RETKIÄ HAUTAUSMAILLE.  Länsi-Uusimaa 29.6.2012

”Syntyperäinen karjalohjalainen” moitti L-U:n tekstarissa, että Karjalohjan

hautausmaa on kuin heinäpelto. Hautausmaalla käydessäni ei mieleeni ole
ikinä juolahtanut olevani heinäpellolla. Oikealla heinäpellolla olen kyllä ollut.

         Hautausmaat ovat puistoja, joissa aika pysähtyy ja voi muistella men-
neitä. Jokainen hautakivi kätkee tarinan ja monet niistä ovat hienoja taide-
teoksia, usein tuntemattomien kivenhakkaajien töitä. Hautausmaat ovat puis-
toja, joissa voi tehdä retken paikallis- ja kulttuurihistoriaan ja nauttia sa-
malla hiljaisuudesta ja kauniista kukkaistutuksista.

         Haudat ja hautausmaat ovat erilaisia johtuen perinteistä, kulttuurista
ja uskonnosta. Esimer­kiksi kreikkalainen hautausmaa on kuin valkoisten mar-
moriaatikoiden meri. Omaiset huolehtivat, että ouzolasi vainajan hautapaa-
della on täysi. Rhodoksen vanhalla muslimien hautausmaalla hauta­kiviin ha-
katuista turbaaneista ja muista päähineistä voi päätellä vainajan ammatin.
Kasakstanissa taas muslimien haudat ovat kuin savikekoja, joista uudemmat
oli kalkittu valkoisiksi. Juutalaiset tuovat hautakiven päälle pikkukiven mer-
kiksi käynnistään.

         Pariisissa matkailijaa kiehtoo Montmartren hautausmaa, jossa kym-
menet taiteilijat nukkuvat ikiunta. Ihailijoiden pyhiinvaelluskohteita ovat
Edith Piafin ja Jim Morrisonin haudat Cimetière du Père-Lachaise´n hautaus-
maalla. Napoleonin arkku Invalidikirkossa on punaista karjalaista porfyy­riä.
Pietarissa Alexander Nevskin luostarin hautausmaa on täynnä säveltäjien,
kirjailijoiden ja taidemaalareiden hautoja kauniine patsaineen.

         Suomen merkittävin ja Pohjoismaiden kaunein hautausmaa-alue si-
jaitsee Helsingin Hieta­niemessä. Sinne perustettiin 1815 ortodoksinen kal-
misto, myöhemmin rinnalle tuli Suomen kaartin hautausmaa sekä juutalai-
nen ja islamilainen hautausmaa. Neljän uskontokunnan rinnakkaiselo tekee
Hietaniemestä ainutlaatuisen, ja monien merkkihenkilöiden viimeiset lepo-
sijat saavat alueen henki­mään historiaa. Porin ykkösnähtävyys on Juseliuk-
sen Mausoleumi, jonka eteisen maalaukset on tehnyt Pekka Halonen ja kap-
pelin freskot Akseli Gallen-Kallela.

         Karjalohjalla on kaksi hautausmaata. Vanhempi, Pyhän Ristin hautaus-
maa sijaitsee vastapäätä Unkan baaria. Alueella vuosina 1674-1861 olleiden
kahden puukirkon paikalla on muistokivet. Hautoja on jäljellä kymmenkunta.
Nykyinen hautausmaa on 1860 valmistuneen kivikirkon ku­peessa. Kiviaitaa
vasten nojaavissa kauniissa mutta ruostuneissa rautaristeissä voi havaita
1870-luvun vuosilukuja.

         Julkisuuden henkilöistä merkittävin lienee Hilda Käkikoski (k.1912).
Hän oli Helsingin suo­malaisen yhteiskoulun historian opettaja, kirjailija ja
naisasianainen. Kun Suomen ensimmäiseen eduskuntaan 1907 valittiin 19
naista, suomalaisen puolueen Käkikoski oli yksi heistä. Hän ajoi eduskun-
nassa naisten samapalkkaisuutta ja kelpoisuutta valtion virkoihin. 1900-
luvun alussa tutkinnot eivät riittäneet, vaan naisten piti anoa vapautusta
sukupuolestaan.

          Kauppaneuvos Eino Heinosen komea muistomerkki ei voi jäädä
huomaamatta. Heinonen oli nuorisoseura-aktiivi, joka 1918 lähti Buenos
Airesiin, loi siellä merkittävän liikemiesuran, oli taiteen ja opiskelijoiden
mesenaatti ja Suomen asiaa kaikkialla edistänyt värikäs persoona.

         Urpo Harva, filosofi, kasvatustieteilijä ja Suomen ensimmäinen
aikuiskasvatuksen professori lepää tuonnempana, samoin Helsingin yliopis-
ton professori Uunio Saalas, hyönteistieteilijä, kansan­valistusmies ja
suomenkielisen sivistyksen edistäjä. Hän kirjoitti mm. oppikirjoja ja
toimi aktiivi­sesti suomenkielisen Turun yliopiston perustamiseksi.

         Karjalohjan hautausmaalla lepäävät vanhempani ja kaikki lapsuu-
teni naapurintädit ja sedät, useita opettajia ja paljon muita. Siellä lepää-
vät myös kaksi luokkatoveriani, Risto ja Tuula.

KERTTU KERÄNEN

UNELMIA PERUSTULOSTA. Länsi-Uusimaa 15.6.2012

Taasko ovat joidenkin kädet kyynärpäitä myöten veronmaksajien taskussa?

Aina silloin tällöin hanke pul­pahtaa esiin, milloin kansalaispalkan, kansalais-

tulon tai perustulon nimikkeellä. Vihreät ehdottivat kansa­laispalkkaa jo 1980-

luvulla, nyt Vasemmistoliitto ajaa sitä ponnekkaimmin. Tavallisesta veron-

maksajasta ja 16-vuotiaana säännöllisen työn aloittaneesta perustulo kuulos-

taa työtä kaihtavien katalalta juonelta. Se on kuin aikuisten lapsilisä, jolla

voi elellä mukavasti eläkeikään saakka.

Mutta olisiko siinä kuitenkin järkeä?

Kyseessä olisi sosiaaliturvan ja työn yhteensovittaminen. Koska perustulo

antaisi mahdollisuuden ottaa vastaan lyhytaikaisempiakin töitä, saavutet-

taisiin täystyöllisyys. Syyperusteinen sosiaaliturvaviidakko selkenisi ja väki

toimeentuloluukulla vähenisi. Sosiaaliturvarahat vain kiertäisivät eri tavalla.

Tukihaarukka olisi 400-1000 euroa kuukaudessa. Kun perustulo olisi saman-

suuruinen kaikille, verotus hoitaisi rahat suurituloisimmilta takaisin valtion

kassaan. Kuulostaa silti kovin kalliilta. 

Ensimmäisenä perustuloidean esitti englantilainen Thomas Paine. Hän eh-

dotti 1795, että valtio maksaisi yli 21 vuotiaille perustuloa, joka olisi

kaikille ihmisille kuuluva osuus yhteisen kansallisomai­suuden tuotosta.

Suomessa malleja on kehitelty varmaan kymmeniä, mainittakoon Jan Otto

Anderssonin, Ilpo Lahtisen, Osmo Soininvaaran, Anne Mattilan jne. mallit ja

lisää selvityksiä vaaditaan. Tukijoita on kaikissa puolueissa ja monilla niistä

on omat mallinsa. Vihreät haluavat purkaa perus- ja ansioturvan kytköksen,

Keskusta suhtautuu penseästi ansiotulosidonnaisiin etuuksiin, joita taas

sosialidemokraatit kannattavat. Perustulo saattaisi heidän mielestään lisätä

pätkätöitä. Pätkätyösukupolvi eli prekariaatti haluaisi elää ilman palkkatyö-

pakkoa ja kehnojen työnantajien komentoa. Perustulo lopettaisi kansalaisten

nöyryyttämisen.

 

Kokoomuksen kansanedustajat Lasse Männistö ja Petteri Orpo kannattavat

perustulon harkintaa sekä työn tarjonnan että työhalujen lisääjänä.

”Perustulo on sijoitus eikä kustannus”, sanoo Jussi Vähämäki Itä-Suomen

yliopistosta. Hän kannattaa perustuloa keinona yrittäjyyteen ja solidaari-

suuteen. Poliittisten tahojen ehdotukset perustulosta perustuvat sosiaali-

turvaan ja sen järkevöittämiseen ja silloin se on vastikkeetonta rahanjakoa.

”Perustulo olisi ase heikkoja työehtoja vastaan, eli se helpottaisi huo-

noista työtarjouksista kieltäytymistä, kuten myös irtisanoutumista tarpeen

vaatiessa” perustelevat Jukka Peltokoski ja Tero Toivanen.

Jukka Torikka laskee, että ”jos Suomessa on työhalukkaita 200 000 enem-

män kuin työpaikkoja, se tarkoittaa työttömyyttä. Osa-aikatyö ja vajaa-

aikatyö kenties lisääntyisivät ja ihmisten autonomia samalla”.

Puhdasta perustuloa ei taloustieteilijöiden suosituksista huolimatta ole

toteutettu Euroopassa. Tanskan minimituloon liittyy työvelvoite. Hollannin

perustuloa maksetaan kuin veronpalautusta, mutta sitä eivät saa työttö-

myyskorvauksen piirissä olevat. USA:n Alaskassa jokaiselle aikuiselle jaetaan

mineraaleista saadut tulot kansalaisosinkona. Alaskassa onkin mittavat öljy-,

kulta- ja kupariesiintymät. Iranissa otettiin 2011 käyttöön 60 dollarin perus-

tulo, ja sitä maksetaan myös lapsille ja tytöille. Järjestelmä on osoittau-

tunut kalliiksi ja sen jatkuminen on epävarmaa.

Kansalaisaloite perustulosta on vireillä. Sen allekirjoittamiseen tarvitaan

50 000 nimeä, koossa lienee noin 4000. Asia olisi yksinkertaisempi, jos

meilläkin olisi maaperässä öljyä ja kultaa. Tuottoja valtion metsistä ja

kaivoksista ei ainakaan suoraan ole jaettu kansalle.

KERTTU KERÄNEN

OIKEUS HYVÄÄN KUOLEMAAN. Länsi-Uusimaa 1.6.2012

Joitakin vuosia sitten viisi omaistamme kuoli runsaan vuoden sisällä.
Neljällä heistä oli syöpä: tädillä ja toisella enolla keuhkosyöpä, toisella
luusyöpä ja isällä haimasyöpä. Paikkakunnalla ei ollut saattohoitokotia,
mutta viimeiset hetkensä kukin heistä vietti sairaalassa. Me omaiset
päivystimme heidän luonaan, pidimme kädestä, pyyhimme hikeä otsalta,
juttelimmekin, jos potilas jaksoi. Olimme paikalla vahtimassa, että
kipulääkitys oli kohdallaan, vaikka potilas ei enää kyennyt itse sitä
pyytämään. Kaikissa näissä tapauksissa oli kauhea loppu kuukausien
kärsimysten jälkeen.

Olen myös lehdistä seurannut entisen työtoverini aietta matkustaa

vuoden kuluttua Sveitsiin eutanasiaklinikalle. Hän sairastaa parantu-

matonta keuhkofibroosia, jossa keuhkot kovettuvat vähitellen ja lo-

pettavat hapen ottamisen. Edessä olisi hidas ja tuskallinen kuolema,

letkuissa makaa­minen ennen tukehtumista.

Parkinsonin tautia sairastavat Esko Seppänen ja Iiro Viinanen ovat

ottaneet voimakkaasti kantaa armokuoleman puolesta. Seppänen

joutui seuraamaan syöpää sairastaneen poikansa loppuvaiheita. 

Paras mahdollinen kipulääkityskään ei auttanut. Aina ei edes anneta

riittävää kipulääkitystä. Par­kinsonin taudin loppuvaiheet ovat

myös hirvittävät.

Olemme mieheni kanssa usein keskustelleet kuolemasta. Jonain

päivänähän se tulee. Kirkoissa rukoillaan varjelusta äkkikuolemalta,

mutta juuri tuskaton äkkikuolema olisi parempi. Entä jos toinen

meistä joutuu tilanteeseen, jossa loppu tulee hitaasti, ankarien

tuskien kera? Olisiko toisella rohkeutta auttaa, kun toinen tuskis-

saan pyytää? Pitäisikö nyt, kun vielä on voimissaan, hankkia pari

purkkia pillereitä ja nukahtaa pois? Todennäköisesti silloinkin

pitäisi pyytää jotakuta ojentamaan ne. Onko ihmisellä oikeus

itsemurhaan?

Eutanasia eli armokuolema on rajoituksin sallittu Hollannissa,

Belgiassa ja Sveitsissä. Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos,

mutta toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei. Lähes 70 pro-

senttia suomalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Vihreät

lisäsivät periaateohjelmaansa eutanasian, eli ihmisen oikeuden

”paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa

hyvän saatto­hoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avus-

tettuna”.

Tietenkään ei kuulosta hyvältä lisätä eutanasiaa lääkärien teh-

täväksi. Ei se oli helppoa maallikoil­lekaan, juridiset ongelmat

ovat suuret, ja väärinkäytökset mahdollisia. Armopiikki ei edes

ole lääketiedettä. Uskoville asia on yksinkertainen; viides käsky

kieltää tappamasta. Raamatussa sanotaan myös, ettei ihminen

saa päättää toisen kuolinhetkestä. - Oikeastaan lääketieteelliset

keinot elämän pitkittämiseksi ovat myös puuttumista elämän

pituuteen ja siis uskonnonvastaisia.

Lääkärikunnassakin on sekä puolustajia että vastustajia. Hippo-

krateen valassa lääkäri vakuuttaa: ”En tule antamaan kenelle-

kään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin,

enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen.” Lääkäriliiton eettisissä

ohjeissa sanotaan: ”Lääkärin velvolli­suutena on suojata ihmis-

elämää ja lievittää kärsimystä”, ja myöhemmin: …”Jos laki ja

etiikka joutuvat vastakkain, lääkärin on ensisijaisesti noudatet-

tava etiikkaansa”.

Hollannissa lääkäri antaa tarpeelliset selvitykset tehtyään poti-

laalle reseptin. Maanantaina nähdyn TV-dokumentin hollantilais-

lääkärit olivat empaattisia, inhimillisiä lääkäreitä, jotka kokivat

autta­vansa kuolemansairasta potilasta. Monilla vastustajilla saat-

taisi arvot ja kanta muuttua, jos joutui­sivat kuolevan seuraksi

edes pariksi päiväksi. Mutta nykyään kuolevat viedään hyvissä

ajoin pois näkyvistä.

KERTTU KERÄNEN

Kommentti Länsi-Uusimaan verkkosivulla:
Kiitos Kerttu, hieno kirjoitus! Olemme näitä myös pohtineet mieheni,
syöpäpotilaan, kanssa. Yhtä ja yksinkertaista vastausta ei ole.

Metsäntaan mummo (nimimerkki)

Kommentteja FaceBookissa 4 kpl

Hi,

Reissunaiseen on lisätty Gdanskin matkakertomus 8-11.5.
Salaisiin resepteihin on lisätty Heli Ilaskarin luvalla Nokkospeston
ohje.
Rakkaat lukijat! Minun piti jollakin tapaa pyydystää 2000s lukija,
mutta myöhästyin. Eilen illalla 24.5. oli tupsahtanut 17 lukijaa ja
rima ylittyi reippasti. Ihmiset ovat kiinnostuneimpia aiheesta
tunneäly. Uusia lukijoita on tullut Britanniasta ja Norjasta, Venä-
jälläkin useampi lukija seuraa bolgiani. Kivaa!

-kepa -

RAUTATIE JÄÄMERELLE. Länsi-Uusimaa 4.5.2012

 

Valtion rautateillä on lumi- ja lippukatastrofien jälkeen juhlavuosi. Juna-

liikenne Helsinki – Hämeenlinna alkoi 150 vuotta sitten. Rataverkkoa on ny-

kyään 5900 km, josta sähköistettyä noin 3100 km. Omat rautatiekokemuk-

seni pääosin Helsinki – Oulu väliltä kolmenkymmenen vuoden ajalta ovat

hyviä. Kesäpaikkaamme Muhokselle mentiin toisinaan junalla, jonka kolk-

kee­seen oli ihana nukahtaa. Ajaessamme mökkimatkan autolla – usein yöl-

lä – vaarana olivat nelos­tien kymmenet elleivät sadat vastaantulevat rekat.

Koskaan ei tiennyt, nukahtaisiko kuski juuri meidän kohdallamme. Samaan

suuntaan ajavat rekkamiehet taas olivat kuin ystäviä. Jos oli turvallista

ohittaa, he antoivat siitä merkin.

Jo silloin ajattelin, miten paljon järkevämpää olisi panna rekkojen sadat
kontit junaan, jolloin kuskien työajatkin inhimillistyisivät. Kuljetusala
väittää, että maantiekuljetukset syövät energiaa raiteita vähemmän.
Tieverkon ylläpito kumipyöräliikennettä varten maksaa myös. Liikenne-
minis­teriö on aina asettanut autoliikenteen ykkössijalle, ja rautatiet
ovat huonossa kunnossa. Raiteiden kilpailukykyä tavarakuljetuksissa hei-
kentää myös se, että juna ei vie ovelle saakka. Jatkokuljetukset ovat tavaraliikenteessäkin järjestelykysymys. Henkilöliikenteessä syöttölii-
kenne käy: Kun Helsin­kiin valmistui metro, Itä-Helsingin bussilinjat kes-
kustaan lopetettiin ja väki tuodaan lähiöistä metroasemille syöttöbus-
seilla.

Aluepolitiikkatoimikunnan työn päättö­tilaisuudessa 1986 kysyin komitean

jäseneltä, liikenne­ministeriön silloiselta kansliapäällikkö Juhani Korpelalta,

miksi ei rakennettaisi rautatietä Jää­merelle. Korpela kallisti päätään,

suoritti varmaan joitakin päässälaskuja, ja lausahti: ”Ei se kan­nata”.

Ei silloin varmaan kannattanutkaan. Mutta hyvänen aika, millainen piris-

tysruiske se olisi nyt koko Pohjois-Suomelle. Ajatus ei jättänyt rauhaan,

ja eräässä toisessa tilaisuudessa kysyin asiaa kuntaosaston Cay Sevónilta.

Hänen mielestään rata Sallasta Kantalahteen tulisi halvemmaksi, rataa

puuttuu tuskin sataakaan kilometriä välistä.

Jopa öljynkuljetus pohjoisen kautta olisi turvallisempaa kuin ahtaiden

Tanskan salmien kautta. Itämerihän on maailman saastunein meri, eikä

se kaipaa yhtäkään öljykatastrofia rannoilleen. Kun tankkerit kasvavat

kooltaan ja Venäjä suurentaa Pietarin satamaa, riskit kasvavat kai.

ken aikaa.

Nyt Barentsin meren ja mannerjalustan valtavat rikkaudet ja napa-

alueiden jään sulaminen ovat kohdistaneet katseet pohjoiseen Koillis-

väylälle. Kaivostoiminnan kasvu Lapissa lisää hankkeen kiinnostavuut-

ta Suomessa. Rautatie Jäämerelle vaihtoehtoineen on jo pohdinnan

alla monella taholla.

Kovan lobbauksen ansiosta EU:n komissio päätti esittää Suomen pää-

rataa Helsinki – Tornio TEN-T verkostoon. Jos parlamentti hyväksyy

esityksen, se edellyttää pääradan korjaamista erityisesti Tampere –

Oulu väliltä 2030 mennessä. Jokaikisen asian eteenpäin tuuppimi-

seksi tarvitaan EU:a. Allegro-junan saantia Helsingistä Pietariin hel-

potti varmasti Venäjän ja Suomen sama raide­leveys. Juna on jo niin

suosittu matkailussa, että se haittaa tavarakuljetuksia. Rinnakkais-

rata onkin tulossa. Hallituskin lisäsi raideliikenteen määrärahoja

kehysriihessään.

Kun EU julkaisi 2001 liikennepolitiikan Valkoisen kirjan, yksi perus-

telu raideliikenteen lisäämi­seksi oli nimenomaan liikenneonnetto-

muuksien vähentäminen koko Euroopassa. Uudessa Val­koi­sessa kir-

jassa ei tätä tavoitetta esitetä enää niin selkeästi. Silti raideliikenne

on tulevaisuutta, joten ilmoittaudun barrikadin junienpuoleiselle

sivustalle. Kannatan länsirataa Espoosta Lohjalle, tunnelia Helsingis-

tä Tallinnaan ja rataa Jäämerelle.

Kerttu Keränen

 SS kirjoittaa 6.5.:
Kepa,

jos oikein muistan, niin taisimme kannattaa Sallan rataa
Gay Sevonin ItäLappi-työryhmässä.

Keminjärveltähän on ollut Sallaan rata, mutta se oli jätetty
heinittymään. Oliko se viime vuonna, kun ilmeni, että joku
kekseliäs tyyppi oli myynyt ne ratakiskot romurautakeräykseen...

KESÄASUKKAAT - KUNTIEN VOIMAVARA. Länsi-Uusimaa 20.4.2012

Mökkitilastoni menevät uusiksi kuntaliitosten myötä. Yhteenlasku kertoo
jotakin, mutta kuinka moni onkaan kuntaliitoksen myötä myös mökkiläinen
omassa kunnassaan. Yhä useampi mökki on hyvin varustettu kakkosasunto.
Ratkaisevaa on silloin rekisterissä oleva asuntotyyppi. Ovatko ne ajan ta-
salla? On myös outoa sanoa menevänsä ”mökille” , kun kyseessä on vapaa-
ajan asunto, kakkosasunto, jossa ollaan monesti pitempään ja enemmän
kuin ykkösasunnossa. Moni mökkiläis­yhdistyskin haluaa olla mieluummin
vapaa-ajan asukkaiden kuin mökkiläisten yhdistys.

Vielä vuonna 2007 Kuusamo oli johtava mökkikunta. Ykkössija perustui
kuitenkin yritysten henkilökuntaa ja edustamista varten rakennettuihin
huviloihin, joita on kolmasosaa mökeistä. Nyt ykköspaikkaa pitää Parai-
nen, jonka kaamea nimi vielä viime vuonna oli Länsi-Turunmaa. Parainen
on Kaskisten ohella Suomen ainoa kokonaan veden ympäröimä kaupunki.
Sillä on meripinta-alaakin eniten ja mökkejä noin 8400.


Tulevien kuntaliitosten myötä Lohjasta tulee muutaman vuoden perästä
mökkikuntien ykkönen, kun Lohjan omat 3693, Karjalohjan 1786, Nummi-
Pusulan 2780 ja ehkä vielä Siuntionkin 795 mökkiä lasketaan yhteen. Tulos
on 9054 vapaa-ajan asuntoa. Kuusamo jää kauas taakse 6394 luvullaan.


Kesämökkejä on Suomessa noin puoli miljoonaa ja niitä käyttää noin
800 000 henkilöä. 13 kun­nassa kesäasukkaat vähintäänkin kaksinkertaista-
vat kunnan väkimäärän kesäisin. Työ- ja elinkeino­ministeriön selvityksen
mukaan mökkiläisten merkitys mökkikuntansa talouteen ja työllisyyteen
on huomattava. Vaikutus vuonna 2010 oli 7,4 mrd euroa, ja se koostuu uudisrakentamisesta, korjaus­toiminnasta, kestokulutus- ja päivittäis-
tavaroiden sekä palvelujen hankinnoista, kiinteistö­kaupoista ja kiinteistö-
veroista.


Vapaa-ajan asumiseen käytettävien rahasummien kohteista sai hyvän
kuvan Helsingin Messu­keskuksessa järjestetyillä Kevätpuutarha-, Oma Koti-,
OmaMökki- ja Sisusta!-messuilla. Se oli valtava tapahtuma ja osoitti erin-
omaisesti, miten suuresti mökkeilyyn voi sijoittaa varojaan, vain taivas
on kattona.


Tämä ei kuitenkaan riitä kaikkien kuntien päättäjille, kiinteistöveron
korotus tuntuu helpolta ratkaisulta saada kunnan talouteen lisärahaa.
Kuntaliiton mielestä lomaasuntojen kiinteistö­verotuksen pohjana olevat
rekisterit ja verotusarvot tulisi päivittää. Jo tämä toimi saattaisi tuplata kiinteistöverotulot. Korotus ei vapaa-ajan asukkaasta kuulosta hyvältä,
koska kiinteistövero on jo nyt keskimäärin kolminkertainen vakituisessa
käytössä olevaan asuntoon verrattuna.


Vapaa-ajan Asukkaiden Liiton Jukka Vanhanen kritisoi mökkiläisten ko-
vaa verotusta jo viime kesänä. Veroprosentti vaihtelee kunnittain, ja kun
vakituisen asunnon kiinteistövero voi olla 0.32 ja vapaa-ajan asunnon
1,35 prosenttia, ero on moninkertainen. Ja vaikka vapaa-ajan asunnon
vero luokiteltaisiinkin omaisuusveroksi, niin miten oikeusvaltiossa voidaan
periä toisen omaisuudesta nelinkertainen vero? Se ei ole perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista. Asuntotyyppien erottelu pitäisi
poistaa pikimmiten, vaati Jukka Vanhanen.


Ilouutinen on, että Karjalohjalle perustetaan kotiseutuyhdistys. Sen
toimin­taan kutsutaan myös kesäasukkaat, kunhan heille saadaan jollakin
tapaa tieto perustamis­kokouksesta. Hanke on mainio ja puoltaa paik-
kaansa kyläyhdistysten rinnalla. Tosin työnjako näiden välillä kannattaa
miettiä. Yhdistyksestä tulee kuntaliitoksen jälkeen ikään kuin karjalohja-
­laisten oma kotipesä, johon voivat niin vakituiset kuin vapaa-ajan asuk-
kaatkin ankkuroida koti­seuturakkautensa ja identiteettinsä.


KERTTU KERÄNEN

SS:n kommenti sähköpostin kautta:

Pelkään pahoin, että kunnat alkavat kuppaamaan kiinteistöverolla
vapaa-ajanasukkaita, ainakin ns. köyhät mökkikunnat. Hehän saavat nyt pitää
kiinteistöverot itsellään.
Onneksi kukaan ei enää ole puhunut vapaa-ajanasukkaiden kunnallisveron
maksamisesta mökkikuntaan. Verontasausjärjestelmä taatusti kattaa sen, mitä
me käytämme kunnan palveluja. Valtionosuudet ovat O.K. mutta se, että
Helsinkikin taitaa siirtää verotulojaan n.200 milj.¬ köyhien kepulaiskuntien yllä-
pitämiseksi, on minusta kohtuutonta.

PANKIT LUUPIN ALLE. Länsi-Uusimaa 6.4.2012

Meillä on Suomen Pankki, pankkien pankki ja tavallisia pankkeja. Nämä
poikkeavat toisistaan yhtiö­muotonsa puolesta; on liikepankkeja, osuus-
pankkeja ja säästöpankkeja. Viime vuosina pankit ovat kehitty­neet moni-
puolisiksi kiinteistö-, vakuutus- ja rahatavarataloiksi, joissa tavallinen
asiakas vain sotkee lattiat.

Kun pankkitiskillä käteisellä maksetun laskun palvelumaksu nousi jopa

seitsemään euroon, väki oppi äkkiä maksamaan laskunsa pankin lämpö-

kaapin maksupäätteellä. Ja kun ihmiset tottuivat maksupäätteisiin,

pitikin jo siirtyä verkkopankkiin. Verkkopankin kautta asiointi on ollut

kone- ja ohjelmistohankintoja lukuun ottamatta maksutonta, toistaiseksi.

 
Suoravelotus oli mainio parannus huonomuistisille ja ilman tietokonetta

sinnit­televille. Nyt pankit aikovat ryhtyä perimään korvausta suoravelo-

tuksen ennakkoilmoituksesta. Suoravelotuksesta ollaan kuitenkin hankkiu-

tumassa eroon viimeistään 2014. Paperilaskut korvataan e-laskulla, jotka

las­kut­taja lähettää asiakkaan verkkopankkiin hyväksyttä­väksi. Taustalla

on Suomen liittyminen yhtenäi­seen euromaksualueeseen (SEPA). Viimeis-

tään silloin pitäisi kaikilla olla tietokone, Internetyhteys ja verkkopankki-

tunnus.

Muutama päivä sitten Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry ja Kuluttaja-

liitto luovuttivat edus­kuntaryhmille adressin, jossa oli 23 529 nimeä.

Adressilla vaadittiin  pankeilta kohtuuhintaisia peruspalveluita pienituloi-

sille, erityisesti pienituloisille eläkeläisille, joilla ei ole mahdollisuuksia

hankkia tietokonetta ja/tai kykyä asioida verkossa. Myös muutama pank-

kikonttori syrjäseuduilla olisi hyvä säilyttää. Muutoin moni ikäihminen

on pulassa.

rkiasioiden hoito on niin sidoksissa pankkitoimintaan, että ilman pank-

kia ei voi tulla toimeen. Juuri kun on aikonut ryhtyä käyttämään entistä

enemmän käteistä, käy ilmi, ettei käteisellä ehkä voikaan maksaa. Esi-

merkiksi yksi bussiyhtiö on jo ilmoittanut tällaisesta muutosaikeesta.

Käteistä on saanut nostaa korvauksetta pankkiautomaateista, paitsi

Euro Cash Finlandin Nosto-automaateista. Nosto sieltä voi tulla kalliiksi,

kalleimmillaan jopa 12% nostettavasta summasta. Näitä Nosto-auto-

maatteja on jo yli 40 ja ne sijaitsevat yleensä R-kioskeilla. Nosto Otto-

automaa­teista on maksutonta, mutta niiden määrää vähennetään

jatkuvasti.

Pankeista ei oikein voi erota. On mahdotonta palata aikaan, jolloin

henkilökunnan palkkarahat jaettiin työpaikoilla henkilökohtaisesti.

Nyt palkat ja eläkkeet tupsahtavat pankkitilille ja sähkö­laskut, puhelin-

laskut, vakuutusmaksut jne. on kierrätettävä pankin kautta.

Pankkien palvelumaksupolitiikkaa kannattaa seurata. Jos oma pank-

kini ottaa käyttöön jonkin uuden lisämaksun, pankin vaihto voi olla

paras mielenilmaisu. Nehän eivät tee sitä yhtä aikaa. Jos  nostosta

omalta tililtä joutuu maksamaan, se on jo asiakkaan pilkkaamista.

- Kaikki eivät kuitenkaan voi vaihtaa pankkia. Esi­merkiksi henkilö,

jolla on lainaa, on lainapankkinsa lieassa.

Vielä pari sanaa pankkien hallituksista. On outoa, että Björn Wahlroos

on useiden isojen yritysten hallitusten puheenjohtaja, erityisesti sekä

Nordeassa että Sampo Oyj:ssä. Noin se varmaan lain mukaan menee,

mutta onko laki oikein? Eivätkö nämä yhtiöt kilpaile keskenään?

Ja vaikka raha ei tunne kotimaata, asiakas saattaa olla isänmaallinen

vanhasta muistista. Esimerkiksi Sampo Pankin emoyhtiön Danske Bankin 
pääkonttori on Kööpenhaminassa, Nordean Tukholmassa, Aktian ja OKOn
Hel­sin­gissä, Ålandsbankenin Maarianhaminassa ja Länsi-Uudenmaan Sääs-
töpankin Lohjalla. Mietti­käämme sitä.

KERTTU KERÄNEN