ja vaatteisiin, onhan hän kaunis ja hallitsee mallimaailman kikat. Hän naut-
tii saamastaan huomiosta ja esillä olosta. 

Väitetään, ettei hän ole kirjoittanut riviäkään tavoiteohjelmaan. Hänestä 
tuli puheenjohtaja vasta ohjelman hyväksymisen jälkeen. Ohjelmaa valmis-
teltiin kokonainen vuosi, joten on outoa, ettei hän ollut yhtään mukana 
vahvoine mielipiteineen. Pyrkiessään puheenjohtajaksi hän esitteli tärkeim-
pinä esikuvinaan Thatcherin, Reaganin ja Niinistön. Koski on äskettäin lo-
pettanut opintonsa ja hänen kerrotaan silti kannattavan opintotukien pois-
tamista. Kaikki eivät todellakaan ole syntyneet noin kultainen lusikka suus-
sa. Toisten tekstien plagioinnista on myös puhuttu ja vireillä on kantelu 
julkisen sanan neuvostoon hänen haastattelutilanteensa julkistamisesta.

Osa kokoomusnuorista tajuaa ohjelman haitat eikä kannata sen kaikkia
esityksiä. Kun kirkon kannanotot eivät miellyttäneet, väki erosi kirkosta. 
Kokoomusnuorilla on mahdollisuus siirtyä opiskelijajärjestöön tai emo-
puolueeseen, joilla on vastuullisempi yhteiskuntakäsitys. Kokoomus lu-
paa olla nyt ja tulevaisuudessa välittämisen, avoimuuden, sivistyksen ja 
vastuun kannon puolue.

Nuorten kuuluukin olla radikaaleja. Monesti käsitykset ovat mustavalkoi-
sia ja jyrkkiä. Elämänkokemus ja aika hiovat terävimmät särmät, lisäävät 
suvaitsevuutta ja auttavat ottamaan vastuuta muistakin. Silti maailma on 
täynnä ihmisiä, jotka ovat lyöneet kantansa lukkoon jo parikymppisinä 
eivätkä korjaa käsityksiään, vaikka heidän silmiensä edessä tapahtuisi mitä. 

Äänestysikärajan laskua 16 vuoteen ehdotetaan silloin tällöin. Vain kes-
kustan nuorisojärjestö kannattaa sitä ohjelmassaan. Lakimuutos ei ole 
oikeusministeriössä vireillä, ja se on todella hyvä asia.

KERTTU KERÄNEN

LEIKATAANPA YRITYSTUISTAKIN. Länsi-Uusimaa 6.9.2013

Kolme vuotta sitten Jorma Ollilan löytö Stephen Elop tuli Suomeen 
johtamaan Nokiaa uuteen nousuun. Nousua ei tullut, mutta silti 
Microsoft osti Nokian matkapuhelintoimin­not. Olihan sitä odotettu, 
mutta ei vielä, Tuliko Elop Nokian johtajaksi juuri tätä kauppaa var­-
ten? Tiedotustilaisuu­dessa  Elop, Suomen parhaiten palkattu yritys-
joh­taja, esiintyikin jo Microsoftin tulevana johtajana.

Melkein missä tahansa maailman takapajulassakin keskustelukumppani 

tietää Suomen heti, aha, Nokia-Nokia! Ja usein vielä kaivaa taskustaan 

Nokian kännykän. Vasta sitten muistetaan Räikkö­nen. Ja miten onkaan 

mieltä lämmittänyt Nokia-mainos Connecting People hotellien TV:ssä tai 

pylväsmainos kadulla. Tuntuu haikealta, kun Nokia-brändi poistuu ja sekä 

Nokia että Lumia nimet katoavat puhelimista.

Jäihän meille kuitenkin peruspuhelimien valmistus, verkot ja patentit. 

Microsoft lupasi perustaa datakeskuksen Suomeen. Työllisyysvaikutuksista 

ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Koko kaupan onnistuneisuuskin nähdään 

vasta aikojen päästä.

Helsingin Sanomien mukaan Suomi tukee yrityksiä lähes 4.8 miljardilla eu-
rolla. Tekesin kautta annetaan avustuksia vuodessa noin miljardi euroa. 
Vuosien mittaan Nokia kuittasi isot rahat jaettavista yritystuista. Viime 
vuonna pelkästään Tekes myönsi Nokialle tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-
avustuksia 8,6 miljoonaa euroa ja Nokia Siemens Networks Oy:lle 5 miljoo-
naa euroa. Tukea on jaettu monista tuuteista vuosikausia. Microsoftia ei 
vielä ole näkynyt Tekesin listalla. Milloin saadaan jonkinlainen tukirekisteri?

Tukirahaa, lainoja ja takauksia jakavat myös Finnvera Oyj, Sitra, Suomen 

Akatemia. Ely-keskukset jakavat EU:n rakenne­rahastorahaa. Valtio myöntää 

verohelpotuksia ja muita porkkanoita. Kunnat antavat tontteja, ehkä laino-

ja ja suoraa pientä tukeakin. Joskus riittää elinkeinoasiamiehen puolto.

Tukien tehottomuudesta on julkaistu useita tutkimuksia. Ilkka Ylhäisen väi-

töskirjassa tutkittiin Finnveran tukia. Monista yrityksistä oli tullut tukiriip-

puvaisia kanta-asiakkaita. Etlan ja myös TEM:n tutkimukset kertovat samaa; 

vain alle puolet tukirahoista oli tehokasta ja valtaosa hukkaan heitettyä rahaa.

Kyseessä ovat veronmaksajien rahat. Valtion tuloista suurin osa tulee tulo- 

ja omaisuusveroista sekä alvista. Ollila itse ja monet muut ovat sanoneet, 

että tuet vääristävät kilpailua. Mielenkiintoinen laskelma on, että jos kaikki 

yritystuet poistettaisiin, niin yhteisövero voisi olla alle prosentin.

Tämän vuoden budjettiriihessä piti yritystukia perata. Toisin kävi, tuet sen 

kun kasvavat. Katseet kääntyvät silti valtiovarainministeriön valtiosihteeriin 

Martti Hetemäkeen. Hänkin on todennut yritysten verotuet ja muut porkka-

nat luvattoman tehottomiksi. Yritysveron laskeminen ehkä luo  pohjaa tuki-

viidakon karsimiselle.

Ja miksi ulkomaisia yrityksiä tuetaan? Esimerkiksi virolaisvarustamo Tallink 

Silja Oy on saanut yritystukea Suomesta vuosina 2000-11 yli 75 miljoonaa eu-

roa, ja maksoi keväällä omistajilleen Viron historian suurimmat osingot (Ta-

loussanomat 24.4.2013). Nyt on Guggenheimin taidemuseo­kin tulossa apa-
jille. Se on yksityinen yritys, joka pitäisi lopettaa toiminta, jos se ei kanna-
ta. Niin toimii markkinatalous. Tuet pois isoilta yrityksiltä, jätettäköön vaik-
ka pelkkä startti­raha aloittaville.

Veronmaksaja voi yrittää vaikuttaa allekirjoittamalla vireillä oleva kansalais-

aloite yritystukien poistamiseksi. Ja voisiko tukipapereihin edes lisätä ehdon takaisinmaksusta, jos yritys lähteekin ulkomaille? Jos yritys kouluttaa jonkun avainhenkilönsä, tämä joutuu sitoutumaan työpaikkaansa pariksi vuodeksi.

KERTTU KERÄNEN